Hyppää pääsisältöön

Barbara Helsingiuksen tumma ääni syvensi 1960-luvun suomifolkia

Suomen puolesta olympialaisissakin miekkaillut Barbara Helsingius (1937–2017) muistetaan parhaiten laulu-urastaan, joka sai vauhtia 1960-luvun folkmusiikkibuumista. Syvä alttoääni tuli tunnetuksi monista tv- ja radioesiintymisistä.

Urheilu liittyi keskeisesti Barbara Helsingiuksen nuoruusvuosiin. Hän aloitti teini-iässä kahteen SM-kultaan johtaneen miekkailuharrastuksen ja tähtäsi voimistelunopettajan ammattiin.

Helsingius edusti Suomea MM-kilpailussa sekä Rooman olympialaisissa, muttei sijoittunut kummallakaan kerralla. Roomassa 1960 Ylen Kamerakierros tallensi haastattelun, jossa suomalaiset olympiamiekkailijat kertoivat viihtymisestään suurtapahtumassa. Toimittajan huoli suomalaisesta ruuasta oli turha: sitäkin oli saatavilla.

"Oiva hootenanny-tyylin laulajatar"

Urheilemisen ohessa Helsingius harrasti laulamista ja esiintyi radiossakin jo ennen olympiaedustustehtävää. Orkesterin solistina hän lauloi tiettävästi ensi kertaa toukokuussa 1960 ruotsinkielisessä ohjelmassa Ding-dong-dax. Kaksikymppisen nousevan kyvyn tyylilajina oli tuolloin vielä evergreen-iskelmä.

Vuonna 1962 Helsingius pääsi stipendiaatiksi Yhdysvaltoihin, jossa modernin kansanlaulun liike teki paraikaa läpimurtoaan. "Yhtäkkiä osui tällainen täysin erilainen traditio, vanha soundi joka puhkesi kukkaan", hän kuvasi folkmusiikin eli "hootenannyn" pistosta lyhyessä radiohaastattelussa vuonna 1995. Helsingius alkoi ravata Joan Baezin ja Peter, Paul & Maryn konserteissa ja toi matkatuomisinaan kotiin laajan valikoiman biisejä tyylisuunnan eri artisteilta.

Haave opettajanurasta sai väistyä musiikin tieltä. Tv-katsojat tutustuivat uuteen laulajakykyyn MTV:n Ilmasilta-ohjelmassa, jota Helsingius emännöi Niilo Tarvajärven apuna. Siviilissä Helsingius työskenteli mm. erilaisissa juontotehtävissä sekä Ylen ruotsinkielisten radio-ohjelmien kuuluttajana ja musiikkiohjelmien toimittajana. Iskelmä-lehden haastattelija Marjut Hellman kehaisi häntä jo keväällä 1965 "oivaksi hootenanny-tyylin laulajattareksi", jota monet olivat kuulemma keksineet väittää "poikamaiseksi" lyhyen mustan tukan ja farmarihousujen tähden.

Pohjoismainen Sähkö Oy:n mainos Barbara Helsingiuksen lp-levystä Iskelmä-lehdessä 5/1966.
Levy-yhtiö PSO:n mainos Barbara-levystä vuonna 1966. Pohjoismainen Sähkö Oy:n mainos Barbara Helsingiuksen lp-levystä Iskelmä-lehdessä 5/1966. Kuva: Iskelmä-lehti 1966,barbara helsingius,iskelmä-lehti,pohjoismainen sähkö oy

Lähinnä angloamerikkalaista käännösmateriaalia sisältänyt esikoisalbumi Barbara julkaistiin vuonna 1966. Samana vuonna laulajasta tehtiin tv:lle ruotsinkielinen nimikko-ohjelma Bara Barbara, jossa hänet nähtiin "folkimmillaan".

