Hyppää pääsisältöön

Pikku Kakkosen jäävaroitus

Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

Camilla Mickwitzin Pikku Kakkosen tunnuksen hahmot seikkailevat tällä kertaa petollisilla jäillä.

Tämä lapsille suunnattu tietoisku varoittaa kevät- ja syysjäiden heikkoudesta. Aikuisten tietoiskujen tapaan jäihin upotaan, mutta myös pelastutaan, kunhan toimitaan oikein.

Musiikin tähän dramaattiseen tietoiskuun on tehnyt muusikko Jukka Siikavire.

Teksti: Seija Aunila

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä

Tyttäreni Outi oli innokas pikkukakkosfani. Joka syksy nähtyään nallen putoavan jäihin, hänen silmänsä kostuivat ja leuka alkoi väpättää. Hän tuli niin surulliseksi nallen puolesta vaikka kaikkihan lopulta päättyi hyvin. Hän muistaa tämän vieläkin ja olen varma, että teho olisi ihan sama, jos sen näkisi nyt 30-vuotiaana.

Lähettänyt käyttäjä

Tämä oli pelottava mutta tosi tehokas ja mieleenjäävä pätkä. Ja muistan että halusin aina katsoa tämän penskana vaikka samalla jännitti. Hyvin tehty! Ja edelleen hyvin muistissa.

Lähettänyt käyttäjä

Mitenköhän toi kala olisi päässyt lammesta pois, jollei nalle olisi tippunut jäihin?

Lähettänyt käyttäjä

Mut toi nalle menee pariin otteeseen kokonaan veden alle..KÄÄK!

Lähettänyt käyttäjä

HRRRR...Tämä oli erittäin synkkä kun näin telkkarista. Tämän pätkän
musiikki on kamalan pelottavaa. Se tuottaa kylmiä väreitä.

VAROKAA HEIKKOA JÄÄTÄ!

Lähettänyt käyttäjä

(Monet huomasi jo)Kohdassa 00:25 ja 00:31 linnulla näkyy pyllynreikä :D

Lähettänyt käyttäjä

No,ehkä eniten pelotti toi nallen joutuminen jäihin.Musiikki on myös pelottava.Nallekin oli pelottava jäissä.Ehkäpä tästä tehdään vielä tulevaisuudessa uusi versio.Muuten aika hieno video.:)

Lähettänyt käyttäjä

Tiedän,että monet saavat tästä traumoja.Kuuntelen itse tätä innolla ja odotan,että pääsen taas katsomaan tätä telkkarista. :) En itse saa traumoja tästä olen joskus nähny tän telkkarista.Muistan pelänneeni.

Lähettänyt käyttäjä

Eila mummi eli Pikkukakkosta juontanut näyttelijä Eila Roine on kylläkin maininnut tuon Heikin nimen useaan otteeseen Pikkukakkosissa.

Lähettänyt käyttäjä

Minä olin lapsena varma, että tuon nallen tuolta järvestä pelastava lapsi olisi oikeasti tyttö. Vasta joskus muutama vuosi sitten sain tietää totuuden, kun luin internetistä, että hän on nimeltään Heikki.

Lähettänyt käyttäjä

Aina kun tämä tuli tv:stä, minun piti sammuttaa televisio ja mennä peiton alle. Myöhemmin muistelen tätä ilolla.

Lähettänyt käyttäjä

Tykkäsin tästä. Keksin ihan jonkinlaisen koreografiankin tähän.

Lähettänyt käyttäjä

minä.haluaisin,nähdä.pellehermannin

Elävä arkisto vastaa: Toiveesi toteutuu, jos kirjoitat tuonne ylälaidan hakulaatikkoon "Sirkuspelle Hermanni" tai sitten kopioit tämän linkin selaimen osoiteriville: http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#/toimituksen%20koostama/Sirkuspelle%20Hermanni

Lähettänyt käyttäjä

Olen varmaan ainoa, joka oikeasti aina odotti jäävaroitusta Pikku Kakkosen jälkeen. Tykkäsin tästä animaatiosta kovasti!

Lähettänyt käyttäjä

Voi, tuli lapsuus mieleen kun katsoin tämän. On hyvä varoittaa heikoista jäistä. Älkää aina valittako kaikesta.

Lähettänyt käyttäjä

Muistan tän klipin asiallisena, mutta varsin surullisena ja ahdistavana pätkänä. Herättää enemmän tunteita kuin Morso.

Lähettänyt käyttäjä

Hyii! Katoin pienenä, näin painajaisia. toivottavasti ei tule enää nykyään... Ja kyllä, olen 00, ja tuota esitettiin kun olin 5.

Lähettänyt käyttäjä

Tätä tuli pikku ipanana katsottua silmät selällään.....

