Henrik Arnstad sai tänä syksynä kymmenen vuoden puurtamisen päätteeksi valmiiksi kirjansa Ruotsin sodanaikaisesta ulkoministeristä Christian Gyntherista.
Kirjasta on annettu ylistäviä arvioita, mutta joukossa on yksi soraääni. Entinen Suomen Tukholman-suurlähettiläs, nykyinen ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstila luonnehti puheessaan Ruotsin sota-akatemiassa Arnstadin teosta ”surulliseksi todisteeksi historiallisen perspektiivin puutteesta”.
Torstilan mielestä Suomi ei esimerkiksi ollut liittoutunut natsien kanssa siihen tapaan kuin kirjassa väitetään.
Moitteista suivaantunut kirjailija vastasi näyttävästi Svenska Dagbladetin artikkelissa, joka otsikoitiin lehden etusivulla: ”Suomi valehtelee liitosta natsien kanssa.”
Arnstad: Suomi vaaransi Ruotsin aseman Torstilan ja samalla Suomen ulkoministeriön mielipiteet eroavat täysin sekä suomalaisesta että muusta historiantutkimuksesta, kirjailija Arnstad sanoo. Hänen mukaansa on historiallinen tosiasia, että Suomi liittoutui ainoana demokratiana vapaa-ehtoisesti natsien kanssa. Suomessa tätä ei haluta tunnustaa, eikä myöskään keskitysleirejä, joilla näännytettiin nälkään tuhansia venäläisiä, myös lapsia, arvioi Arnstad. Häntä ärsyttää sekin, että suomalainen valtiosihteeri väittää Suomen taistelun kesällä 1944 ratkaisseen myös Ruotsin turvallisuuspoliittisen linjan. Arnstadin mielestä Suomi päinvastoin vaaransi Ruotsin turvallisuuden rikollisella hyökkäyssodallaan. Ruotsalaistutkija lähettäisikin Suomen ulkoministeriön koulunpenkille kertaamaan historian perusasioita. Hänen mielestään suomalaisten mielipiteet pitäisi vaihtaa tosiasioihin. Ruotsalais-suomalaisen sanasodan etulinjaan joutunut valtiosihteeri Torstila ei halua osallistua julkiseen kiistelyyn. Torstila tyytyy toteamaan, että näin vakavassa asiassa ei kannata ryhtyä maaotteluun Ruotsin kanssa 60 vuotta sodan jälkeen. Suomalaistutkija tyrmää Arnstadin väitteet Poliittisen historian tutkija Markku Jokisipilä Turun yliopistosta pitää Arnstadin väitteitä yksioikoisina ja virheellisinä. - Suomi oli todellakin ainoa demokratia, joka vapaaehtoisesti liittoutui natsi-Saksan kanssa, mutta olisi kuitenkin otettava huomioon erittäin vaikea turvallisuuspoliittinen ja ulkopoliittinen tilanne, jossa Suomi välirauhan kaudella 1940 - 1941 oli, Jokisipilä oikoo. Hänen mukaansa on myös virheellistä väittää, että Suomi vaaransi Ruotsin turvallisuuden. - Kääntäisin asetelman pikemminkin päinvastoin. Ruotsi onnistui pysyttelemään II maailmansodassa puolueettomana pitkälti sen vuoksi, että Norja ja Suomi joutuivat sodan kouriin ja toimivat puskurina Ruotsin ja sotatoimien välissä, sanoo Jokisipilä. Hän muistuttaa lisäksi, että Saksaan rahdattiin Ruotsista rautamalmia ja kuulalaakeriterästä. Ruotsi myös antoi rautatieverkkonsa saksalaisten sotilaiden kuljetuksille Norjaan, ja ruotsalaisia vapaaehtoisia palveli SS-joukoissa siinä kun suomalaisiakin. Eikä Jokisipilä myönnä ruotsalaistutkijan moitteita oikeiksi vankileiriasiassakaan. - Suomessa on tehty väitöstutkimuskin vankileireistä. Voi sanoa, että vankileirikysymys on tutkittu ja ollut yleisessä tiedossa Suomessa. Jokisipilä pitää ruotsalaiskommentteja vanhentuneina Arnstadin kommentointi olisi Jokisipilän mielestä ollut ymmärrettävämpää 1960-luvulla suomalaisen ajopuukeskustelun tiimellyksessä. Tuolloin ulkomaiset tutkijat esittivät samankaltaisia ajatuksia kuin Arnstad, mutta sittemmin suomalainen historiankirjoitus on Jokisipilän mukaan käynyt kriittisesti läpi jatkosodan tapahtumia. - Kiista osoittaa, kuinka kansallisesti painottunutta suomalainen sotatutkimus on. Lähes kaikki keskeiset teokset julkaistu vain suomeksi. Jos Arnstadin käytössä olisi ollut laajaa englannin- tai ruotsinkielistä kirjallisuutta Suomen sotahistoriasta, hänen väitteensä olisivat saaneet enemmän historiallista perspektiiviä, katsoo Jokisipilä. Ylen radiouutiset,