Helsingius esitti ohjelmassa mm. Bob Dylanin ja Phil Ochsin kappaleita sekä traditionaalisia folkstandardeja vain pelkistetyn, akustisen combon säestämänä. Muutamissa numeroissa hän yllättää katsojan laulamalla toista stemmaa itsensä kanssa.

Kvalvisa eli Old Maid's Song on näyte Helsingiuksen omista varhaisista laulukäännöksistä. Hän levytti laulun vuonna 1966 suomeksi, tosin Saukin tekstillä.

Heikki Laurila, Heikki Annala ja Christer Schwindt soittavat aurinkolaseissa ohjelmassa Bara Barbara 1966.
Heikki Laurila ja kumppanit boheemissa moodissa. Heikki Laurila, Heikki Annala ja Christer Schwindt soittavat aurinkolaseissa ohjelmassa Bara Barbara 1966. Kuva: Yle kuvanauha 1966,christian schwindt,elävä arkisto,heikki annala,heikki laurila,kuvakaappaus

Bara Barbaran studiobändi koostui kitaristi Heikki Laurilasta, basisti Heikki Annalasta ja rumpali Christian Schwindtistä. Sama kokoonpano säesti Helsingiusta hänen esikoisalbumillaan, ja Laurila nähtiin säestäjänä laulajan monissa tv-ohjelmissa.

Beatnikhenkisiin vetimiin sonnustautunut säestystrio pääsi kuvaankin kappaleessa Nine Hundred Miles. Helsingius tyylittelee laulua kevein jazzfraseerauksin, joita suomifolkissa ei yleisesti viljelty.

Rannalta ja raunioista tuttu

Barbara Helsingius yhdistettiin Suomessakin vuosina 1965–1966 koettuun folkin aaltoon, mutta hänestä ei koskaan tullut sellaista popsuosikkia kuin 5–10 vuotta nuoremmista kollegoistaan.

Persoonallinen ääni jakoi mielipiteitä. "Hän on niitä laulajia, joista joko pitää tai on pitämättä", Iskelmä-lehden levykriitikko Erkki Pälli muotoili arvostelussaan kesäkuussa 1966.

Taitava ja monenlaisiin tyyleihin taipuva laulaja nähtiin kuitenkin varsin tiuhaan television musiikkiohjelmissa. Yksi vuoden 1966 monista tv-esiintymisistä oli ranskalaista laulelmaa esitellyt Chanson chanson, jossa hän tulkitsi suomeksi Juliette Grecon tunnetuksi tekemän kappaleen Si tu t'imagines.

Helsingiuksen tv-näkyvyys oli ajan oloissa todella poikkeuksellisen suuri. Vuosina 1966–1969 Yle lähetti ainakin kahdeksan suomen- tai ruotsinkielistä ohjelmaa, joissa hän oli pääosassa.

Romanttinen alakulo kuului vahvasti suomifolkin imagoon, ja Helsingiustakin kuvattiin mielellään karun yksinäisissä miljöissä – raunioiden keskellä, hiekkakuopissa tai meren rannalla. Viimemainitulle maisemalle omistettiin vuonna 1969 aivan erillinen ohjelmansa. Sen lakoninen mutta täsmällinen otsikko oli Rannalla: Barbara.

Folkista laulelmaan

Tv-ohjelmissa toinen tärkeä musiikillinen yhteistyökumppani – luottokitaristi Heikki Laurilan lisäksi – oli Kansallisoopperan tuleva johtaja Juhani Raiskinen, joka 1960-luvulla askaroi kevyemmänkin musiikin parissa.

Raiskinen teki kunnianhimoisia sovituksia myös monista angloamerikkalaisista folksävelmistä, joita hän sävytti puhaltimin ja jousin. Tämän artikkelin aloitusvideona oleva Farewell My Own on dramaattinen versio irlantilaisesta perinneballadista. Tuoreempaa folkgenren tuotantoa edustavat No More Good Times ja Time to Move On ovat saaneet kepeämmän ja viihteellisemmän käsittelyn.