Lähettänyt käyttäjä

En menettänyt yöunia, äiti halusi, että katsomme tämän pikku kakkosen jälkeen. Katsoin sitä aina mielenkiinnolla, vaikka jännäsin aina ku nalle tippuu jäihin ja sitä miten se nalle lopuks sanoo asian ytimen. Video on opettavan varoittava esimerkki miten heikolla jäällä voi käydä ja jos joku putoaa jäihin ja se olisikin sellainen, että toisen voi yrittää auttaa pois myös ohjeita siihen.
Ainakin itseäni video opetti olla menemästä heikoille jäille.
Hieno video.

Lähettänyt käyttäjä

Vielä 20 vuoden jälkeen kun telkkarissa lukee "hetkinen" lähetyshäiriön takia niin ahdistun. Tuo alun mikälie lumipallo/kuu ja se musiikki (!!!) heti tuossa alussa. Jestas sentään.. Ja se lopun "varokaa heikkoa jäätä, GRRRRR" Hyi saakeli.

Lähettänyt käyttäjä

Brrh. Kiitos paljon Pikku Kakkonen - menetin tämän takia yöuneni 7-vuotiaana. En pelännyt tuota animaatiota tai mitään (paitsi musiikki oli aika creepy), mutta tuo NALLE tuossa lopussa! Kaikki näyttää jo olevan ohi, kaverit ovat yhdessä, ja sitten kuva siirtyykin nalleen ja siinä se tulee... "Varokaa heikkoa jäätä" on kyllä aiheuttanut jonkinasteiset traumat. Muistan että juoksin omaan huoneeseeni, menin peiton alle ja laskin kahteenkymmeneen, vasta sitten uskalsin taas mennä katsomaan. Että sellaista.

Lähettänyt käyttäjä

Muuten tuota esitettiin vielä 2000-luvulla. Olen nähnyt sen telkkarista vaikka oon 10v.

Lähettänyt käyttäjä

Sain kauheat traumat kyseisestä tietoiskusta. Pelkäsin sitä niin kovaa musiikin ja möreä äänisen karuun takia jotta aina kun kyseinen pätkä alkoi juoksin ja kiljuin matkalla omaan huoneeseen tv:n kuulumattomiin. joskus jopa pelkäsi notta nalle olisikin hukkunut ja tullut öisin sänkyni alle mörisemään pelottavalla äänellään joka paikasta repeytyneenä :(

Lähettänyt käyttäjä

No johan nyt, että tällaista mainiota videota on noin moni pelännyt. Eihän tuossa ole mitään oikeasti pelottavaa, ainakaan yli nelivuotiaille. Totta kai tunnelma on hieman aavemainen ja dramaattinen, mutta kyseessähän on ikävä tapahtuma. Miten tunnelma voisi olla iloinen? Kaikki eleet, äänet ja kohtaukset sopivat tarinaan loistavasti. Se on kuitenkin aika tyypillinen "loppu hyvin, kaikki hyvin" lasten tarina. Rakastin tätä, ja odotin sitä aina talvisin. Minusta nalle on todella suloinen, ja sen loppukommenttiääni hellyttävä, ei suinkaan pelottava!

Lähettänyt käyttäjä

Höpö höpö valittajat - ihan asiallinen pätkä!

Lähettänyt käyttäjä

Itse kans pelkäsin tuota kyseistä tietoiskua. Varsinkin kun se tuli tuon Pikku Kakkosen nukkumatin jälkeen. Ja sitä Pikku Kakkosen juontaja sanonut koska tulee tuo tietoisku,vaan se tuli aika tavalla puskan takaa.

No hieman mua pelotti tuo alkutunnus ja samalla musiikki varsinkin kun se tuli pelottavalla äänellä. Semmoinen tunne mulla on,et tuo tietoisku ja samalla tuo äänimaisema olisi tuossa 80-90 lukujen taitteessa. Todennäköisesti ja tänä päivänä voi olla hieman tuota ääntä muokattu.
Jotenkin semmoinen mielikuva mulle on jäänyt,et kun tuo kyseisen tietoisku tuli toisen kerran,niin pistin silmät kiinni tai paremmassa tapauksessa otin äänen pois televiosta kokonaan. Ja vasta sitten pistin takaisin kun nalle sanoi lopuksi varotus heikoista jäistä. Vaikka tuota tuota kyseistä tietoiskua pelkäsin,niin silti en ole vielä koskaan heikoille jäille mennyt.

Lähettänyt käyttäjä

Itse pelkäsin ja samalla myös rakastin kyseistä pätkää. Pelonsekaisin tuntein odotan tätä vieläkin.. Joskus tätä on näytetty myös lyhennettynä, eli viedo alkaa siitä, kun Heikki ja Nalle laskeavat mäkeä alas. Mutta enpähän ole heikoille jäille koskaan mennyt.

Absurdi yksityiskohta: Las Palmasin hälytysajoneuvon sireeni kuulostaa ihan tolta ankalta.

