BLOGI: 26" vai 29"

Maastopyöräilyssä keskitytään aika paljon kalustoon. Mietitään millä vehkeellä sitä olisi kaikkein nopein. Olosuhteet kuitenkin ovat kaikkialla erilaiset ja samassa paikassakin kelit vaihtelevat muuttaen paikan aivan erilaiseksi. Onkin todella vaikeaa päättää minkälainen pyörä on paras.

Kuva: Veikko Halme

Itse olen päässyt ajamaan 26" täysjoustolla ja jäykällä sekä 29" jäykällä. Keskityn jäykkäperäisiin, vaikkakin täysjoustojen tuominen pohtimiseen toisi paljon lisää kysymyksiä. Ehkä tällä hetkellä ajatuksissa mäkisille polkuradoille 26" täysjousto saattaisikin olla teoreettisesti suosikkini, on siitä turha arpoa tarinaa, kun kokemukset ovat kahden kilpailun mittaiset ja radat olivat nopeaa tasaista polkua kovalla korkeuserolla.

Ajoin 2011 alkukaudesta kolme kuukautta 29" koolla. Olin todella innoissani vehkeestä ja tunsin kuinka se rullasi hyvin ja radat olivat muuttuneet pyörän ansiosta erittäin helpoiksi. Huomasin kuinka olin nopeampi laskuissa kuin 26" kuskit ja varsinkin laskujen jälkeen kovassa vauhdissa suorilla olin nopea. Startit olivat kuitenkin vaikeita ja tuntuivat kuinka jäisin jokaisessa kiihdytyksessä pari miestä huonommalle paikalle.

Olin jokaisen mutkan jälkeen sijaa huonompana ja reidet hapoilla, kun koitin pitää entisen tasoni nopeana kiihdyttelijänä. Olin kuitenkin tyytyväinen ja ajattelin, että paluuta pieniin kumeihin ei ole. Tulokset kuitenkin hiukan laahasi ja nousut eivät kulkeneet oikein hyvin. Jokaisessa laskussa jouduin ottamaan hyödyn irti isoista kumeista ja ajamaan laskun riskillä kovaa alas saavuttaakseni kaverit joille jäin nousussa. Kaikesta huolimatta olin 29" kuski.

Toukokuussa sain kuitenkin 26" pyörän alle. Halusin kokeilla miltä se tuntuisi. Tuntui pahalta. Näytti siltä, ettei katukiveykseltäkään voinut tulla alas. Olo oli hutera mutta nopea. Pyörä kiihtyi voimistuneilla ja kovaan työhön tottuneilla jaloilla mutkista kuin raketti. Tuntui myös, että pyörä pomppi kamalasti ja oli muutenkin erittäin rauhaton ja ikävä ajaa. Se näyttikin tyhmältä, mutta oli kamalan nopea ja kevyt. Teki oikein mieli kiihdytellä. Ajoasennonkin sain jotenkin paremmin eteenpäin vieväksi. Jotenkin mäki tuntuu nousevan paremmin, jos on eturenkaan päällä enemmän, eikä aja kuin kottikärryjä.

Takaisin pieniin kumeihin siirryttyäni ajoin vain SM-kilpailut isoilla kumeilla. Suomessa on niin montuista ja tasaista, sekä polut ovat aika suoria, että isot kumit kerran vauhtiin saatuaan rullaavat erittäin hyvin ja ovat varmasti nopeammat.

Kaudella 2012 tulen kuitenkin ajamaan koko kauden 26" jäykkäperällä. Syitä siihen on monia, mutta yksi suurin syy on, että se on helppo ja varma valinta, jolla ei ainakaan häviä kamalasti millekään muulle kokoonpanolle. Ainainen pyörän vaihtelu on rankkaa ja vaikeaa monestakin syystä ja on ehkä parempi keskittyä itse olemaan kunnossa ja jättää tekniikan osalta pohtiminen renkaisiin, tangon leveyteen, nousukahvat vai ei, varakumi matkaan vai ei, tai vaikkapa ajoasennon moniin vaikeisiin kysymyksiin.

Olisi se aika urakka säätää neljää vehjettä hyväksi ja päättää vielä, missä niillä ajaa ja kuinka kaiken tämän kaluston ottaa mukaan varakiekkoineen ja missä mikäkin pyörä on kisojen välillä, kun sitä ei tarvitse ja millähän näistä kaikista kannattaisi treenata vai ajaisiko maantiepyörällä kuitenkin!

Muutama tekninenkin pointti minulla on, miksi 26" on minulle 64 kg painavalle ja 172 cm lyhyelle kaverille.

1: Kilo pyörässä lisää tuntuu kevyelle miehelle paljolta verrattuna 80 kg painavalle miehelle. Pieni mies ja pieni pyörä!

2: Polvet osuvat vaakaputkeen ja rajoittaa pyörän heiluttelua nousuissa. Lyhyet jalat ja pieni pyörä.

3: Renkaat kevyemmät. 29" rengas ei ole kamalasti painavampi kuin 26 rengas. Ison kumin paino on kuitenkin isolla kehällä ja kiihtyy sekä nousee mäkeä huonosti. Isoilla kiekoilla pitää olla nopea alamäissä ja kivikoissa eli vauhti suurempi niissä kuin pienillä kiekoilla. Eli kumien pitäisi olla kestävämmät kuin varovaisesti ajavalla 26" kuskilla. Eli isommalla kehällä ja painavammat. Muuten rengasrikon riski on suuri. 26" mies voi laittaa 300 grammaiset renkaat alle ja satsata nousuihin ja tulla laskut varovaisesti. On parempi olla ensimmäisenä mäen päällä ja tulla alas varovasti. Laskuissa on myös helpompi roikkua porukassa liukkailla pikkukumeilla riskillä tarvittaessa, kun kaivaa jostain lisä vaihde nousuihin.

4: Kaikki mikä on pienempää, on myös kevyempää ja kestävämpää sekä jäykempää.

Syitä 26" eduksi ei nyt kuitenkaan kauheasti kertynyt, mutta pienelle miehelle Eurooppalaiseen maastoon se on mielestäni hyvä. 29" sopii varmasti suomalaiselle harrastajalle ja polut tasoittuvat. Herää tietenkin kysymys, että onko sitä lenkkiä pakko helpottaa isommilla kiekoilla vai pitäisikö oppia ajamaan. Pienet kumit ja korkeat juuret tarkoittavat vaikeampaa polkua ja hitaampia vauhteja. Ei satu sitten edes kaatua niin paljoa kuin isoilla renkailla. Harrastajan ei mielestäni myöskään kannata ajatella 29" vehkeitä silloin, jos ei halua sijoittaa pyörään paljoa rahaa. Huonot 29" vehkeet painaa ja paljon. Voi tulla lenkistä liian rankka ennen metsään pääsyä. Parempi ostaa vähän halpaa alumiinia ja vasta kun haluaa sijoittaa hiilikuituun hankkia sitä sitten isojen kiekkojen verran.

Kukaan ei tiedä millä pitäisi ajaa. Ajan 26" vaikka mielessä pyörii kaikki vaihtoehdot ja 29" monesti kiinnostaa. Tässä tarinassa ei paljoa 29" kehuttu, mutta sellaisenkin tarinan varmasti löytää. Riippuu kuka sen kirjoittaa ja minä päivänä. Itsekin ehkä vuoden päästä tai jo aikaisemmin.

Jukka Vastaranta