Yle Uutisluokka |

Kolme nuorta laittoi haaveammatit testiin! Mielikuvat eivät täysin vastanneet odotuksia

Oppilaat saivat huomata, että ammateista näkyy ulospäin vain pieni osa. Yksi heistä päätti vaihtaa päivän päätteeksi urasuunnitelmiaan.

kolme nuorta
Niko Sengström, Lotta Karonen ja Jesse Koskinen tutustuivat haaveammatteihinsa. Kuva: Yle uutisluokka

Kolme Siikaisten yhtenäiskoulun yhdeksäsluokkalaista pääsi testaamaan, millaista arki haaveammatissa on. He oppivat testipäivän aikana paljon. Mielikuvat ammateista eivät kuitenkaan vastanneet kaikkia odotuksia.

Jesse Koskinen tutustui vartijan työhön Satakunnan Turvapalvelut Oy:ssä, jossa piirivartija Juho Koivunen ohjasi häntä.

Lotta Karonen sai tilaisuuden tutustua valokuvaajan ammattiin. Kankaanpään valokuvaamon Kata Rotstén kuvaili hänelle työtään.

Niko Sengström oli tutustumassa Kankaanpään poliisiasemaan, jossa vanhempi konstaapeli Mervi Äärilä esitteli poliisiasemaa, poliisin työtä ja aseman henkilökuntaa.

Turvallisuusalalta lelupoliisiksi vai vartijaksi?

Jesse Koskinen

Haluan alalle, koska vartijan ammatti on kiinnostanut minua jo ennen yläastetta ja olen aina pitänyt ihmisten auttamisesta. Minun on myös aina ollut helppoa puhua tuntemattomille.

Sain testipäivänäni kokeilla vartijan työasua, johon sisältyivät haalarit, suojaliivi sekä turvakengät. Vartijan haalarit tuntuivat erittäin kevyiltä päällä, niissä ei tullut kuuma ja niiden kanssa pystyi liikkumaan hyvin. Suojaliiveihin oli vähän totuttelemista, koska ne painoivat yllättävän paljon verrattuna muihin varusteisiin.

Jesse Koskinen kokeilee vartijan työasua.
Ensimmäisenä Jesse Koskinen pääsi kokeilemaan vartijan työasua. Kuva: Sebastian Söderbacka

Ammattiin tutustuminen vastasi odotuksiani ja sain paljon uutta tietoa vartijan ammatista. Varusteiden nimet eivät olleet entuudestaan minulle tuttuja, mutta opin paikan päällä niiden nimiä ja käyttötarkoituksia.

Mielestäni mielenkiintoisinta päivässä oli varusteisiin tutustuminen ja se, kun käytiin läpi työtehtäviä ja sitä, mitä työpäivään kuului. Yllätyin siitä, kuinka vapaata piirivartijan työ on ja siitä, kuinka työtehtävien määrät vaihtelevat.

Ammattiaan esitellyt Juho Koivunen on suorittanut kolmivuotisen turvallisuusalan perustutkinnon, ja hän on ollut alalla kolme vuotta. Koivuselle vartijan ammatti kulkee suvussa: sekä vaari että isä ovat olleet kauan vartijoina.

Piirivartijan työssä hienoin juttu on hänen mielestään vapaus: saat työlistan ja aikataulun, jossa ajassa työt pitää saada tehtyä. Ikävintä työssä ovat hoivahälytykset, eli tapaukset, joissa vanha ihminen on esimerkiksi kaatunut.

– Vanhus ei välttämättä muista kaikkia asioitaan oikein, ja tilanne on vartijalle hankala.

Jesse Koskinen ja Juho Koivunen tutkivat rakennusta.
Juho Koivunen esitteli Jesse Koskiselle työtehtäviään. Kuva: Sebastian Söderbacka

Vartijan työssä Koivunen on oppinut valvomaan ja ajamaan vauhdikkaasti, mutta silti turvallisesti. Hän tekee suurimmaksi osaksi yövuoroja. Työpäivä alkaa iltaseitsemältä, jolloin on pari tuntia kiireistä, sitten hiljaisempaa. Keskiyön jälkeen hommia taas riittää. Kesäisin hälytyksiä tulee enemmän kuin talvisin, sillä lämpimillä keleillä ihmisiä liikkuu enemmän.

Koivunen kertoo, että piirivartijan työssä pitää olla pitkä pinna. Ei saa olla äkkipikainen, eli ei saa kiihtyä nollasta sataan sormia napsauttamalla. Ei saa pelätä, mutta ei myöskään saa olla uhkarohkea. Tilanteen tullessa pitää pystyä toimimaan. Toisaalta, jos eteen tulee tilanne, missä ei pärjää ei kannata edes lähteä yrittämään.