Lähettänyt käyttäjä

Minua oli aivan pienenä pelottanut se karhun ääni, kun kasvoin isoksi niin voitin pelkoni ja olin tottunut siihen vasta vanhempana. Muisto jäi.

Lähettänyt käyttäjä

Tuli kylmät väreet .) Tuo avanto näytti jotenkin huimalta kun tätä lapsena katsoi..

Lähettänyt käyttäjä

Tämä video se osaa tuoda kylmät väreet pintaan vielä vuosienkin jälkeen! On niin hyvin kuvattu, valittu musiikki ja hahmot, että tämän opin muistaisin varmasti eläkepäivinäkin. On se niin mukavan pelottavasti jäänyt syvälle mieleen! Oi niitä nuoruuden aikoja! :) Kiitos tästä teoksesta!

Lähettänyt käyttäjä

Kuinka on osattukin saada näin kammottava musiikki, en muista toista yhtä pelottavaa äänimaisemaa mistään. 80-90-lukujen taitteessa muistan vain laittaneeni silmät kiinni, kädet korville ja lällätelleeni. Pelottava toki oli myös vuosia myöhemmin eräänä kesänä tullut Ei vanhene koskaan-sarjan tunnari, käsitteli selvittämättömiä murhia. Mieluisimpina äänimaisemina lastensarjoista muistuu mieleen Alfred J. Kvackin tunnari.

Lähettänyt käyttäjä

Aaah..miten vielä 26 vuotiaanakin tämä voi itkettää...

Lähettänyt käyttäjä

Tykkäsin ja odotin tätä aina lapsena. Mun mielestä tätä olisi saanut näyttää vaikka ympäri vuoden aina pikkukakkosen jälkeen. En ymmärtänyt miksi se näkyi vain kausittain. ;)

Lähettänyt käyttäjä

Itse pelkäsin pienenä tätä suuresti ja menin aina sängyn alle piiloon kun tämä tuli :D jotenkin musiikki ja tuon nuken ilme sai pelkämään.

Lähettänyt käyttäjä

Heh, minä monen muun tapaan olen aina pitänyt Pikku Kakkosen tunnuksessa olevaa lasta tyttönä. Vasta omien lasten kanssa ohjelmaa katseltuani huomasin, että keskiviikkona nukke on mukana studiossa ja Eila Roine kutsuu sitä nimellä Heikki.

Itse animaatiosta sitten: kyllä on hyytävää kamaa.

Lähettänyt käyttäjä

Pikkuveljeni pärähti aina itkemään kun tämä alkoi jos ei muuten niin viimeistään siinä kohtaa missä möreä nalle alkoi puhumaan ja varoittelemaan heikosta jäästä.

Kyllähän tämä itseäkin lapsena pelotti, mutta en sentään itkenyt kun olin sen verran vanhempi kun tätä alettiit esittää.

Nyt kun tätä aikuisena katsoo äänimaisema tuntuu kauniimmalta kuin lapsena eikä tätä sill tavalla pelkää, mutta ei tämän katsomisesta nauti vieläkään erityisesti.

Sikäli toimiva pätkä, että se ei saa heikkoja jäitä vaikuttamaan mitenkään mukavalta asialta, jonne mennään vitsinä naureskellen, joten en tämän tehoa kyllä epäile. Jos tämä olisi iloisempi niin sellainen saisi lapset vain menemään jäälle.

Lähettänyt käyttäjä

Apuun ehtii poika? Tyttönä olen pitänyt päätellen silmäripsistä ja nutturasta. Eikö tuo ole perinteinen Molla-Maija?

En pitänyt lapsena tuosta ollenkaan. Jäihinkään en ole tippunut, vaikka järven rannalla olen asunut melkein koko ikäni.

Lähettänyt käyttäjä

Oli tämä lapsena aika pelottava, äänimaailma on tehty tosi hyvin :)
Nykyään tämä näyttää kyllä aika kivalta minusta.

Lähettänyt käyttäjä

Vai että "Muistele kanssamme"? No muistellaan sitten oikein kunnolla eikä vain melkein.

Sisarusparvestani jokainen sai yhden telkkaripelon kohteen: yksi Muumien Mörön, toinen Pelle Hermannin, kolmas Hui Hai Hiiden ja neljäs Broadcasters-tunnuksen. Minä sain sitten tämän. Kun televisiosta pärähti käyntiin Jäävaroitus, minä juoksin kauhuissani niin kauas televisiosta kuin pääsin sisarusteni tapittaessa rauhallisesti mistä heidän kahjo veljensä nyt sai hepulin. En muista millainen oli ensimmäinen kohtaamiseni tämän klipin kanssa, mutta sen muistan että Pikku Kakkosen juontajan mainitessa ohjelman lopuksi mitään Jäävaroitukseen viittaavaa ('Nallella on sitten teille vähän asiaa') niin oli korkea aika poistua paikalta; kovaa rääkyen ja kyyneleet poskilla, kuten asiaan kuului.

