1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Israel juhlii 60 vuottaan apeissa tunnelmissa

Israel täyttää toukokuun 8. päivä 60 vuotta. Juhlallisuudet on päätetty pitää vaatimattomina, osin kustannussyistä, osin yleisen mielialan vuoksi. Paljon on muuttunut 90-luvun lopun 50-vuotisjuhlallisuuksista, ja yleisten arvioiden mukaan ainakin rauhanpyrkimyksissä huonompaan suuntaan.

Israelin hallitus on päättänyt sijoittaa toukokuun juhlahumuun ainoastaan vajaat 20 miljoonaa euroa, kun kymmenen vuotta sitten juhlabudjetti oli lähes 50 miljoonaa euroa.

Kulut ovat silti joidenkin mielestä liian suuret, ja vaatimukset shekelien sijoittamisesta koulutukseen ja terveydenhuoltoon ovat saaneet laajalti tukea. Hallituksen juhlateema "Israelin lasten vahvistaminen" korostaakin, etteivät rahat mene ilotulitteisiin vaan muun muassa opetusprojekteihin ja infrastruktuuriin.

Syntymäpäivää vietetään varsinaisena juhlaviikonloppuna 7.- 9. toukokuuta muun muassa ääni- ja valoshowlla kahdeksassa kaupungissa, rantajuhlissa sekä armeijan ilmavoimien ja laivaston näytöksessä. Suurellista ohjelmaa ei ole kuitenkaan tiedossa kotimaassa eikä ulkomailla. Israelin ystävä, Yhdysvaltain presidentti George W Bush tosin vierailee maassa kuun puolessa välissä.

Mikä juhlatunnelmaa sitten latistaa? Verrattuna 50-vuotissyntymäpäiviin, paljon on muuttunut. Rauhan uskotaan olevan entistä kauempana, osa väestöstä voi entistä huonommin eikä maan imago kansainvälisestikään ole kaikkein kiitellyimpiä. Monet kysymykset ovat edelleen vailla vastausta 60 vuotta niiden esittämisen jälkeen.

Itsenäisyys sotien keskellä Niin kuin Israelin koko 60:tä vuotta, myös sen alkutaivalta leimasivat vihollisuudet naapurimaiden kanssa. Israel itsenäistyi 14. toukokuuta vuonna 1948. Jo vuoden 1947 lopussa YK:n yleiskokous päätti jakaa Palestiinan alueen juutalaiseen valtioon ja arabivaltioon. Päätöslauselma johti kuitenkin sisällissotaan juutalaisyhteisön ja palestiinalaisten välillä. Israelin itsenäistymisen jälkeen sota muuttui itsenäisyyssodaksi eli ensimmäiseksi Palestiinan sodaksi Israelin ja sitä ympäröivien arabimaiden väillä, kun Egypti, Jordania, Syyria, Libanon ja Irak hyökkäsivät Israeliin. Sodan voittajaksi nousi Israel, ja arabimaat kärsivät katkeran tappion. Sodan seuraukset olivat raskaat Palestiinan arabeille, sillä suuri osa heistä pakeni tai karkotettiin uuden juutalaisvaltion alueelta. YK:n arvion mukaan Palestiinan noin 1,3 miljoonasta arabista reilut 700 000 joutui jättämään kotinsa.

Seuraavina vuosikymmeninä Israelin historiaa leimasivat kitkat naapurivaltioiden kanssa ja kylmän sodan tuulet. Erityisesti vuonna 1967 taistellun kuudenpäivän sodan seuraukset näkyvät perustavanlaatuisina ongelmina vielä tänäkin päivänä. Israel valtasi tuolloin Gazan, Golanin, Länsirannan ja Siinain eli alueet, joiden kohtaloiden ympärille kaikki myöhemmät rauhanneuvottelut ovat punoutuneet.

Heikot johtajat ja epäluottamus esteenä Kymmenen viime vuoden aikana Lähi-idän tilannetta ovat hankaloittaneet useat seikat; Presidentti Bill Clintonin aika päättyi ja Valkoiseen taloon nousi George W Bush, terrori-isku Yhdysvaltoihin ja sitä seurannut Irakin sota, palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin kuolema ja palestiinalaisten hajaannus. Suomalaisasiantuntijoiden mukaan nämä kaikki ovat vaikuttaneet siihen, että toiveikkuus rauhasta on hiipunut 2000-luvulle tultaessa.

- Vielä 1990-luvulla oltiin hyvin optimistisia. Oli Oslon sopimukset ja Clintonin välitysyritykset. Silloin todella ajateltiin, että konflikti loppuu. 1990-lukua voidaankin pitää hukattuna mahdollisuutena, arvioi Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielen ja kulttuurin laitoksen lehtori Hannu Juusola.

