Suomalaiset naiset ovat saaneet vapaasti opiskella yliopistossa vähän yli sadan vuoden ajan. Ensimmäinen naispuolinen professori, Alma Söderhjelm, nimitettiin virkaansa vuonna 1927. Tänä päivänä Suomessa on yli 500 naista professorina.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteen mikrobiologian professori Airi Palva kertoo professoriksi etenemisen vaatineen suunnatonta kiinnostusta tutkimustyöhön ja todella kovaa työtä.
Jo 80-luvulta lähtien yliopistoista on valmistunut enemmän naisia kuin miehiä. Silti naispuolisten professorien määrä on edelleen alhainen, alle neljännes viroista. Naisten osuus professorinviroista on lisäksi kasvanut hitaasti.
Yliopistotutkija Liisa Husu Helsingin yliopiston tutkijakollegiumista toteaa, että tutkijan ura mielletään hyvin miehiseksi. Myös muita syitä löytyy asian taustalla.
- Uralla eteneminen edellyttää tukea ja kannustusta. Nuoret miestutkijat otetaan helpommin mukaan epävirallisiin tuki- ja kannustusverkostoihin, Husu sanoo.
Tiedenaisten työuria tutkinut asiantuntija pelkää naisten syrjimisen johtavan aivovuotoon ulkomaille.
- Tiede menettää, yhteiskunta menettää. Ei saada parhaita aivoja, jos rekrytoidaan sukupuolen perusteella ja jätetään naisten kykyjä käyttämättä, Liisa Husu harmittelee.
Epätasainen sukupuolijakauma professuureissa on otettu vakavasti esimerkiksi Helsingin yliopistossa. Naisten tutkijanuraa yritetään avittaa muun muassa mentoroinnin avulla. Myös virkanimityksissä voidaan ainakin teoriassa suosia naisia.
- Meidän tasa-arvosuunnitelma antaa mahdollisuuden käyttää positiivista erityiskohtelua. Eli kahdesta yhtä pätevästä kärkihakijasta voidaan nimittää vähemmistösukupuolen edustaja, kertoo Terhi Saarikoski, Helsingin yliopiston tasa-arvovastaava.
Naisia ei kuitenkaan haluta nostaa professoriksi naiseuden takia - esimerkiksi Suomen Professoriliitto ei kannata naiskiintiöitä.
YLE Uutiset