Olen sen verran nuorta polvea että tätä näytettiin televisiossa aika harvoin, ja tietoisku häipyi koulun alkaessa mieleni kätköihin. Aina silloin tällöin muistelin pelottavaa nalleklippiä, mutta ajattelin sen olleen jo historiaa. Pari kertaa hakeuduin jännittäen television ääreen Pikku Kakkosen lopuksi keväisin ja syksyisin katsoakseni josko Jäävaroitus haluaisi revanssin kanssani, mutta näin ei käynyt. Toisaalta olin helpottunut, mutta toisaalta minua häiritsi että pelko jäi selättämättä kenties lopullisesti.

Olin jo yläasteen lopulla kun törmäsin Jäävaroitukseen ensimmäistä kertaa sitten esikoulun. Sitä käsiteltiin jossakin televisio-ohjelmassa, joka taisi koskea juuri lapsien televisiotraumoja. Menin täysin lukkoon ja juoksin paniikissa karkuun - minä, lähes kaksimetrinen täysi-ikäisestä jo pariin otteeseen käynyt koljatti. Niin ne lapsuuden pelot jaksavat ohjata vielä pitkään!

Siitä ei sitten mennyt montaa vuotta kun erilaiset videopalvelut olivat jo niin arkipäivää että pystyin etsimään tämän videon koska vain katsottavakseni. Päätin haastaa itseäni tällä viimeisellä heikkoudellani.

Siedätys oli kuitenkin hidasta: katselin videota edeten pätkä kerrallaan, aluksi ilman ääniä, totutellen hitaasti elämään lapsuuteni demonin kanssa. En saanut katsottua videota kokonaan, ja oli aika suuri harppaus että uskalsin katsoa viimeiset hetket animaatiosta edes ilman ääniä. Pidin korvia sormillani tukossa siltä varalta että kaiuttimien mykistysnappi ei toimisi kunnolla. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Lopulta totesin että aika naurettavaa tämä tämmöinen, että annan yhden repliikin vainota minua. Tiesinhän mitä se nalle on sanomassa ja että äänensä on matala ja möreä, miksi pelkäsin kun tiesin mitä sieltä on tulossa? Rysäytin sydän hakaten kerralla luurit korvilla videon läpi. "Varokaa heikkoa jäätä". Ei ollut ollenkaan niin kamala kuin muistin. Toisella kerralla suorastaan hymähdin kun huomasin ääninäyttelijän (Siikavire?) vetävän äänekkäästi henkeä ennen repliikkiään.

Olen sittemmin miettinyt mikä tuossa pätkässä pelotti. Vieläkin musiikki ja animaatio muodostavat mielestäni kolkon ja hyytävän kokonaisuuden. Ehkä pelottavin pala animaatiossa on se, että Pikku Kakkosen tutut hahmot, jotka käväisivät ruudulla samaan tapaan joka ainoa ilta, olivatkin täysin eri tilanteessa ja vielä täysin odottamatta yksi niistä ensin tippuu jäihin ja hetken päästä avaakin suunsa möristen jäätävän varoituksen ontuvalla (Camilla Mickwitzin taitoja vähättelemättä) suuanimaatiolla.

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi muisteluita. Nykyään aika ajoin vilkaisen josko Jäävaroitusta näkyisi telkkarissa, koska vaikka netistä löytyy itse tietoisku, haluaisin lämmittelymielessä nähdä juontajien Jäävaroitusta edeltäviä kommentteja, jotka parisenkymmentä vuotta sitten saivat minut poistumaan paikalta kuin jo olisin.

Vaikka Jäävaroitus minua pitkään pelottikin, on pakko nostaa tekijöilleen hattua: onhan tämä tiettävästi pelastanut yhden nuoren tytön hengen antamalla tämän veljelle esimerkin miten jäihin pudonnutta autetaan. Lisäksi voin melkoisella varmuudella sanoa ettei yksikään muu lyhytanimaatio ole herättänyt suomalaisten joukossa näin laajoja ja voimakkaita reaktioita. Tiesivätköhän Mickwitz, Siikavire ja Hieta tuottavansa tietoiskun lisäksi 80- ja 90-luvun sukupolvia yhdistävää kulttuurinpalasta?

Varokaa heikkoa jäätä!

