Kun terveyskuuri muuttuu sairaudeksi

Viaton ruokavalion siivous vuoden alussa saattaa kääntyä terveysriskiksi. Mutta missä menee ortoreksian eli pakkomielteeksi yltyneen terveellisyyden ja normaalin syömisen raja?

Ajan hengen mukaan on normaalia tarkkailla syömisiään, mutta askel pakkomielteeseen on lyhyt. Ortoreksia (lat. o rthorexia nervosa) puolestaan on avoin portti muihin vakaviin syömishäiriöihin.

Liikuntakeskuksissa ortoreksiasta kielii vaikkapa ohjaajien äärimmilleen hiottu, toisinaan hyvin suppea ruokavalio. Liikunta-alan ammattilainen, fysioterapeutti Marko Kuukasjärvi kertoo pakonomaisesti liikkuvista asiakkaista, mutta myös terveyden esikuvina pidetyistä ohjaajista.

- Olen nähnyt sitä (ortoreksiaa) kollegoissa, toisissa ohjaajissa. Ruokavalio saattaa perustua vain rahkaan ja ananakseen. Ainoastaan niitä syödään, joka päivä ja koko ajan.

Arjen kahvittelukin ahdistaa

Ortoreksiaa on tutkittu vähän, eikä sairastuneiden määrästä ole täyttä selkoa. Ortoreksiaa ei pidetä itsenäisenä diagnoosina, mutta se saattaa laukaista esimerkiksi bulimian. Jotain on vialla, kun arkielämään mahtuu enää ruoka.

- Sairastunut miettii päivän menoja sen mukaan, että milloin ja miten syö. Voinko mennä sinne, jos siellä on sitä ja tätä tarjolla, kuvailee yksityisen Syömishäiriöklinikan toiminnanjohtaja Marjo Sandvik.

Sandvik arvioi oman klinikkansa kautta, että ortoreksia on yhtä lailla molempien sukupuolten vitsaus. Jokainen tarvitsee kaikkia ravintoaineita, vaikka nopeasti vaihtuvasta dieettimuodista voisi toisin päätellä.

- Me emme voi elää pelkällä proteiinilla, pelkillä hiilihydraateilla tai pelkillä rasvoilla. Tarvitsemme vitamiineja ja hivenaineita, myös makukokemuksia. Toivoisin, että jokainen meistä osaisi aina välillä tehdä hyvää ruokaa ilman, että se on superterveellistä, huomauttaa fysioterapeutti Marko Kuukasjärvi.