Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 13 vuotta vanha

Äidiksi ryhdytään yhä useammin yksin

Äidiksi tullaan aiempaa useammin ilman parisuhdetta. Yksin äidiksi tulemiseen ei liity entisenlaista häpeää, mutta arjen pyörittäminen yksin on edelleen raskasta.

Lapsen saaminen tuntuu tärkeältä, vaikka vakituista elämänkumppania ei olisikaan. Yksinhuoltajat kohtaavat kuitenkin edelleen usein kielteisiä asenteita.
Avaa Yle-sovelluksessa

Helsinkiläinen Tiina Karvinen on kohta kolmivuotiaan Joosen äiti. Karvinen tuli äidiksi ilman parisuhdetta.

- Olin juuri täyttämässä 40 ja tulin aivan vahingossa raskaaksi. Olin toivonut ja kaivannut lasta jo pitkään ja aina ajatellut, että minä en ainakaan aborttiin pysty.

Yksinhuoltajuuden yhdistäminen pätkätyöläisen arkeen vaatii voimia ja turvautumista muihin ihmisiin.

- Sillä selviää, että on hyvä tukiverkko, että on paljon ihmisiä joilta voi pyytää apua. On naapuri ja kummi ja isoäiti ja semmosta pienistä palasista kasaa arjen.

Yksin lapsen hankkivien naisten määrää ei tarkkaan tiedetä. Viitteitä antaa Kela, jonka mukaan viime vuonna 6 500 äidille myönnettiin yksinhuoltajalisä äitiyspäivärahaan jo sitä hakiessa. Määrä on hienoisessa kasvussa.

Syitä on monia - sinkkuuden yleistyminen, naisten taloudellinen itsenäisyys ja hedelmöityshoidot. Karvisen mukaan myös asenteet ovat muuttumassa.

- Se liittyy vanhakantaiseen ajatteluun, että yksinhuoltajan lapsi on välittömästi syrjäytymisvaarassa tai hirveän onneton tai tarvis ammattiapua. Vanhemmalta polvelta kuulee tällaista, ei nuorilta ihmisiltä.

Uusi yhdistys tavoittelee täsmäapua

Nämä vanhemman polven asenteet kohtasi aikoinaan jyväskyläläinen Erja Turunen. Hän on kasvattanut kaksi nyt parikymppistä poikaansa yksin. Turunen huomasi, että yksinhuoltajaäidit kamppailevat yhä myös samojen ongelmien kanssa kuin hän itse aikoinaan. Turunen perusti viime kuussa valtakunnallisen yhdistyksen Totaaliyhärit.

- Tärkeä tavoite on tällaisen tutkitun tiedon löytäminen ja aikaansaaminen, ja sitä kautta löytää meidän normaaliarkeen täsmäapua.

Täsmäapua Turunen olisi tarvinnut esimerkiksi silloin, kun hänen toisen pojan syntymä lähestyi.

- Soitin kodinhoitajatoimistoon, että saisinko kodinhoitajan, kun olen lähdössä synnyttämään. Minulta kysyttiin, että syntyykö se vauva virka-aikana. Lastenkoti olisi ollut ainut hoitopaikka vanhemmalle pojalle.

Tällaisten tilanteiden estämiseksi Turunen työskentelee yhdistyksessä. Myös Tiina Karvinen on auttanut muita samassa tilanteessa olevia.

Hän on vetänyt Tuike-vertaistukiryhmiä Helsingissä, mutta ryhmiä toimii muuallakin Suomessa. Syksyllä aloittaa ryhmä yksin odottaville äideille. Arjen jaksamisen lisäksi isättömyys on teema, mikä yhdistää kaikkia ryhmäläisiä. Se on asia, mikä Karvistakin on mietityttänyt eniten.

- Ajoittain olen jopa kieriskellyt syyllisyydentunnossa ja miettinyt, että mitä mä oon mennyt tekemään. Monet ottaa sen paljon kevyemmin ja ajattelee, että elämä kantaa. Niin kuin se tekeekin.

Suosittelemme