Rauhan todella takaavia sopimuksia tuskin allekirjoitetaan 60-vuotisjuhlavuotenakaan.

- Kymmenen viime vuoden aikana rauhanasiassa ei ole juuri edistytty, vaan päinvastoin on lukkiuduttu tilanteeseen entistä enemmän, maanpuolustuskorkeakoulun professori Pasi Kesseli uskoo.

Liukkiutumisen syitä on useita. Molemmat osapuolet kärsivät muun muassa heikosta johtajuudesta ja kansalaisten epäluottamuksesta vastapuoleen.

- Sekä Israelin että palestiinalaisten johtajat ovat heikkoja suhteessa taustayhteisöönsä. On tietenkin aina mahdollista, että nämä johtajat saavat aikaan sopimuksen, mutta johtaako se siihen, että konflikti loppuu vai muuttaako se vain sen luonnetta. Yksittäiset toimijat saattaisivat rauhansopimuksesta huolimatta jatkaa toimiaan, pohtii Juusola.

- Kaikkien toimijoiden, palestiinalaisten Mahmud Abbasin, Israelin Ehud Olmertin sekä välittäjän Yhdysvaltain presidentin George Bushin asemat ovat heikkoja oman väkensä keskuudessa. Toisaalta nyt olisi kaikille tilaisuus saada sulka hattuun, jos jonkinnäköiseen sopimukseen päästäisiin, Tampereen rauhan ja konfliktintutkimuslaitoksen amanuenssi Unto Vesa myötäilee.

Tilannetta vaikeuttaa erityisesti palestiinalaisten kahtiajakautuminen. Yhdysvaltain ja EU:n terroristijärjestöksi luokittelema Hamas voitti palestiinalaisvaalit vuonna 2006 ja palestiinalaisten pääpuolueiden välit ovat olleet kuralla viimeistään siitä lähtien, kun Hamas hääti Fatahin turvallisuuselimineen Gazasta viime kesänä. Sen jälkeen Israel eristi 1,4 miljoonan asukkaan kaistaleen, ja kurjuus ja väkivalta alueella sen kuin kasvoivat.

- Palestiinalaisten kannalta tilanne on surkea. Hamas on tällä hetkellä taipumaton ja on ajanut itsensä kansainvälisesti eristyksiin. Israel iskee Gazaan aina kostoiskujen myötä ja kuolonuhrien määrä sen kuin nousee, Vesa toteaa.

Toteutuuko Bushin toive? Hamasia ei myöskään kutsuttu Israelin ja palestiinalaisten rauhanprosessiin, joka käynnistyi yskähdellen vuosien tauon jälkeen Yhdysvalloissa marraskuussa pidetyssä tapaamisessa. Tämä oli monen mielestä virhe. Muun muassa Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter osoitti huhtikuussa tukensa Hamasille tapaamalla järjestön ylimmän johtajan Khaled Meshaalin Damaskoksessa. Myös Juusola näkee ainoana vaihtoehtona sen, että Hamas otetaan neuvotteluihin mukaan. - Ratkaisuun ei ole mitään mahdollisuutta, kun palestiinalaisista vain osa on mukana neuvotteluissa. Onnistuminen edellyttää, että kansainvälinen yhteisö pyrkisi tukemaan palestiinalaisia muodostamaan yhteishallituksen, joka antaisi heidän presidentille auktoriteetin. Tämä on tosin aika kaukana toistaiseksi, sillä niin Eurooppa kuin Yhdysvallat ja Israelkin sanovat edelleen yksimielisesti Hamasin mukanaololle ei, Juusola selvittää. Presidentti Bush on ainakin virkansa puolesta vakuuttanut, että Lähi-idän rauhanneuvottelut etenevät rauhansopimukseen vuoden loppuun mennessä eli ennen hänen presidenttikautensa päättymistä. - Bushin toiveet tuntuvat epärealistisilta. Palestiinalaisten tavoitteet ovat erilaisia ja Bush yrittää niputtaa silti heitä kaikkia yhteen. Vain omaa valtiota ajavien palestiinalaisten kanssa se saattaa onnistua, mutta mitä tehdä ääri-islamilaisten kanssa, maanpuolustuskorkeakoulun Kesseli puolestaan aprikoi. Riikka Lönngren, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun) >>> Palestiinalaiset muistelevat 60 vuoden katastrofia >>> Muuttuuko mikään kun Yhdysvaltain presidentti muuttuu?