Karkeasti jaoteltuna suot voidaan jakaa puustoisiin soihin ja puuttomiin avosoihin ja nämä edelleen rämeisiin, korpiin, nevoihin, lettoihin, luhtiin ja lähteikköihin.
Suotyyppejä voidaan erottaa useita kymmeniä, riippuen tavasta, millä ne luokitellaan. Suot voidaan luokitella puustoisiin ja puuttomiin avosoihin. Nämä taas voidaan luokitella seuraavien päätyppien mukaan: räme, korpi, neva, letto, luhta ja lähteikkö.
Kasvupaikan lisäksi on merkittävää, mistä suot saavat kosteutensa. Pohjois-Suomessa on viileämpää ja kosteampaa ja siellä soiden osuus pinta-alasta on suurempi kuin Etelä-Suomessa, jossa suot ovat kuivempia keidassoita.
Letto on Suomen soista ravinteikkain ja kalkkipitoisin. Korpisuo on luonteeltaan hyvin ohutturpeinen ja sen kasvillisuus vastaa tuoreen kankaan kasvillisuutta. Korpisuolla kasvaa kuusta tai lehtipuuta. Neva taas on paksuturpeinen, hyvin märkä ja puuton alue. Rämekin on paksuturpeinen, mutta se on kuivempi kuin neva. Rämeet ovat varpua ja kituliasta mäntyä kasvavia soita. Lisäksi soiksi lasketaan lähteiköt ja luhdat. Lähteikkö on kostea alue pohjavesilähteiden ympärillä. Luhta taas on vetinen saraikko joen tai järven rannalla.