Kemijärvi ja omistajan vastuu

Stora Enson päätös sulkea tehtaita on nostanut mittavan väittelyn omistajan vastuusta. Kunnallisvaalien alla pohjoisen poliitikot ovat vaatineet päätöksen kumoamista.

Etelämpänäkin on päätöksiä paheksuttu mutta samalla on todettu, että valtio-omistaja ei voi puuttua yrityksen johtamiseen. Sen estää osakeyhtiölaki ja hyvä hallintotapa, corporate governance. Molemmat väitteet ovat puolitotuuksia.

Poliitikot löysivät corporate governancen vuoden 2000 Sonera-kuplan jälkiselvittelyssä. Huonosti asioista selvillä olevat poliitikot olivat ihastuksella seuranneet, kun varatoimitusjohtaja Kaj-Erik Relander visionäärisesti tärväsi Saksan UMTS-lupiin kaksi kertaa Soneran liikevaihdon eli 21 miljardia markkaa, kolme ja puoli miljardia euroa, kesällä 2000. Eurooppalaiset tietoliikenneanalyytikot laskivat, että investoinnit saadaan plussalle aikaisintaan kesällä 2008. Kun ostos osoittautui kovin nopeasti pelkäksi ilmaksi, valtio-omistajan edustajina poliitikot vetäytyivät corporate governancen taakse piiloon. Annettiin mielikuva, että omistaja ei voi puuttua yrityksen johtamiseen. Väite on kovin liioiteltu, mutta jälleen nyt käyttökelpoinen, kun valtio-omisteinen yritys on tehnyt poliittisesti epäsuosittuja päätöksiä. Vain hallituksella lupa ohjeisiin ja käskytykseen Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen on kyllä täysin oikeassa sanoessaan, että hän ei ota ministereiltä vastaan neuvoja yrityksen johtamisessa. Ohjeita ja käskytystä saa antaa vain yhtiön hallitus. Valtion edustajat ovat kuitenkin väärässä siinä, kun he väittävät, että omistaja ei voi vaikuttaa yrityksen johtamiseen. Suuromistaja voi olla ratkaisevassa osassa määriteltäessä yrityksen strategioita. Vaihtoehtoja voi olla lukuisia: 1) Haetaan vakaata orgaanista kasvua. 2) Pyritään lyhyellä tähtäyksellä pienempiin osinkoihin mutta vankkaan tasaiseen kasvuun. 3) Haetaan pitkän tähtäyksen kannattavuutta korostamalla työvoiman koulutusta ja hyvinvointia sen sijaan että tehtäisiin kalliita koneinvestointeja. 4) Haetaan omistaja-arvon nopeaa parannusta nostamalla kaikin keinoin osakekurssia. 5) Haetaan pikavoittoja jakamalla isoja osinkoja. 6) Laajennutaan aggressiivisesti yritysostoin. Siinä oli kuusi mahdollista tavoitetta. Vaihtoehtojen määrä ja kirjo on laaja. Näistä vaihtoehdoista eivät valtio-omistajan edusmiehet ole puhuneet sen paremmin Fortumin optiokohujen kuin Stora Enson tehtaiden sulkemisenkaan aikana. Samaan aikaan kuitenkin on kirjattu valtio-omistajan tahtona ja tarpeena, että valtion tulee säilyttää ehdoton määräysvalta sekä Neste Oilissa että Fortumissa. Valtion on päätettävä päämääristään Jos valtio ei aio eikä tahdo käyttää omistajavaltaansa mitenkään, niin mitä se tekee määräenemmistöllä? Kysymykseen ei ole tullut vastausta. Kannattaisi kenties päättää, ollaanko pörssiyhtiöissä oikeita omistajia vai mennäänkö suoraan hallintarekisteriin. Kun katsoo esimerkiksi Elisan islantilaisomistajan julkisuudessa esittämiä linjauksia ja eläkesäätiöiden vastauksia niihin, niin on selvää, että omistajat voivat käyttää valtaansa ja väitellä siitä mikä olisi paras toimintamalli ja tavoite. Vallan käyttö ei kuitenkaan noudata kunnallisvaalien eikä eduskuntavaalien rytmiä. Yhtiökokouksessa keväisin kerran vuodessa suuri omistaja voi vaihtaa edustajansa yhtiön hallituksessa sellaiseen, joka ajaa siellä omistajan tahtomaa strategiaa. Pelottelut osakeyhtiölailla eivät sitä estä. Yhtiökokouksen valitsema hallitus määrittelee linjauksissaan sen, miten osakkeenomistajien etua ajetaan, kaikkien etua tietysti samalla tavalla. Juuri tähän yksittäisen osakkeenomistajan edun suojeluun itsenäistä päätösvaltaansa suojelevat yritysjohtajat vetoavat ja saavat voimakasta sivustatukea vastuutaan pakoilevilta valtio-omistajien edustajilta. Suomi on pieni maa, ja yritysjohtajien sekä hallitusammattilaisten veljeskunta on tiivis hyvä-veli- ja -sisar-verkosto. On heidän etunsa mukaista korostaa yritysjohdon riippumattomuutta omistajista. Valtio-omistajan roolin pitäminen pienenä on myös kansainvälisten sijoittajien mieleen. Poliitikot puolestaan haluavat syödä voin molemmilta puolilta leipää. Ensin haukutaan yritysjohto ja sitten vetäydytään corporate governancen taakse sekä nostetaan kädet ylös voimattomuuden merkkinä. Näin poliitikkojen etu käy yksiin yritysjohdon edun kanssa. Summan ja Kemijärven tehtaiden sulkeminen voi olla Stora Enson lyhyen ja pitkän tähtäyksen edun mukaista, mutta suuromistajan käsien pystyynnostamista ei voi perustella hyvällä hallintomallilla. Hyvän hallintomallin corporate governancen kansainvälisesti hyväksytyssä määrittelyssäkin todetaan, että hyvällä hallinnolla on useita osapuolia: Omistajien lisäksi osapuolina ovat yrityksen johtokunnan jäsenet mutta myös alihankkijat, luotottajat, asiakkaat, työntekijät ja koko se yhteisö, jossa yritys toimii. Yritysjohto ja vastuutaan pakeneva valtio-omistaja on julkisuudessa korostanut vain yritysjohdon ja yksittäisten, muiden, omistajien oikeuksia. Minne mahtoivat muut asianosaiset unohtua? Jyrki Koulumies, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun)