Opiskelu musiikkiopistossa on ollut Helsingissä vielä tänä vuonna reilusti kalliimpaa kuin muualla Suomessa. Helsinkiläisopistoissa opiskelu on maksanut keskimäärin yli 350 euroa lukukaudessa, kun valtakunnallinen keskitaso on jäänyt alle 200 euron.
Kulttuurilautakunta on nyt kehittänyt uuden järjestelmän, jolla helsinkiläisiä musiikkiopistoja avustetaan. Uudistuksen pohjalla on halu jakaa rahaa oikeudenmukaisemmin ja suunnata avustuksia esimerkiksi alueellisin perustein.
- Luotiin malli, jossa kaikki nämä yksityiset oppilaitokset olisivat samalla viivalla. Tämä on tapa, jolla kaupunkitasolla saa jonkunlaista ohjailtavuutta, kertoo tutkija Reetta Sariola Kulttuuriasiainkeskuksesta
Helsingissä on kolmetoista lakisääteistä valtionapua nauttivaa musiikkioppilaitosta. Kaikki pääkaupungin musiikkiopistot ovat yksityisiä. Nyt opistojen budjetteihin on luvassa lukukausimaksujen alentamista varten kaupungilta lisää rahaa. Kaupungille musiikkiopistojen lisäavustus maksaa vuositasolla 700 000 euroa. Kulttuuripolitiikan osaston päällikkö Marianna Kajantie vakuuttaa, että musiikin saama lisäys ei ole pois keneltäkään muulta. - Vihdoinkin on niin, ettei tarvinnut tämmöistä balanssia yrittää etsiä. Tavoitteena on jonkun tasoinen tasa-arvo näiden harrastusten suhteen, ja se tuli ihan kaupungin talousarviosta uutena rahana meille, Kajantie selvittää. - Meidän lautakuntahan oli erittäin yksimielinen tässä. Lasten taiteenpariin saattaminen on yleinen ja yhteinen tahtotila. Helsingissä ollaan kustannustehokkaita
Kulttuuriasiainkeskuksen tekemän selvityksen mukaan helsinkiläiset musiikkiopistot ovat kustannustehokkaita. Musiikin opettaminen on kallista, koska se perustuu yksilöopetukseen.
Helsingin kaupunginvaltuustossa pidetyissä puheenvuoroissa on muistutettu, että kulttuurin ei ole tarkoitus tukea pelkästään elinkeinoelämää. Kulttuurin on katsottu olevan osa ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä, lastensuojelutyötä ja päihdetyötä.
Tutkija Reetta Sariola painottaa, että musiikkiopistojen lukukausimaksujen alentamisen voi nähdä yhtenä osana laajempaa kaupungin peruspalvelujen tarkastelua.
- Lisäksi siinä oli muita tavoitteita, kuten avoimuus, läpinäkyvyys, tasa-arvoisuus ja sen lisäksi kaupunkirakenteellinen ohjaavuus, Sariola arvioi.