Yhdenvertaisuuden nouseminen perusoikeudeksi, josta vähiten halutaan joustaa, on suuri yllätys. En tiedä, olisiko tulos muuttunut, jos kysymyksessä olisi painotettu tämän perusoikeuden sisältämiä syrjintäkieltoja.
Yllättävää on myös se, että tätä perusoikeutta pidettiin aika tasaisesti tärkeänä kautta poliittisen kartan. Onko tässä tietyllä tavalla yksi hyvinvointivaltion yleisesti hyväksytyistä perusarvoista? Joka tapauksessa tämä tulos antaa hyvää taustatukea yhdenvertaisuuslainsäädännön kokonaisuudistukselle, jota parhaillaan valmistellaan - ja kenties myös sille, että vihdoinkin pääsisimme eteenpäin perusoikeuksien valvontajärjestelmän kokoamisessa yhteen. Nythän on erikseen valtuutettuja tai asiamiehiä melkein jokaiselle vähemmistöryhmälle erikseen ja usein eri ministeriöiden alla.
Mielenkiintoista on sekin, että ns. "pehmeistä" perusoikeuksista (TSS-oikeudet) oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin nousi ihmisten mielissä kolmanneksi tärkeimmäksi perusoikeudeksi ohi monien kovien oikeuksien. Tämän perusoikeuden merkitystä kansalaisten silmissä saattaa tietysti korostaa sairaanhoitajien työtaistelu-uhan tuoma ajankohtaisuus. Perusoikeuden arvostuksessa tosin näkyy jo vähän poliittista hajontaa: kokoomusta äänestäneet pitivät tätä vasta kuudenneksi tärkeänä. Kokoomusta äänestäneillä näkyy myös muita nuivempi asenne maksuttomaan perusopetukseen.
Perusoikeuksien tulkintahistorian kannalta on huomattavaa, että omaisuuden suoja, joka ennen 1995 perusoikeusuudistusta oli eräänlainen superperusoikeus, ei kansalaisten arvostuksissa ole lainkaan tärkeimmästä päästä (tosin kokoomus ja keskusta tätä jonkin verran painottavat, mutta ei lainkaan niin kuin 1970- ja 1980 luvuilla). Taitaa sosialismin peikko olla väistynyt nyky-yhteiskunnassa!
Erikoista - mutta kertoo jotakin ehkä aikojen vakaudesta - on se, että poliittiset perusoikeudet, jotka ovat sentään demokraattisen järjestelmän turva - ja usein ajatellaan, että koko perusoikeusjärjestelmän turva -, jäivät täsmällisyydestään huolimatta tärkeysjärjestyksessä alas, sananvapautta lukuun ottamatta. Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, jotka liittyvät läheisesti sananvapauteen jäivät peräti hännille! Myös oikeus äänestää ja olla ehdokkaana vaaleissa (ja yleinen osallistumisoikeus) olivat yllättävän alhaalla arvostusasteikossa (erityisesti keskustassa ja oikeistossa). Onko meillä syytä olla huolissaan demokratiasta? Sananvapauden vahva asema on sinänsä miellyttävä yllätys, joskin senkin merkitystä jonkin verran painaa se, että yksityiselämän suojaa pidettiin toiseksi tärkeimpänä perusoikeutena.
Kuolemanrangaistuksen kiellon (oikeus elämään) asema kyselyssä on yllättävä. Tätä perusoikeuttahan on yleensä pidetty ehdottomana, ei missään olosuhteissa loukattavana oikeutena. Nyt kuitenkin yli 20 prosenttia vastanneista olisi valmis joustamaan siitä poikkeusoloissa ja vain runsaat 40 prosenttia asetti sen viiden tärkeimmän perusoikeuden joukkoon.
Hieman ihmettelen että - viimeaikaisesta ilmastonmuutoskeskustelusta huolimatta - oikeus terveelliseen ympäristöön jäi vähälle arvostukselle. Vain 12 prosenttia vastanneista asetti sen viiden tärkeimmän perusoikeuden joukkoon. Uhkaa ilmaston muutoksesta ei ehkä koeta vielä riittävän konkreettisesti!
Kokonaisuutena selvityksen tulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia. Kärjessä on oikeuksia, jotka koetaan enemmän yksilönsuojana (erityisesti yksityiselämän suoja), mutta oikeus sosiaali- ja terveyspalvelut ja maksuton perusopetus (jotka voidaan tietysti nekin kokea yksilön turvana) tällaisina "pehmeinä", hyvinvointivaltion oikeuksina pärjäsivät yllättävän hyvin.
Mielenkiintoista kautta linjan!