Lähettänyt käyttäjä

Heti alussa näkyvä kuu (jonka poskella olevaa numeroa 3/E-kirjainta ihmettelin jo lapsena kovin) sai minut lapsena välittömästi vaihtamaan kanavaa tai juoksemaan jonnekin piiloon. Pelkäsin nimittäin aivan hysteerisesti tätä pätkää lapsena.
Vanhempien sisarusten kiusanta pelkoni aiheesta sai minut yrittämään katsoa tätä mahdollisimman pitkälle ja unen tulo illalla ja painajaiset olivat aina suoraan verrannollisia uskallukseni kanssa. Pelkäsin yöllä käydä vessassa, sillä kuvittelin, että olohuoneen tv alkaa välkkyä yhtä pelottavasti kuin heikotjäät-pätkässä ja nurkassa rääkyy mulkosilmäinen tv-lintu.

Edelleen pätkän hämärä, painajaismainen musiikki sekä ahdistava tunnelma aiheuttavat levotonta oloa.

Lähettänyt käyttäjä

Kylmäväreet vieläkin monen vuoden jälkeen...huih. Muistan kun lapsena aina juoksin sulkemaan television aina ennen kuin varoitus alkoi..

Lähettänyt käyttäjä

Olen 28v mies ja pelkään tätä edelleenkin.

Lähettänyt käyttäjä

Pelkäsin tätä joka kerta pienenä.

Lähettänyt käyttäjä

Pelkäsin tätä pienenä ihan älyttömästi! Nyt oon parikymppinen ja kyllä toi musiikki ja nallen 'Varokaa heikkoa jäätä' vieläkin vähän karmii...

Lähettänyt käyttäjä

Post-traumaattinen kokemus, ehdottomasti K-18

Lähettänyt käyttäjä

Kyllä tämä oli pienenä pelottava ja vieläkin hiukan hirvittää katsoa. Musiikki ja äänet tekevät videosta jotenkin kammottavan. Toisaalta myös viesti meni perille, joten sinänsä ihan toimiva pätkä. :)

Lähettänyt käyttäjä

Pieni tyttäreni kuiskasi aina "kiinni". Ei halunnut katsoa.

Lähettänyt käyttäjä

Tulee oma lapsuus ja lasteni lapsuus mieleen

Lähettänyt käyttäjä

Siis miten kukaan on voinut pelätä tätä? Camoon :D Muistan tän ite hyvänä opettavaisena tarinana. Aina muistui mieleen ettei jään poikki saa oikasta :)

Lähettänyt käyttäjä

Tää oli kyllä niin pelottava video pienenä, että en välillä uskaltanut katsoa!

Lähettänyt käyttäjä

Tämä oli Pikku Kakkosen kohokohta talvisin. :D

Lähettänyt käyttäjä

Pätkä on kyllä aika pelottava! Toivottavasti asia/viesti menee kuitenkin perille! :)

Lähettänyt käyttäjä

Minusta tämä oli pienenä tosi jännittävä. Joka kerta piti pysähtyä katsomaan ja aina pelotti. Nyt olen 20v. enkä uskalla vieläkään kävellä jäällä ollenkaan. En, vaikka näkisin, että siellä kävelee muitakin. Toimiva mainos :)

Lähettänyt käyttäjä

Vieläkin menee kananlihalle, kun tätä katsoo.

Lähettänyt käyttäjä

Poikani, nyt 21v., pelkäsi tuota pätkää ihan kauheasti. Jälkeen päin hän on kertonut, että ne lintujen huudot oli pelottavia. En tiedä pelkääkö nyt myös heikkoja jäitä. ;)

Lähettänyt käyttäjä

Olin kannuslainen pikkutyttö 80-luvun alkupuolella. Minulla oli tapana ylittää koulun jälkeen Lestinjoki jäätä pitkin päästäkseni laskiaismäkeen liukurini kanssa. Olisin voinut hukkua Lestinjokeen, jollei tämä Pikku Kakkosen nallekarhun varoitus olisi soinut mielessäni: "Varokaa heikkoja jäitä!" Sen jälkeen olen aina ylittänyt joen siltaa pitkin, kun tämä mainos alkoi pyöriä teeveessä Pikku Kakkosen tunnarin kanssa. Kiitos siitä kuuluu teille Pikku Kakkosen väki!

Lähettänyt käyttäjä

Tytär meni alle kouluikäisenä tätä piiloon eteiseen.

Lähettänyt käyttäjä

Musta tässä ei oo mitään pelottavaa. Oon pienestä asti tykänny tästä. :) Miten joku muka pelkää tätä..

Lähettänyt käyttäjä

Tämän ansiosta en lapsena mennyt lähellekään jäätä. En vaikka oli keskitalvi ja jäät varmasti kantavat. Kyllä tätä lapsena pelkäsi, eikä se vieläkään ole mitään mukavaa katsottavaa. Enkä kyllä tänä päivänäkään lähde jäälle tarpomaan, vaikka kuinka kauan olisi kovat pakkaset ja jäät metrin paksuisia. Kauhulla odotan tätä talvea kun tulee kunnon pilkkikelit kun pittääpi kelkkaretkelle lähtiä.

