Viimeinen erä on tekijänsä näköinen, runsas, voimakas ja rönsyävä kirjoituskokoelma. Lukija suorastaan hengästyy Kalle Holmbergin vauhdissa. Värikäskielisen teoksen voi tiivistää kolmiyhteyteen: teatteri, nyrkkeilykehä ja luostari.
Holmbergille määränpäätä tärkeämpi on itse prosessi . Kaikki mitä hän tekee on matkalla oloa - on se sitten teatterintekemistä, oopperaa, varjonyrkkeilyä tai vaeltamista Athosvuorella. Häpeää ja epäonnistumista ei edes mietitä, saati ehditä.
Hevoset ja sudet toistuvat tarinoissa. Lapsena Kalle Holmberg seurasi kun hevoskonsultti-isä laski kesän alussa hevosia laitumelle, nousi kivelle ja huusi irti. Isässään Holmberg jo näki esimerkin itselleen ja ohjaajantyölleen kuinka päästää joukkovoiman irti. Itseään ihminen kaikkein katalimmin ohjaa, kirjoittaa Holmberg.
Teksti: Nadja Nowak ja Seppo Puttonen