Edellisen kerran Suomenlahdella oli yhtä hyvä tilanne kesällä 1999. Ympäristökeskus arvioi syyksi viime vuosien leudot talvet ja vähäisen jääpeitteen, jotka ovat mahdollistaneet Suomenlahden vesimassojen sekoittumisen.
Parantunut happitilanne on alentanut Suomenlahden fosforimäärää kymmenillä prosenteilla ja kesäiset levämäärät ovat vähentyneet erityisesti itäisellä Suomenlahdella.
Tutkimusalus Muikun tutkimista 30 havaintopaikasta pohjan happitilanne oli Suomelahdella hyvä 20:llä. Vielä kolme vuotta sitten, yli 80 prosenttia havaintopaikoista oli hapettomia. Myös pohjaeläinyhdyskunnan tila on parantunut, sillä ainoastaan kaksi havaintopaikkaa 30:stä oli vailla pohjaeläimistöä.
Parantunut happitilanne näkyy erityisesti ulkosaaristossa. Läntisen Suomenlahden avomerialueen syvillä pohjilla happitilanne ei sen sijaan ole parantunut ja Suomenlahden sisäsaaristossa happitilanne on paikoin huono.
Saaristomeren keski- ja eteläosien pohjien tilanne on edelleen parempi kuin Suomenlahdella.
Varsinaisen Itämeren tilanne heikentynyt
Tutkimusalus Arandan havaintojen mukaan varsinaisella Itämerellä hapettoman ja rikkivetyisen syvän veden alue on laajentunut ja paksuuntunut.
Suurin osa yli 100 metriä syvästä vesikerroksesta on vailla happea ja rikkivetyä on runsaasti. Rikkivetyä tavataan paikoitellen jo 80 metrissä.
Myös Itämeren syvän veden suolapitoisuus on kasvanut vuoden takaisesta. Erityisesti tämä näkyy Ahvenanmerellä ja Selkämerellä. Niin ikään Perämeren syvänteissä suolapitoisuuden kasvu on jatkunut ja vastaavasti happipitoisuus alentunut.
Arandan tutkimusalueilla sinileviä havaittiin enää pieniä määriä vesimassaan sekoittuneena Suomenlahdella sekä pohjoisella Itämerellä. Myös mahdollisesti haitallisia Heterocapsa triquetra ja Dinophisys acuminata -panssarisiimaleviä esiintyi vähän.