– Ei tarvitse olla mikään jääkaappipakastin. Tärkeintä on, että on rauhallinen ja pystyy toimimaan tilanteen mukaan, Koivunen ohjeistaa.

Juho Koivunen ja Jesse Koskinen yhteiskuvassa.
Juho Koivunen ja Jesse Koskinen yhteiskuvassa päivän päätteeksi. Kuva: Sebastian Söderbacka

Koivusen mukaan ihmisillä on joskus käsitys vartijasta lelupoliisina. Usein esimerkiksi murtopaikoille vartija ehtii paikalle katsomaan tilannetta ennen poliisia.

Hän kertoi minulle ikimuistoisesta murtokeikasta. Paikan päällä oli vastassa murtautuja, joka otti esille kirveen, mutta sen terä irtosi ja jäikin maahan. Jälkeenpäin Koivusta nauratti tilanne, jossa oli paininut miehen kanssa, jolla oli aseenaan pelkkä kirveenvarsi. Jos tällainen tilanne olisi sattunut minulle, olisi se ollut aika kuumottavaa.

Valokuvaajan työ on muutakin kuin kuvien räpsimistä

Lotta Karonen

Olen kuvannut järjestelmäkamerallani pari vuotta. Kuvaaminen on mielenkiintoista, koska silloin pystyy katsomaan asioita hieman eri perspektiivistä kuin tavallisesti. Myös kuvien muokkaus on mukavaa puuhaa.

Minua ohjannut valokuvaaja Kata Rotstén kertoi, että valokuvaus alkoi kiinnostaa häntä lukiossa. Hän ei omasta mielestään osannut piirtää tarpeeksi hyvin, mutta kuvat ovat aina kiinnostaneet häntä. Rotstén on suorittanut valokuvaajan peruskurssin ja valokuvaajan perustutkinnon Voionmaan opistossa. Alalla hän ehtinyt olla lähes kuusi vuotta.

Lotta Karonen oppi uusia ominaisuuksia järjestelmäkameroista.
Lotta Karonen oppi uusia ominaisuuksia järjestelmäkameroista. Kuva: Elisa Laine

Valokuvaajan työ vaikutti aika samanlaiselta kuin odotinkin: rauhallista, asiakkaita hiljakseen, passikuvauksia, tilauksien tekemistä ja kuvien muokkaamista. Päivät voivat olla pitkiäkin, kun on esimerkiksi juhlia kuvattavana. Silloin työpäivä voi alkaa aamulla yhdeksältä ja loppua yhdeltä yöllä.

Lotta Karonen kuvaa nallea
Lotta Karonen tietää, että kuvakulmalla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Kuva: Elisa Laine

Huomasin, että valokuvaajan työssä on tärkeää tulla toimeen hyvin ihmisten kanssa, että pystyy ohjaamaan kuvattavaa ja saamaan hänet rentoutumaan.

Laatikollinen salaatinkeriä studion lattialla pisti silmääni.

– Valokuvaajan työhön voi kuulua myös esimerkiksi tuotekuvauksia, Rotstén selitti.

Työhön kuuluu paljon tekniikkaa, kuten valaistuksen ja heijastusten säätämistä. Luovuutta tarvitaan, kun pitää saada esine kuvattua niin, ettei valo heijastu siitä. Taiteellisuutta tarvitaan myös asettelussa ja kuvan muokkaamisessa, mutta asiakkaan toiveita pitää myös osata kuunnella.

rekvisiittaa
Rekvisiitalla saa kuviin eloa & tunnelmaa Kuva: Lotta Karonen

Kuvatessa tarvitaan monenlaisia tarvikkeita, kuten objektiiveja ja erilaisia valaisimia ja varjostimia, jotta kuvista saadaan mielenkiintoisempia. Runsaalla rekvisiitalla, kuten leluilla, koriste-esineillä, vilteillä ja tyynyillä, saa kuviin eloa.

– Parasta työssä ovat lasten hymyt, vihkiparien onni ja muu muistojen ikuistaminen, Kata Rotstén toteaa.

Työ ei ole kuitenkaan aina erityisen luovaa, vaan se sisältää paljon paperitöitä, passikuvauksia ja toisten ihmisten kuvien välittämistä esimerkiksi tulostettavaksi.

– Se mikä asiakkaalle näkyy, on vain pieni osa työtäni, sillä työ vaatii myös paljon koneella kuvien käsittelyä, Rotstén muistuttaa.

Valokuvaajan tyypillinen työpäivä alkaa liikkeen avaamisesta yhdeksältä. Liikkeessä käy paljon passikuvattavia ja ihmisiä, jotka tulevat tulostamaan kuviaan. Itse opin sen, että eri maat vaativat passikuvat erikokoisina.