Lähettänyt käyttäjä

Hrr, muistan menneeni lapsena tätä piiloon sohvan taakse. Ehkä toimivin pelottelukeino heti Muumien Mörön jälkeen.

Lähettänyt käyttäjä

Itsellenikin tämä on lapsuuden TV-traumojen ehdoton huipentuma - pelkkä vilaus Heikkojäätä riitti siihen että ryömin sohvan alle itkemään hysteerisesti.

Katsoin pätkän äsken ja kyllä se vieläkin nostatti koko kehon äkäiselle kananlihalle. Hirveintä tuossa itselleni oli (ja on)
1) tuvan eteerinen musiikki, kun nalle on pelastunut,
2) haamun yhtäkkinen sieluton ilme tuvassa (varsinkin tuohon musiikkiin yhdistettynä),
3) linnun varoitus-/hätä-ääni sekä
4) se, miten elävät, orgaaniset hahmot menevät tai imeytyvät telkkariruutuun ja se, miten kyseinen ruutu välkkyy - tämä oli jostain syystä itselleni lapsena pahinta kaikesta.

Huvittavasti Heikkojää oli yksi mieheni suosikki"ohjelmia" lapsena, hänestä oli kuulemma hirvittävän hauskaa kun hölmö nalle tipahti avantoon.

(Mutta mitä ihmettä? "Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika"? POIKA? Minä olen pitänyt Heikkojään lasta aina tyttönä!)

Lähettänyt käyttäjä

Aika pitkälti samat muistot kuin Vulpesilla! Nytkin tuli kylmät väreet heti kun tuo nallen kauhistunut naama ilmestyi ruutuun. En taida pystyä katsomaan tätä. Hienosti tämä pätkä traumatisoi kokonaisen sukupolven!

Lähettänyt käyttäjä

Tämä varoitus on jäänyt mieleeni yhtenä televisiohistorian kammottavimpana tapauksena. Pienempänä en pelännyt mitään niin paljon kuin nallea, joka epäonnisena polskii avannossa. Musiikki on kolkko ja riipivä ja tröähdykset ja tärähdykset aika ajoin ei auttanut asiaa. Pelottavinta pätkässä oli ehdottomasti juuri tuo musiikki ja jotenkin noiden hahmojen elottomat ilmeet ja silmät. Pätkä tuo vieläkin vilunväreet selkäpiihin ja kummittelee edelleenkiin unissani. Vielä 14 ikäisenä pelkäsin pätkää niin paljon, etten halunnut avata ylen kanavia keväällä ja syksyllä.

Lähettänyt käyttäjä

Onko mahdollista saada tälle sivulle alkuperäisen jäävaroituksen lisäksi katsottavaksi vuonna 1996 tehty uudempi versio, jota näytetään yhä televisiossa. Se on 30 sekuntia lyhyempi ja ääniraita on tehty täysin uudelleen. Kokonaisena sitä ei löydä netistä. Vuonna 2014 se oli hetken Yle Areenassa näytteillä, mutta ei enää. Toivoisin, että myös tämä nykyinen versio saataisiin tänne. Se on hyvä ja onnistunut versio, vaikka ei pärjää alkuperäiselle. Sääli, että se versio joutui poistumaan tv-ruuduista.

P.S Onko myös mahdollista saada tänne Elävään arkistoon myös muut Camilla Mickwitzin urallaan tekemät animaatioelokuvat? Esimerkiksi animaatiot hänen lastenkirjoistaan.

Lähettänyt käyttäjä

Tästä animaatiosta on ainakin kaksi eri versiota, sillä sen ääniraita on jossain vaiheessa uudistettu. Nyt tarjolla oleva versio lienee uudempi. Saisiko myös sen alkuperäisen katsottavaksi, että voisi nostalgisoida lapsuudentraumojaan? :p

  • Pähkinä oli Ylen ensimmäinen piilokamerasarja

    Varhais-"realityn" klassikkoja oli katuun liimattu kolikko.

    Vuosina 1961–1962 lähetetty piilokamerasarja Pähkinä iskosti suomalaiskatsojien kollektiiviseen tajuntaan katuun liimatun kolikon.

  • Suomen luotettavin mies, Arvi Lind, ja liki 40 vuotta uutisia

    Mansikkapaikka esitteli uutisjuontajan uran vuonna 2009.

    Arvi Lind toimi Yleisradion uutistoimittajana ja tv-uutisten juontajana lähes 40 vuoden ajan. Lindin viimeinen lähetys nähtiin 15. lokakuuta vuonna 2003. Suomen luotettavimman miehen maine kuitenkin pysyi vielä eläkkeelläkin. Kansansuosikki vieraili Mikko Kuustosen isännöimässä Mansikkapaikka-ohjelmassa. Ohjelmassa läpikäytiin Lindin uraa aina vuodesta 1964 alkaen. Haastattelu on tehty ja esitetty vuonna 2009, jolloin Ylen tv-uutiset vietti 50-vuotisjuhlaansa.