Tv-esiintymiset kertovat myös Helsingiuksen repertoaarin kehittymisestä. Folkliikkeen tyypillisen ohjelmiston rinnalle ja tilalle alkoivat vahvasti nousta suomalaiset ja pohjoismaiset laulelmat. Parissakin eri ohjelmassa kuultiin mm. Raiskisen sävellyksiä P. Mustapään laulullisiin runoihin.

Helsingius levytti 1960-luvulla muutamia ruotsinkielisiäkin kappaleita. Enemmän niitä kuitenkin kuultiin tv-ohjelmissa. Maaliskuussa 1969 taltioitu Får jag lämna några blommor edustaa vankkaa ruotsalaista viisuperinnettä, vaikka se lähetettiinkin ohjelmassa nimeltä Amerikanska visor.

Heikki Laurilan säestämä kotimainen kansansävelmä Men liljorna de växa upp om våren on yhteispohjoismaisesta lähetyksestä, joka esitteli suomenruotsalaisen laulun eri muotoja. Pohjoisvisio-ohjelmat tekivät Helsingiuksen tutuksi myös Skandinavian maissa, ja hänen laulelmauransa jatkuikin 1960-luvun jälkeen entistä kansainvälisempänä.

Barbara Helsingius asui vuodet 1969–1975 Norjassa. Uransa aikana hän on levyttänyt toistakymmentä albumia, esiintynyt eri puolilla maailmaa, tehnyt omia lauluja ja käännöksiä neljällä eri kielellä, toimittanut laulukirjoja, saanut monia palkintoja ja edistänyt laulelmamusiikin asiaa Helsingfors Visans Vännerin ja Helsingin Laulelman Ystävien vetäjänä. Miekkailussa hän saavutti kaksi henkilökohtaista SM-kultaa ja useita joukkuemestaruuksia. Helsingius kuoli maaliskuussa 2017 pitkän sairauden jälkeen. Artikkelin lähteinä on käytetty mm. Kirsi Snellmanin artikkelia Äiti Laulelma (Selvis 3/2000), Marjut Hellmanin artikkelia Barbara (Iskelmä 5/1965), Erkki Pällin levyarvostelua Iskelmässä 6/1966, Keijo Virtamon ym. toimittamaa teosta Fokus Urheilu 2 (Otava 1970) ja Barbara Helsingiuksen kotisivuja (barbarahelsingius.fi).

