Viime kuukausina kansalliskaartin tukikohtaan Fort Greelyyn on tuotu yksi uusi torjuntaohjus kuukaudessa. Toimintavalmiina niitä on 15 kappaletta.
Maanalaisiin siiloihin 33 metrin välein toisistaan sijoitetut torjuntaohjukset on jaettu kolmelle ohjuskentälle, keskelle Alaskan erämaata. Lisäksi Vandenbergin lentotukikohdassa Kaliforniassa on kaksi torjuntaohjusta.
Rakennustahti jatkuu tiiviinä. Kolmen vuoden kuluttua torjuntaohjuksia on määrä olla reilut 40 kappaletta.
Ohjuksen matka Pohjois-Koreasta Yhdysvaltoihin kulkisi Alaskan kautta, ja Yhdysvaltain tarkoituksena onkin iskeä ohjuksiin juuri silloin kun ne ovat matkalla avaruudessa noin 160 kilometrin korkeudessa. Ohjustorjuntajärjestelmästä on kuitenkin pyritty rakentamaan niin monitasoinen, että ohjusten matkaan voidaan puuttua useammassa vaiheessa.
Fort Greelyn tukikohta, jossa ennen testattiin arktisten olosuhteiden vaikutusta, ehdittiin jo kertaalleen sulkea tarpeettomana. Kesällä 2002 tukikohdasta alettiin rakentaa sijoituspaikkaa torjuntaohjuksille.
Fort Greelyn tukikohta on tullut sitä tärkeämmäksi, mitä pidemmälle Pohjois-Korea ja muut Yhdysvaltain viholliset ovat edenneet ohjustekniikan kehittelyssä. Samanaikaisesti Yhdysvallat on kiivaasti kehittänyt torjuntatekniikkaa, jonka pani alulle presidentti Ronald Reagan lähes 25 vuotta sitten.
Järjestelmän varmuudesta kiistellään, mutta Yhdysvaltain ohjuspuolustusviraston (Missile Defense Agency) mukaan Yhdysvallat kykenee jo torjumaan niin sanotun rajoitetun hyökkäyksen ballistisilla ohjuksilla.
Arvostelijoiden mukaan järjestelmä on paitsi epävarma, myös liian kallis. Yhden torjuntaohjuksen hinta on 28 miljoonaa euroa, mutta koko järjestelmän ylläpito maksaa lähes seitsemän miljardia euroa vuodessa.
Delta Junctionin kaupungin lähellä sijaitsevassa Fort Greelyn tukikohdassa työskentelee 211 kansalliskaartin sotilasta, jotka hoitavat sotilaallisesti tärkeimmät tehtävät. Lisäksi tukitehtäviin on värvätty tuhatkunta siviiliä.
YLEn kuvausryhmä pääsi käymään tukikohdassa kesäkuussa.
Mika Mäkeläinen, YLE Uutiset