  • Iltatähden lento keskeytyi, kun 1970-luvun loppu läheni

    Vuonna 1979 Iltatähti sammui – joskin vain väliaikaisesti.

    TV2:n musiikkiohjelma Iltatähti juhli viisivuotista taivaltaan keväällä 1978. Juontajat vaihtuivat Matti Kyllösestä Tapani Ripattiin, mutta vuosikymmenen taitteen lähestyessä himmeni myös Iltatähti – vaikkakin vain väliaikaisesti. Ennen sitä se ehti kuitenkin tallentaa mm. Eppu Normaalin ja Popedan ensimmäiset tv-esiintymiset. Vain osa vuoden 1978 Iltatähtien lähetysnauhoista on tallella.

  • Läskilinssin selviytymistarina oli Matti Ijäksen ensimmäinen draamaohjaus

    Lastensarjan kiusattu poika pärjää mielikuvitusmaailmassa.

    Matti Ijäksen ja Erkki Mäkisen kirjoittama lasten- ja nuortensarja Läskilinssi kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, huumorin ja mielikuvituksen voimasta sekä perheen tuen merkityksestä. Ijäksen ohjaus on myös oivallinen taltio 1970-luvun tyylistä, Turusta ja yhteiskunnasta. Tarinaa siivittää Jukka Siikavireen säveltämä musiikki.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Katsastus

    Tv-elokuva on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

    Joni Skiftesvikin novelleihin pohjautuva ja Matti Ijäksen ohjaama tv-elokuva Katsastus on noussut suorastaan kulttimaineeseen.

  • Läskilinssi ei lannistu kiusaajien lällättelystä

    Lastensarjan kiusattu poika pärjää mielikuvitusmaailmassa.

    Matti Ijäksen ja Erkki Mäkisen kirjoittama lastensarja Läskilinssi kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, huumorin ja mielikuvituksen voimasta sekä perheen tuen merkityksestä. Ijäksen ensimmäinen draamaohjaus on myös oivallinen taltio 1970-luvun tyylistä, Turusta ja yhteiskunnasta. Tarinaa siivittää Jukka Siikavireen musiikki.

  • Pala valkoista marmoria

    Matti Ijäksen tv-elokuva ilmestyi vuonna 1998.

    Lasse Pöystin ja Eeva-Kaarina Volasen upeasti tähdittämä tv-elokuva Pala valkoista marmoria on komedia vanhuudesta, lemmestä ja jästipäisyydestä. Elokuva perustuu Martti Joenpolven vuonna 1998 ilmestyneeseen samannimiseen novelliin.

  • Katve-elokuvassa interrail päättyy kotipusikoihin

    Matti Ijäksen draama ystävyydestä ja lähtemisen vaikeudesta.

    Koulussa vika päivä, taskussa reilikortti ja edessä etelän kuumat biitsit. Kaverukset Lare, Pietro ja Rami päättävät ottaa kesän rennosti.

  • Tarpeettomia ihmisiä on Ijäksen suorimpia näytelmäsovituksia

    Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä 2005.

    Työttömäksi jäänyt Kari alkaa mustasukkaisesti vainota vaimoaan. Häpeän ja tuskan kierre johtaa kohtalokkaaseen pahoinpitelyyn. Tarpeettomia ihmisiä on Matti Ijäksen sovitus Reko Lundánin näytelmästä vuodelta 2005.

  • Barack Obaman virkaanastujaiset

    Obama rohkaisi virkaanastujaispuheessaan uudistuksiin.

    Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Hussein Obama vannoi valansa Capitol-kukkulalla satojen tuhansien ihmisten seuratessa seremoniaa tapahtumapaikalla.

  • Tipaton tammikuu – puliukkojen majoista kansankapakkaan

    Ohjelmia alkoholista kolmelta eri vuosikymmeneltä.

    Elävä arkiston Tipaton tammikuu -ohjelmapaketissa ei olla täysin tipattomia vaan avataan eri näkökulmia alkoholiin kolmen ohjelman verran. Eri vuosikymmeniltä kootu dokumenttipaketti nähdään televisiossa tiistaina 17.1., perjantaina 13.1. ja sunnuntaina 15.1. Kaikki ohjelmat ovat katsottavissa myös Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Pikku Kakkosen posti - piirroksia ja tarinoita vuodesta 1977

    3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti tiistai-iltaisin.

