Tämä selviää Stakesin erikoistutkijan Pasi Moision artikkelista "Suhteellinen köyhyys Suomessa" Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.
Moision mukaan vuonna 1996 Suomen suhteellinen köyhyysaste oli kahdeksan prosenttia, kun se vuonna 2004 oli kasvanut 12 prosenttiin.
Samalla ajanjaksolla toimeentulotukiasiakkaiden määrä on kuitenkin laskenut kolmanneksen. Suhteellinen köyhyysraja on 60 prosenttia keskimääräisestä tulotasosta.
Moision mukaan suhteellisen köyhyyden kasvu kertoo ennen kaikkea siitä, että pienituloisten tulokehitys on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä.
Muun muassa pätkätöiden yleistyminen selittää pienituloisten tulokehityksen jäämisen jälkeen keskituloisten tulokehityksestä. Myös aikaisempaa harvempi edunsaaja on oikeutettu ansiosidonnaisiin etuuksiin.
Toimeentulotukiasiakkaiden määrän väheneminen taas selittyy siten, että vaikka pienituloisten tulot ovat kasvaneet hitaammin kuin parempituloisten, ne ovat kuitenkin kasvaneet sen verran, että yhä useamman tulotaso on noussut toimeentulotuen normien yläpuolelle.
Suhteellinen köyhyysraja on 60 prosenttia kunkin maan keskimääräisestä mediaanitulosta. Tämän määritelmän otti käyttöön EU:n tilastotoimisto Eurostat 1990-luvun lopulla, mutta sitä Moisio on käyttänyt artikkelissaan myös tätä aiempien vuosien kohdalla.
Aiemmin suhteellinen köyhyys laskettiin Suomessa niin, että köyhä on, jos tulot jäävät alle 50 prosenttiin mediaanitulosta.