Ison osan ajastaan Kata Rotstén on koneella ja käsittelee viikon aikana otettuja kuvia.

passikuvia tietokoneella
Passikuvia käsitellään tietokoneella. Kuva: Lotta Karonen

Valokuvaajan tulee olla itsenäinen, koska he ovat usein yrittäjiä. Ihmisten kanssa pitää tulla toimeen, osata ohjata, neuvoa ja lukea ihmisiä oikein. Jos ihminen on jännittynyt, hyvä kuvaaja saa tämän rentoutumaan. Lapsikuvauksissa on osattava heittäytyä hassuttelemaan. Epäsosiaalinen ihminen ei sovi tähän työhön.

Testauspäivänäni passikuvattavaksi tuli pieni tyttö. Häntä jännitti paljon,mutta valokuvaaja sai hänet rentoutumaan juttelemalla rauhallisesti. Kata Rotstén sanoo oppineensa työssään asiakaspalvelua ja sosiaalisuutta, vaikka alussa hän sanoo olleensa kovin arka.

Kata Rotsénin mielestä ikimuistoisimmat hetket tarkoittavat yleensä jotain positiivista, mutta hänen kohdallaan mieleenpainuvimpia ovat olleet nuorten ihmisten hautajaisten kuvaukset.

Haaveammattiin tutustuttani päätin pitää valokuvaamisen ja videokuvauksen ihan vain vapaa-ajan vietteenä. En aiokaan valita sitä ammatiksi, sillä valokuvaajan työhön tuntuu sisältyvän niin paljon tietokoneella istumista.

Poliisin työ – vakavien rikosten ratkaisua ?

Niko Sengström

Vanhempi konstaapeli Mervi Äärilä johdatti minut päivystyksen läpi. Sen jälkeen sain kuulla kahvikupin äärellä poliisin työstä. Pääsin näkemään tutkinnan työntekijöiden työhuoneita ja kuuntelemaan tarinoita ja kokemuksia vuosikymmenten takaa rikosylikonstaapeli Heikki Kulmalalta.

Pääsin myös ottamaan rekisteröintihuoneessa sormenjälkiä musteen avulla sekä tutustumaan “sumppuun”, eli tilaan, johon kiinniotettu laitetaan hetkeksi odottamaan asian selvittämistä tai jatkokuljetusta Poriin. Sumppu oli melko karun näköinen. Siellä oli pytty, vesipiste, lattiaan kiinnitetty peti ja pieni pöytätaso.

Poliisin varusteista taktinen liivi ja kypärä tulivat myös testattua. Poliisiauton etupenkillä tutustuin poliisiauton ominaisuuksiin.

Niko Sengström testaa poliisin kypärää.
Poliisin kypärä oli yllättävän painava. Kuva: Sebastian Söderbacka

Päivä vastasi odotuksiani yllättävän hyvin, ja sain paljon tietoa poliisin työstä, mikä vain vahvisti haluani hakeutua kyseiseen ammattiin.

Mielenkiintoisinta mielestäni oli, kun päivystyksessä oleva vanhempi rikoskonstaapeli Pia Virtanen kertoi kuolemansyytutkintaan liittyvistä asioista, kuten ruumiinavauksesta ja siitä, mitä tehdään, kun asunnosta löytyy vainaja. Ruumiinavauksessa jokaikinen sisäelin paloitellaan, tarkistetaan ja punnitaan, jotta saadaan selville, onko kuolema luonnollinen vai henkirikos.

Mervi Äärilää poliisin ammatti alkoi kiinnostamaan jo nuorena, mutta hän kouluttautui kuitenkin aluksi parturi-kampaajaksi. Hän perusti oman parturi-kampaamo-yrityksen, jossa työskenteli noin kaksikymmentä vuotta. Aikuisiällä Äärilä valmistui poliisin ammattiin, ja on tehnyt niitä töitä vuodesta 2015 asti.

Mervi Äärilän mielestä parhaita puolia hänen työssään ovat ihmisten kanssa työskentely, työn monipuolisuus, työkaverit ja työskentely omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Rennot työkaverit tuovat työhön iloa ja jaksamista.

Ihmisten huonon olon näkeminen ja rankkojen asioiden selvittäminen ovat työn ikäviä puolia. Vaikeimmat tapaukset ovat tulleet uniin asti. Asioiden käsittelyssä auttaa työkavereille puhuminen ja järjellä ajattelu tunteiden sijaan.