Artikkelin musiikkiklipit

Farewell My Own (Shule Agrah). Trad., sov. ja musiikin johto Juhani Raiskinen. Ohjelmasta Barbara (1967). Kappale on variantti irlantilaisesta kansansävelmästä, joka tunnetaan myös mm. nimellä Shule Aroon. Laulu Johnny Has Gone For a Soldier on sille sukua.
My Foolish Heart. Säv. Victor Young, san. Ned Washington. Livetaltiointi Helsingin Intiimiteatterissa toukokuussa 1960, housebändinä Ronnie Kranckin orkesteri. Radio-ohjelmasta Ding-dong-dax.
Kvalvisa/Klagovisa (Old Maid's Song/Take Her Out of Pity). Trad., sov. Heikki Laurila. Ruotsinnos Barbara Helsingius. Studio-orkesterina Heikki Laurila (kitara), Heikki Annala (basso), Christian Schwindt (rummut). Ohjelmasta Bara Barbara (1966). The Kingston Trio teki laulun tunnetuksi nimellä Take Her Out of Pity. Barbara Helsingius levytti sen esikoisalbumilleen nimellä Vanhanpiian laulu.
Nine Hundred Miles. Trad., sov. Heikki Laurila. Studio-orkesterina Heikki Laurila (kitara), Heikki Annala (basso), Christian Schwindt (rummut). Ohjelmasta Bara Barbara (1966). Barbara Helsingius levytti laulusta esikoisalbumilleen Jukka Kuoppamäen käännöksen nimeltä Tule takaisin.
Et kai sä vain luule (Si tu t'imagines). Säv. Joseph Kosma, san. Raymond Queneau. Suomentajaa ei mainittu. Ohjelmasta Chanson, chanson (1966). Kappale nousi Ranskassa suursuosioon Juliette Grecon levytyksenä. Se on Suomessa levytetty useina eri käännöksinä.
Koiralaulu. Säv. Juhani Raiskinen, san. P. Mustapää. Ohjelmasta Kolme balladia (1968).
No More Good Times. Säv. ja san. Tommy Makem, sov. Juhani Raiskinen. Time to Move On/On aika lähteä. Säv. Ernie Sheldon, sov. Juhani Raiskinen, san. Myriam Alter. Suomentajaa ei mainittu. Ohjelmasta Sammakon virsi ja muita lauluja (1969). Time to Move On tunnetaan ehkä parhaiten Glenn Yarbrough'n tulkintana.
Venezuela. Säv. Larry Coleman. Suomentajaa ei mainittu. Kitara Heikki Laurila. Ohjelmasta Rannalla (1969). Harry Belafonten 1950-luvun hitistä on Suomessa tehty monia levytyksiä toisella käännöstekstillä.
Får jag lämna några blommor. Säv. Lille Bror Söderlundh, san. Nils Ferlin. Ohjelmasta Amerikanska visor (1969). Anki, Bosse ja Robert levyttivät laulun suomeksi nimellä Saanko ruusut sulle jättää.
Men liljorna de växa upp om våren. Kansansävel, san. Alexander Slotte. Kitara Heikki Laurila. Ohjelmasta Vi sjunger i Svensk-Finland (1967).

  • Kuvamanipulaatio hanskoista. Kuvan hanskat eivät liity tapaukseen.

    O.J. Simpsonin murhaoikeudenkäynnin mediasirkusta seurattiin myös Suomessa

    Simpsonin oikeudenkäynti oli todellinen mediatapahtuma

    Jalkapalloilija ja tv-tähti O.J. Simpsonin murhaoikeudenkäynti vuonna 1995 oli aikansa seuratuimpia mediatapahtumia. Parhaimmillaan lähes puolet yhdysvaltalaisista seurasi monia käänteitä sisältänyttä oikeudenkäyntiä, joka sai edetessään mitä oudompia piirteitä. Kansainvälisesti suurta huomiota herättänyttä oikeusprosessia seurattiin myös Suomessa. Radion puolella Yhdysvalloista raportoivat kirjeenvaihtajat Johanna Juntunen ja Päivi Sinisalo.

  • Sakari Lehtinen ja Hector esiintyvät studiossa.

    Hector eilen – toissapäivänä

    Kattaus lauluntekijän musiikista läpi vuosikymmenten.

    Yksi suomenkielisen rockin tärkeimmistä synnyttäjistä oli Hector alias Heikki Harma, joka tunnetaan myös toimittajana mm. sarjoista Tuubi ja Pop eilen – toissapäivänä. Vuonna 1994 tehdyssä laajassa haastattelussa hän puhuu läpimurtonsa vuosista ja koko 1970-luvun suomirockista. Lisänä muhkea kattaus miehen musiikista läpi vuosikymmenten – joukossa todellisia arkistoharvinaisuuksia.

  • Tiina Pirhonen, Ville Virtanen, Aake Kalliala, Pirkka-Pekka Petelius, Pirjo Luoma-aho ja Antti Raivio Hymyhuulissa (1987).

    Hymyhuulet vinoili herättelevän epäkorrektisti ja tartutti hokemat

    Aki ja Turo nousivat kulttihahmoiksi

    Syksystä 1987 kevääseen 1988 esitetty sketsisarja Hymyhuulet muistetaan uudenlaisista, usein vähemmistöihin kohdistuneista parodioistaan ja tarttuvista hokemistaan. Pirkka-Pekka Petelius sai nyt rinnalleen Aake Kallialan, toiseksi tähtipariksi nousi Ville Virtasen ja Antti Raivion hämmentävä, mutta rokkaava duo Aki ja Turo. Auts töks töks!

  • Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen

    Mutapainin ystävät toi surrealismin suomalaiseen sketsiviihteeseen

    Mutapainin ystävät -huumorisarja

    Velipuolikuun (1983–1984) menestyksen myötä joulukuussa 1984 Yleisradio alkoi esittää Mutapainin ystävät -sketsisarjaa, jonka teossa olivat mukana tutut nimet muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Ilkka ja Kari Heiskanen, Kati Bergman ja Eeva Litmanen. Sarjasta on julkaistu sketsejä pysyvästi Elävään arkistoon.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Rovastin vaurioitunutta mopoa tarkastellaan huoltamon pihalla. Erkki Siltola, Tauno Karvonen, Sylvi Salonen ja Tuire Salenius.

Tankki täyteen – menestyskomedia, jossa ei viljelty vitsejä

Vuonna 1978 aloittanut Tankki täyteen oli suomalaisen tilannekomedian pioneeri. Se nousi katsojien kestosuosikiksi, vaikka TV2:n ohjelmapäällikkö ihmettelikin, missä huumorisarjan vitsit viipyvät. Sarjan jaksot ovat pysyvästi katsottavina Elävässä arkistossa ja Areenassa. Tämä kooste tarjoaa niiden lisäksi myös tausta-aineistoa tv-klassikon tekemisestä.

Lue lisää:

Etualalla Pirkka-Pekka Petelius, taustalla Kari Heiskanen, Eeva Litmanen, Robin Relander ja Esko Hukkanen

"Hirveetä kattoo" – Velipuolikuu veti miljoonayleisön absurdeilla sketseillään

Vuosina 1983 ja 1984 nähty Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä ja onnistui lopulta hurmaamaan yleisön. Parhaimmillaan sarja keräsi kahden miljoonan katsojaluvut. Pontsan perhe, Balle Ramstedt, pääsiäishanukas, Raivolan rysäpöksyt ja moni muu sketsi on jäänyt kummittelemaan suomalaisten muistoihin.

  • Laura Mäkimaa (Pirjo Moilanen) vuonna 1995.

    Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Teemu Luotola (Ville Keskilä) ja Janne Mäkimaa (Misa Nirhamo) vuonna 1995.

    Mäkimaat, Luotolat ja muut Kotikadulla vuonna 1995 asuneet

    Kotkadun henkilögalleria

    Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.

  • Rovastin vaurioitunutta mopoa tarkastellaan huoltamon pihalla. Erkki Siltola, Tauno Karvonen, Sylvi Salonen ja Tuire Salenius.

    Tankki täyteen – menestyskomedia, jossa ei viljelty vitsejä

    Koko sarja pysyvästi katsottavana Elävässä arkistossa.

    Vuonna 1978 aloittanut Tankki täyteen oli suomalaisen tilannekomedian pioneeri. Se nousi katsojien kestosuosikiksi, vaikka TV2:n ohjelmapäällikkö ihmettelikin, missä huumorisarjan vitsit viipyvät. Sarjan jaksot ovat pysyvästi katsottavina Elävässä arkistossa ja Areenassa. Tämä kooste tarjoaa niiden lisäksi myös tausta-aineistoa tv-klassikon tekemisestä.

  • Etualalla Pirkka-Pekka Petelius, taustalla Kari Heiskanen, Eeva Litmanen, Robin Relander ja Esko Hukkanen

    "Hirveetä kattoo" – Velipuolikuu veti miljoonayleisön absurdeilla sketseillään

    Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä.

