Suomen abitreenit: Lähteiden merkitseminen 1

Käytä seuraavan katkelman ajatuksia omassa tekstissäsi. Mieti, tarvitsetko lainausmerkkejä (eli siteeraatko sanatarkasti) vai et (eli referoitko). Mieti, miten sijoitat lähdeviitteet ja välimerkit sen mukaan, viittaatko tekstiin yhdessä vai useassa virkkeessä.

Vihje

Lähteiden merkitseminen

X
Suoriin lainauksiin ja referoituihin kohtiin on aina merkittävä lähdeviite. Lähdeviite on merkittävä niin, että lukija sen avulla löytää alkuperäisen lähteen. Suorat lainaukset merkitään lainausmerkkeihin, referaatteja ei.

Seuraavista esimerkeistä näkyy yksi tapa merkitä viitteet tekstiin. Huomaa välimerkkien sijoittelu, joka määräytyy siitä, viitataanko lähteeseen oman tekstin yhdessä (ensimmäinen esimerkki) vai useammassa virkkeessä (toinen esimerkki):

Rauha Räyhälä on käsitellyt uudelta kannalta koirien tottelevaisuusongelmia (Musti-posti 2/2004, s. 62).

Räyhälä opastaa myös tunnistamaan koirarotuja. Maallikko ei välttämättä erota toisistaan esimerkiksi pulia ja komondoria. Molemmat näyttävät rastatukkaisilta säkkäräisine turkkeineen. Komondor on kuitenkin selkeästi pulia suurempi, säkäkorkeudeltaan vähintään 55-senttinen, kun taas puli on 34–47 sentin korkuinen. Komondor on aina valkoinen, mutta puli voi olla sen lisäksi myös joko musta tai harmaa. (Musti-posti 4/2004, s. 37.) .

Koira haistaa

Koiran hajuaisti on käsittämättömän paljon tehokkaampi kuin ihmisen. Jokaisella koiranomistajalla on siitä kokemusta. Tyttäreni dalmatiankoira Mörkö hämmästytti perheen kerran toisensa jälkeen.

Mörkö otti tehtäväkseen lauman paimentamisen, kun olimme Muoniossa hillassa. Se juoksi neliökilometrien alueella muutaman eri suon välillä ja löysi perheenjäsenet erehtymättä, vaikka nämä vaihtoivat paikkaa ja jopa suota sen tietämättä. Eräänä talvena se taas yllätti meidät, kun kävelimme aurattua pikku tietä, jonka molemmin puolin kohosivat lähes parimetriset lumivallit. Yhtäkkiä se hyppäsi vallille, loikkasi sen yli, juoksi monen metrin päähän tiestä kinoksen taakse ja alkoi kaivaa jäätynyttä hankea. Sitkeän työn palkkioksi se löysi lopulta syvältä lumesta sen, mitä se oli loikannut hakemaan: jäätyneen kinkun kamaran!

Toisen tyttäreni pikkuinen jackrussellinterrieri Boris
puolestaan oli kanssani kuuntelemassa esitelmää, kun se täysin tapojensa vastaisesti yhtäkkiä hypähti sylistäni ja juoksi salin toisella puolen olevalle suljetulle ovelle ja alkoi inistä ja raapia päästäkseen ulos. Häpeissäni seurasin sitä, kun uskoin, että sillä on hätä ja että se halusi siitä syystä ulos. Vastoin odotuksiani se ei kääntynytkään ulko-ovelle vaan lähti hetkeäkään empimättä aivan toiseen suuntaan. Se nousi määrätietoisesti portaita, vaati päästä suljetusta ovesta ja jatkoi matkaansa, kunnes se monen mutkan jälkeen tuli rakennuksen keittiöön. Keittiössä oli eräs sen ihmisystävä. Hän oli kulkenut sen huoneen ohi, jossa esitelmää pidettiin. Hänellä oli mukanaan kaksi metvurstivoileipää. Koira siis tiesi, että huoneen ohitti juuri se ystävä, joka aina antoi sille herkkuja, mutta se tiesi myös, että ystävää kannatti juuri silloin metvurstin toivossa seurata.

Rauha Räyhälä
Musti-posti 3/2004, s. 41

YLE Tulosta