Niko Sengström tutkii poliisin käsirautoja.
Poliisin vyöltä löytyi muun muassa käsiraudat. Kuva: Sebastian Söderbacka

Vanhemman konstaapelin tyypilliseen työpäivään kuuluvat hätäkeskuksen lähettämät erilaiset työtehtävät sekä edellisen vuoron tapahtumien puinti aamulla. Työhön kuuluu myös liikennevalvontaa, etsintäkuulutettujen etsimistä ja muiden oma-aloitteisten töiden toteuttamista. Erikoistapauksissa rikostutkijat lähtevät kentälle tarpeen vaatiessa, mikä oli mielestäni yllättävää.

Ihmisillä on monennäköisiä käsityksiä poliisin työstä. Somessa ja tv:ssä luodaan siitä tietynlainen kuva. Työ on kuitenkin paljon monipuolisempaa kuin moni olettaa. Poliisina voi työskennellä eri sektoreilla, ja erilaiset ihmiset toimivat erilaisissa tehtävissä.

– Varmaan jokaisessa poliisimiehessä on se huumoripuoli ja se vakava virkamiespuoli, toteaa Mervi Äärilä.

Ammatissa tarvitaan maalaisjärkeä, tajua elämän erilaisista tapahtumista, halua auttaa ihmisiä ja ymmärtäväisyyttä.

– Tavallinen jalat maassa pitävä tyyppi, Mervi Äärilä tiivistää poliisin ammattiin sopivan ihmistyypin.

Säännöistä ja laista piittaamaton ihminen ei Äärilän mukaan tähän työhön sopisi. Tärkeintä on ymmärtää, että lait ja säännöt ovat meidän etumme ja niiden mukaan on mentävä.

Niko Sengström testasi sormenjälkien ottamista musteen kanssa.
Niko Sengström testasi sormenjälkien ottamista musteen kanssa. Kuva: Sebastian Söderbacka

Tärkeimmistä poliisin ammattiin liittyvistä hetkistä Mervi Äärilä muistelee poliisikouluun pääsyä. Muita tärkeitä hetkiä ovat olleet onnistumiset työssä, sillä pienikin asia voi olla tärkeä.

– Tämä koko työ on sellaista suurta ja ihmeellistä, sanoo Äärilä.

Poliisin työ on opettanut Mervi Äärilälle elämässä hyvin olevien asioiden arvostamista. Kun näkee sen, että ihmisten asiat eivät ole hyvin, muistaa arvostaa oman elämän hyviä asioita. Myös ystävien ja läheisten tärkeys on merkittävää, ja kuunteleminen sekä puhuminen on hyvä muistaa.

Mervi Äärilän omat arvot ja ajatustapa eivät ole poliisin työn myötä muuttuneet. Poliisin työ on tosin vaikuttanut siihen, että hän osaa siirtää tunteet syrjään sekä suhtautua asioihin enemmän järkiperäisesti.

Minua on kiinnostanut poliisin työ jo pitkään, koska olisi hienoa pystyä suojelemaan ja auttamaan toisia ihmisiä. Tutustumispäivä oli kerrassaan upea kokemus. Oli hienoa päästä tutustumaan lisää poliisin työhön.

Lotta Karonen, Jesse Koskinen, Niko Sengström ja Sebastian Söderbacka Siikaisten yhtenäiskoulun uutisluokka.
Yle Uutisluokka on mediakasvatushanke, jossa nuoret tekevät uutisia omista aiheistaan.

Tuoreimmat aiheesta: Yle Uutisluokka

Pikakurssi tähtitoimittajaksi!

Sarjakuvallinen ohje uutisen tekoon

Onko mielessäsi hyvä juttuaihe? Näillä hauskoilla ohjeilla uutisen tekeminen on helppoa. Katso ja kokeile!
 

Pikakurssi tähtitoimittajaksi - ohjeet sarjakuvana!

Yle Uutisluokan oppituntipaketti

Yle Uutisluokan tuntimallit

Näiden tuntimallien avulla pidät mediakasvatustunnin, jossa opitaan uutisen tekemistä ja blogin kirjoittamista.

Opetusvideot

Uutisjuontaja Hanna Visala maskissa ennen uutislähetystä

Kurkista Yle Uutisten kulisseihin

Yle Uutisten juontaja Matti Rönkä kertoo, mikä on uutinen

Uutistoimittajan päivä – näin syntyy uutisjuttu

Näin teet hyvän videon mobiililaitteella


Näin aloitat uutisjuttujen tekemisen

Vuosaaren koululaiset haastattelevat toisiaan

Miten löydät uutisaiheen?

Miten löydät uutisaiheen?

Näin teet uutisjutun

Näin teet hyvän haastattelun  

Nuorten uutisvideot Yle Areenassa

Nuoret Medibussin edessä.

Katso uutisluokkalaisten videoita tästä.

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä