Elokuvan käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut Ilmar Raag on pohtinut paljon ilmiötä, jonka suurin osa ihmisistä haluaisi kääntää vain nopeasti pois mielestään. Viron Oscar-ehdokkaaksi valittu painostava elokuva etsii syitä syrjäytymisestä, koulukiusaamisesta ja nuoria ympäröivästä väkivaltaisesta kulttuurista.
Raagin mukaan kouluissa sattuneiden surmatekojen taustalla voi olla hyvin erilaisia syitä. Hän kuitenkin löytää niistä myös yhden yhdistävän tekijän.
- Suurin osa kouluammuskeluista päättyy itsemurhaan. Kyseessä ei ole mikään satunnainen väkivallanteko, jossa tekijä haluaisi näyttää mihin kykenee, hän sanoo.
Ohjaaja muistuttaa, että kukaan ei tee itsemurhaa ilman syytä, vaan että kyseessä on aina epätoivoinen teko.
- Se, että murhaaja tappaa itsensä lisäksi myös muita, on viesti. Se kertoo siitä, että kyseinen henkilö on sulkeutunut, hän on kehittänyt oman päänsisäisen maailmansa eikä hänellä ole aikoihin ollut kunnollista kontaktia ulkopuoliseen maailmaan.
Murhia ei estetä tekemällä murhaajista hirviöitä
Ajankohtaiseen ilmiöön tarttunut ohjaaja pitää surmatöiden tekijöitä viattomina uhreina. Hänen mukaansa väärien elokuvien katsominen, väärillä internetsivuilla vierailu tai väärän musiikin kuunteleminen eivät riitä selittämään surmia.
- Mielestäni tällaisten tekojen tekijöistä on tärkeä puhua viattomina uhreina. Jos pidämme heitä vain hirviöinä, emme voi tunnistaa heitä. Kyseinen rikollinen on useimmiten aivan tavallinen henkilö ennen tekoaan.
Raag onkin hyvin vakuuttunut siitä, että Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia surmatöitä voidaan estää oikeilla toimilla. Yksinkertaisimpiin ratkaisuihin kuuluu hänen mukaansa muun muassa nyt esillä ollut aselakien tiukentaminen.
- Olisi kuitenkin tärkeätä, että ei keskityttäisi vain aseisiin. Vihainen teini-ikäinen voi yhtä hyvin rakentaa pommin tai puukottaa ihmisiä. Hän voi tehdä tekonsa muuallakin kuin koulussa.
Kansainvälisillä elokuvajuhlilla palkittu Klass tuli Virossa ensi-iltaan vain kaksi kuukautta ennen Jokelan koulusurmia. Idea elokuvasta syntyi Raagin opiskeluaikana Yhdysvalloissa ja kehittyi hänen toimiessaan kolmen vuoden ajan Viron television toimitusjohtajana. - Opiskelin siellä Columbinen kouluammuskelun aikoihin. Amerikkalaiset tiedotusvälineet eivät kyenneet antamaan murhaajille ihmiskasvoja. Sen sijaan media reagoi tekoon kieltämällä kaikki inhimilliset selitykset sille, miksi kyseiset kaverit menivät kouluun aseiden kanssa. Väkivaltaan puututtava jo varhain Klass-elokuvan käsikirjoitus perustuu virolaisten koululaisten kokemuksiin koulukiusaamisesta ja heitä ympäröivästä väkivallasta. Kuten lähes jokaisella entisellä ja nykyisellä koululaisella, myös Raagilla on omat muistonsa lasten ja nuorten yhteiselämän synkästä puolesta.
- Muistan vahvasti kuinka halusin kostaa jouduttuani joskus kouluväkivallan uhriksi. Enemmän muistan kuitenkin niitä hetkiä, kun todistin vierestä kiusaamista enkä tehnyt mitään estääkseni sen. Olen myöhemmin hävennyt sitä. Ne ihmiset, jotka todistavat kiusaamista tai väkivaltaa eivätkä tee mitään, ovat osasyyllisiä koko murhenäytelmään.
Välittääkseen tämän tiedon elokuvansa yleisölle, Raag teki tarinansa murheelliseen ylilyöntiin yltyvän kiusatun nuoren näkökulmasta.
- Halusin välittää yleisölle sen vihan, jonka uhri tuntee joutuessaan väkivallan kohteeksi. Kiusatun voi olla vaikea puolustautua edes pientä vitsiä tai tönäisyä vastaan.
Ajatuksia herättävän elokuvan opetus on sen ohjaajan mukaan, että väkivaltaan pitää puuttua heti eikä vasta äärimmäisten tekojen jälkeen.
- Annamme usein väkivaltaisten asioiden tapahtua ympärillämme. Se kuitenkin jättää mahdollisuuden siihen, että jotkut ihmiset alkavat pitää väkivaltaisesti käyttäytyviä henkilöitä sankareina.
- Ensimmäinen askel noiden tekojen estämiseen olisi koulujen yhteisymmärrys siitä, että kaikki väkivaltainen käyttäytyminen on tuomittavaa. Tällainen ymmärrys on kuitenkin vaikea saavuttaa. Tälläkin hetkellä Suomessa ja Virossa annetaan poliittisesti korrekteja lausuntoja, jotka keskittyvät johonkin muuhun kuin siihen mitä on tapahtunut.