Hyppää sisältöön

Tyynellämerellä valtava jätepyörre

Keskellä Tyyntämerta ajelehtii Teksasin osavaltion kokoinen muovirojusta koostuva jätelautta. Asiasta kertoo amerikkalainen ympäristöjärjestö. San Fransciscon ja Havaijin puolessa välissä oleva suuri jätepyörre kerää jätteitä kaukaa Japanin, Yhdysvaltain ja Kiinan rannikolta.

Jätemassa löytyi kymmenen vuotta sitten, kun Algalita-tutkimussäätiön perustaja Charles Moore purjehduskilpailusta palatessaan päätti ajella moottorilla läpi vesialueen, jota purjehtijat yleensä välttävät koska alue on poikkeuksellinen vähätuulinen.

Keskellä merta Moorea odotti järkyttävä näky: hän kertoo muovipussien, shampoopullojen ja rantasandaalien muodostamasta, silmänkantamattomiin ulottuvasta muovikeitosta. Satelliittikuvissa se ei Mooren mukaan näy, koska lautta lilluu hiukan pinnan alla.

Jätepyörteessä nämä Kiinan, Japanin ja Yhdysvaltain rannikoilta muovirojua mukaansa kaapaisseet merivirrat kohtaavat ja hidastuvat, ja muovikeitto jää kellumaan, kunnes jätteet pikkuhiljaa alkavat valua kohti pohjaa.

Roskaantuminen on maailman merillä suuri ongelma. Meriin heitetään roskia ja aivan tarkoituksellisesti sinne hävitetään jätteitä. Yksi ongelma on, että usein laivoilta heitetään lastattu ylikuorma mereen, jos sattuu kova merenkäynti.

WWF:n Suomen osaston meriasiantuntija Anita Mäkinen kertoo, ettei Maailman luonnonsäätiöllä ole asiasta ensi käden havaintoja, mutta hän kuitenkin pitää Algalita-järjestön tietoja uskottavina.

Itämeressä kelluu levälauttoja

- Samankaltainen ilmiö voidaan Itämerellä havaita liittyen samanlaiseen irtonaiseen, rihmamaiseen levään. Kun se irtoaa myrskyjen ja tuulen vaikutuksesta rannoilta, niin se usein esimerkiksi Saaristomerellä kerääntyy useiden hehtaareiden kokoisiksi lautoiksi, Mäkinen sanoo.

Roskia Itämeren aalloilla kelluu verrattain vähän, meidän meremme ongelmat ovat muualla, lähinnä jätevesien ja lannoitteiden mukana tulevissa nitraateissa ja fosfaateissa.

Tyynenmeren jätepyörteestä vihiä saatuaan Itämeren suojelukomissio Helcom selvitti Itämeren roskaongelmaa ja se osoittautui vähäiseksi. Eniten roskia havaittiin Puolan ja Venäjän suurten satamien tuntumassa.

- Itämeren suhteen ollaan onnellisemmassa asemassa, näissä maissa on parempi roskakulttuuri. Toisin sanoen täällä paremmin huolehditaan siitä, että jätettä ei samassa määrin mereen joudu kuin maailman merillä. Helpottava seikka on, ettei Itämerellä ole vuorovettä. Suurille merillä, vuorovesirannikoilla kaikki se roju, mikä on matalan veden aikaan rannalle jäänyt tai ihmiset ovat jättäneet, se myös huuhtoutuu sinne mereen, Mäkinen kertoo.

Meressä muovi säilyy ainakin viisikymmentä vuotta ennen kuin se hajoaa. Maailman merillä kelluvat edelleen ne tuhannet keltaiset kylpyankat, jotka tippuivat myrskyssä rahtialuksesta kuusitoista vuotta sitten. Seuraa niille pitävät pari vuotta myöhemmin laidan yli joutuneet miljoonat sukeltajan ja hengenpelastajan muotoiset legohahmot.

Muovi tappaa lintuja ja kilpikonnia

YK:n ympäristöohjelman UNEP:in mukaan jopa miljoona vesilintua, kuten albatrossia, kuolee vuosittain syötyään muovinpaloja. Mäkinen tietää myös rannalle ajautuneista muoviin kuolleista merikilpikonnista. Myös ravintolan kalalautaselle voi hyvinkin päätyä PCB:tä sisältävää muovia kalan vatsassa.

Äkkiseltään tuntuu hämmästyttävältä, että maailmassa voi olla Teksasin osavaltion kokoinen alue, jota ei tunne kuin pieni amerikkalainen ympäristöjärjestö. Meribiologi Anita Mäkistä se ei hämmästytä.

- Kyllähän se on tunnettu tosiasia että maailman meristähän me tunnemme vain murto-osan. Siinä vaiheessa kun ihminen alkoi tähytä kuuhun ja taivaalle niin käänsimme selkämme meritutkimukselle. Meillä on paljon aukkoja meritietämyksessä ja meillä on useiden kilometrin syvyisiä alueita, joiden eliöstöstä emme tiedä juurikaan mitään ja sieltä voidaan tieteelle kuvata uusia lajeja varmuudella, hän kertoo.

Tyynenmeren jätepyörteessä nyt seilaavan Alguita-aluksen työntekijät kertovat blogissaan saaneensa maailmalta kovasti ahdistuneita kyselyjä siitä mitä muovikeitolle voisi tehdä. Mooren ja miehistön mukaan ei juuri mitään; alue on niin laaja. On vain huolehdittava siitä, että muovia ei pääse veteen. Tällä hetkellä kymmenesosa muovista päätyy mereen: ajautuu lopulta rannoille, painuu pohjaan tai jää kellumaan yhä laajeneville jäteriutoille.

.
.