    Pikku Kakkosen postilokeroon 347 on lähetetty piirroksia ja tarinoita ihan Pikku Kakkosen ensimmäisistä lähetyksistä asti. 3.1.2017 alkaen Pikku Kakkosen posti palaa iltaohjelmaan ja se esitetään uusintana perjantaiaamuisin.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi. Toimittaja Maija Koivula maanitteli kirjailijoita kirjoittamaan uusia satuja ohjelmaa varten. Ohessa kuusi Lasse Pöystin kertomaa iltasatua, joissa seikkailevat lampaat, lohikäärmeet, lumihiutaleet, peikot, prinsessat ja saunatontut.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Ransu Neuvostoliitossa

    Ransu ja Pekka matkasivat vuonna 1988 yhdessä Neuvostoliittoon. Itänaapurissamme tutustuttiin nähtävyyksiin, nukketeatteriin ja paikalliseen päiväkotiin.

  • Tamminiemi VR – kokeile ja bongaa Kekkonen!

    Elävän arkiston VR-kokeilu vie sinut Tamminiemeen.

    Elävän arkiston toteuttama VR-kokeilu vie sinut virtuaalimatkalle Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kekkosen kotiin Tamminiemeen. Kokeile virtuaalitodellisuutta omin silmin älypuhelimesi avulla.

  • Naistoimittaja houkutuslintuna Helsingin yössä

    Uutistoimitus tutki naisten sukupuolista häirintää.

    Ylen tv-uutiset selvitti vuonna 1969 osallistuvan journalismin keinoin, saiko yksinäinen nainen kulkea ulkona rauhassa. Helsingin rautatieasemalla tehdyssä kokeilussa "houkutuslinnun" ympäröi hetkessä kokonainen seuraa etsivien miesten parvi.

  • Studio Julmahuvi: Roudasta rospuuttoon

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto.

    "Älä sano mitään!" kaikuu katumuksen ja uhon täyttämä huuto. Petteri Summasen sketsi valittiin kaikkien aikojen parhaimmaksi Yle Teeman äänestyksessä vuonna 2010.

  • Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa

    Hän asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa.

    Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.

  • Kassila sovitti Punaisen viivan valkokankaalle tarkasti, mutta modernisti

    Kiannon merkkiteos kääntyi elokuvaksi vuonna 1959

    Ilmari Kiannon vuonna 1909 julkaisemassa teoksessa Punainen viiva eletään hetkiä ennen ja jälkeen ensimmäisten eduskuntavaalien. Matti Kassila ohjasi tarinan elokuvaksi puoli vuosisataa myöhemmin vuonna 1959. Romaanin tavoin elokuva piirtää vahvan kuvan ajasta, jolloin aikanaan sisällissodaksi syvenevä juopa kansan kesken alkoi näkyä.

  • Rohkea noidanrooli jäi Mirja Manen tunnetuimmaksi elokuvatyöksi

    Mirja Mane jäi sittenkin elokuvataivaan tähdenlennoksi

    Palavasilmäinen näyttelijäkaunotar Mirja Mane nousi komeetan tavoin elokuvatähdeksi 1950-luvulla. Elävä arkisto esittää Manen viidestä elokuvasta kokonaisuudessaan kolme: elokuvat Noita palaa elämään, Saariston tyttö ja Kuningas kulkureitten. Nämä Roland af Hällströmin Fennada-Filmille tekemät nopeat ohjaukset kertovat myös sen, miten ja miksi Manen elokuvaura sittenkin jäi tähdenlennoksi.

  • Rosvo Roopen tarina haki vertaistaan valkokankaallakin

    Rosvo Roope lauloi, rakasti, vihasi, miekkaili ja voitti

    Kun Hannu Leminen vuonna 1949 päätti ohjata merirosvoaiheisen elokuvan, oli käytännön kekseliäisyydelle tilausta. Resursseja ei juuri ollut, mutta huippusuositun laulelman, Tauno Palon ja lainamateriaalin turvin saatiin aikaiseksi ainakin merikelpoinen, ellei peräti Hollywood-tasoinen historiallinen seikkailuelokuva.

  • Fennada aloitti vahvoilla naiselokuvilla

    Ensimmäisissä Fennada-elokuvissa naiset olivat pääosassa

    Fennada-Filmin kaksi ensimmäistä elokuvaa sijoittuivat kantaaottavasti naisten maailmaan. Ratavartijan kauniin Inkerin tarina näyttäytyi valkokankaalla uskottavana romantiikkana, sodan takia naimattomaksi jääneen Ylijäämänaisen kertomus taas piti sisällään tiukkaa moraalista pohdintaa.

  • Mikko Niskanen kuvasi sota-ajan tuntoja kahdessa menestyselokuvassa 1963

    Mikko Niskanen ohjasi Sissit ja Hopeaa rajan takaa 1963

    Mikko Niskaselta valmistui vuonna 1963 ennätykselliset kaksi kiitettyä sota-aikaan sijoittunutta elokuvaa. Molemmissa liikutaan itärajan tuolla puolen: toisessa komennuksella, toisessa omin luvin. Sissit sukelsi syvälle sotilaan sieluun, Hopeaa rajan takaa kertoi tositapahtumiin pohjaavan seikkailun.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.