Aamu-tv:ssä vieraillut, lasten ja nuorten kanssa työskentelevä Varpu Punnonen hymyilee ja näyttää mietteliäältä. Häntä on juuri pyydetty tiivistämään sukupuolisensitiivinen kasvatus lyhyesti.
- Ainakin se on herkkyyttä ja tietoisuutta siitä, mitä sukupuoli on. Kun me olemme havainneet sukupuolen, voimme pohtia minkälaisia tyttöjä ja poikia tai muuta sukupuolta olevaa me haluamme kasvattaa ja tukea, hän muotoilee.
Punnosen vierellä sohvalla istuva Jukka Huhta nyökkäilee. Hän kasvattaa 1,5-vuotiasta lastaan sukupuolisensitiivisesti.
- Se on tietoisuutta sukupuolista ja sukupuolijärjestelmästä, siitä miten se näkyy käytännössä, Huhta kuvailee ja jatkaa:
- Lapsen on kuitenkin hyvä ymmärtää, että häneen suhtaudutaan oman sukupuolensa edustajana.
Huhdan mukaan lapsia kasvatetaan vahvasti sukupuolijaon mukaan. Ihmisillä on tarve jaotella ja järjestellä asiat lokeroihin, jolloin niiden käsitteleminen helpottuu. Näin käy helposti myös lasten kanssa.
-Poikia kannustetaan toiminnallisiin, tilaa vieviin leikkeihin, tyttöjä herkkiin hoivaleikkeihin ja tunteiden ilmaisuun, Huhta kuvailee normaalitilannetta.
Lempivärit lapsen omien mieltymysten mukaan
Huhdan perheessä varttuvaa puolitoistavuotiasta lasta kannustetaan tuomaan esille omia luonteenpiirteitään, ilman sukupuoliin kuuluvia lokeroita. Käytännössä tämä tulee esille esimerkiksi lapsen vaatetuksessa. Lapselle ostetaan kauniita ja hyvin istuvia vaatteita, olivat ne sitten minkä värisiä tahansa.
Kokonaisuus syntyy pienistä jutuista.
- Emme esimerkiksi kutsu lapsia heidän sukupuolillaan, vaan nimillä, Huhta kertoo.
Perheen pienokaisen sukupuoli ei ole salaisuus ja se kerrotaan kysyttäessä. Suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluu, että lapsen syntyessä kysytään, kumpi tuli.
- Mutta miksi on niin tärkeä tietää vauvan sukupuoli? Siksikö, että hänet voidaan luokitella siihen muottiin? Huhta heittää.
-Tuntuuhan se tavattomalta, jos emme heti tiedä, onko vauva tyttö vai poika. Että ostammeko sille vaaleansinisiä vai vaaleanpunaisia kukkia, Punnonen hymyilee.