Taiteilija-apurahojen jakoperiaatteet muuttumassa

Taiteen apurahojen jakamisessa painottaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus aiempaa enemmän. Taiteen keskustoimikunnan tutkimuksen mukaan niukkuuden jakaminen mahdollisimman monelle on muotoutunut erääksi keskeisistä rahanjakoa ohjaavista periaatteista.

Esimerkiksi apurahojen suurta kasautumista niin uran aikana kuin yhden vuoden sisällä pyritään selvästi välttämään. Tutkimuksen mukaan taiteilijatukijärjestelmä vaikuttaakin olevan siirtymässä puhtaasta laatuajattelusta kohti jonkinlaista sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien jakamat valtion taiteilija-apurahat ovat merkittävin yksittäisten taiteilijoiden työskentelyyn kohdistettu valtion tukimuoto. Vuosittain taiteilija-apurahaa hakee noin 2 000 taiteilijaa, joista noin 250 saa myönteisen päätöksen. Kielteinen päätös ei kaada maailmaa

Taiteen keskustoimikunnan Pauli Rautiaisen laatimassa julkaisussa tarkastellaan myös ensimmäistä kertaa kielteisen taiteilija-apurahapäätöksen vaikutuksia taiteilijoiden työskentelyyn. Vaikka yksittäisellä apurahajaksolla on edelleen keskeinen merkitys saajansa työedellytysten turvaamisessa, on taiteilija-apurahojen merkitys taiteilijan uralle yleisellä tasolla laimentunut.

Kielteisestä päätöksestä huolimatta taiteilijat jatkavat taiteellista työskentelyään, jolle he myös onnistuvat saamaan rahoitusta muista lähteistä. Esimerkiksi kaksi kolmesta vuodelle 2006 kielteisen taiteilija-apurahapäätöksen saaneesta rahoitti tuona vuonna taiteellista työtään muilla apurahoilla, joita he saivat niin säätiöiltä kuin valtioltakin.

Kielteisen päätöksen negatiivisimmat vaikutukset kohdistuivat voimakkaammin naistaiteilijoihin kuin miestaiteilijoihin.

Tutkimus tukee aikaisempaa havaintoa siitä, että taiteilija-apurahajärjestelmässä on elementtejä, jotka asettavat naistaiteilijat miestaiteilijoita heikompaan asemaan. Vaikutusten erot miesten ja naisten välillä eivät monestikaan ole suuria, mutta ne ovat systemaattisia, tutkimuksessa todetaan.