Suuri joukko suomalaisia on jatkuvasti toisten tarjoaman avun varassa. Mm. mielenterveyspotilaiden, vanhusten ja kehitysvammaisten on usein vaikea saada tyydyttävää sukupuolielämää. Paalasen mukaan on tärkeää että hoitohenkilökunta tuntee seksuaalioikeudet.
- Ensiaskel on että on tietysti että seksuaalisuudesta puhutaan hoitohenkilökunnan kanssa, hän sanoo.
Esimerkiksi joissakin kehitysvammaisten hoitoyksiköissä asukkaille on järjestetty mahdollisuus omaan tuntiin, jolloin kukaan ei häiritse.
- Tämä on esimerkki käytännöstä jolla annetaan omaa tilaa. Se ei tarkoita seksituntia vaan sitä että ihmisellä on oikeus yksityisyyteen, Paalanen tarkentaa.
Hän arvioi myös, että perinteisiä sukupuolimuotteihin sopimattomat ihmiset kohtaavat vieroksunta esimerkiksi työpaikoilla.
- Transvestiitit taikka muuten perinteistä sukupuolijärjestystä vastustavat ihmiset ja esimerkiksi sadomasokistit saattavat kohdata todella rajuakin vastustusta.
Seksuaalikulttuurit kohtaavat
Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen tarkoittaa myös sitä että erilaiset seksuaalikulttuurit törmäävät. Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien yhteisöt rajoittavat yksilön vapauksia mm. siten että nuoret eivät voi päättää vapaasti seurustelustaan ja naimisiinmenostaan.
Tyypillinen ristiriitojen lähde on tilanne jossa ihmisen kotikulttuuri on tiukka, mutta ihminen elää suhteellisen vapaassa suomalaisessa kulttuurissa.
- Seksuaalioikeudet kuuluvat jokaiselle yksilölle, eivät suinkaan jollekin ryhmälle tai kulttuurille, hän tiivistää.
Seksuaalioikeudet yleismaailmallisia oikeuksia
Seksuaalioikeudet ovat yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, joissa korostetaan ihmisen oikeutta päättää seksuaalisuudestaan.
Oikeudet on määritellyt Seksologian maailmanjärjestö ja myös Kansainvälisen perhesuunnittelujärjestöjen liiton määritelmät ovat paljolti samansisältöisiä. Esimerkiksi oikeus päättää ehkäisystä mainitaan erikseen.
Suomessa seksuaalisen hyvinvoinnin edistäjänä toimii mm. Sexpo-säätiö.