    Vuosina 1983 ja 1984 nähty Velipuolikuu tuuletti suomalaisen sketsiviihteen perinteitä ja onnistui lopulta hurmaamaan yleisön. Parhaimmillaan sarja keräsi kahden miljoonan katsojaluvut. Pontsan perhe, Balle Ramstedt, pääsiäishanukas, Raivolan rysäpöksyt ja moni muu sketsi on jäänyt kummittelemaan suomalaisten muistoihin.

  • Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen

    Mutapainin ystävät toi surrealismin suomalaiseen sketsiviihteeseen

    Mutapainin ystävät -huumorisarja

    Velipuolikuun (1983–1984) menestyksen myötä joulukuussa 1984 Yleisradio alkoi esittää Mutapainin ystävät -sketsisarjaa, jonka teossa olivat mukana tutut nimet muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Ilkka ja Kari Heiskanen, Kati Bergman ja Eeva Litmanen. Sarjasta on julkaistu sketsejä pysyvästi Elävään arkistoon.

  • Tiina Pirhonen, Ville Virtanen, Aake Kalliala, Pirkka-Pekka Petelius, Pirjo Luoma-aho ja Antti Raivio Hymyhuulissa (1987).

    Hymyhuulet vinoili herättelevän epäkorrektisti ja tartutti hokemat

    Aki ja Turo nousivat kulttihahmoiksi

    Syksystä 1987 kevääseen 1988 esitetty sketsisarja Hymyhuulet muistetaan uudenlaisista, usein vähemmistöihin kohdistuneista parodioistaan ja tarttuvista hokemistaan. Pirkka-Pekka Petelius sai nyt rinnalleen Aake Kallialan, toiseksi tähtipariksi nousi Ville Virtasen ja Antti Raivion hämmentävä, mutta rokkaava duo Aki ja Turo. Auts töks töks!

  • Suomalaista nykytaidetta esittelevän näyttelyn avajaiset Ateneumin taidemuseossa.

    Ars-näyttelyt herättivät suomalaiset nykytaiteeseen

    Ars on esitellyt kansainvälistä nykytaidetta vuodesta 1961

    Kansainvälistä nykytaidetta esitteleviä Ars-näyttelyitä on järjestetty Suomessa vuodesta 1961 lähtien. Näyttelyt ovat sekä kohahduttaneet että totuttaneet katsomaan uutta taidetta. Elävän arkiston koosteeseen on kerätty aineistoa kaikista kahdeksasta aikaisemmasta Ars-näyttelystä.

  • Kollaasi palestiinalaisista ja israelilaisista

    Ulkolinja on seurannut Lähi-idän kriisiä jo viidellä vuosikymmenellä

    Lähi-idän kriisin vaiheita ja käsittelyä Ulkolinjassa

    Vuonna 1977 aloittanut Ulkolinja-dokumenttisarja on seurannut Lähi-idän tapahtumia alkuvuosistaan lähtien. Ulkolinjan toimittaja Vesa Toijonen kertaa artikkelissa Lähi-idän kriisin vaiheita. Koosteen alkupisteenä on Kuuden päivän sota vuonna 1967, jolloin Israel iski Egyptin lentotukikohtiin. Sodan jäljistä kertoi Ylen reportaasi, kymmenen vuotta myöhemmin kriisiä alkoi seurata uusi Ulkolinja-ohjelmasarja.

  • Juulia Salonen Tiinan roolissa 1991.

    Kirjojen rohkea totuudentorvi television Tiina-sarjassa

    Anni Polvan Tiina-kirjoihin perustuva tv-sarja vuodelta 1991

    Anni Polva ymmärsi nuorten tyttöjen sielunmaisemaa, kun hän aloitti Tiina-kirjojen sarjan 1950-luvulla. Televisioon Tiina pääsi vuonna 1991 Marjut Komulaisen ohjauksessa. Tv-sarjan alussa Tiina (Juulia Salonen) muuttaa perheensä kanssa maalta kaupunkiin. Peloton ja hyväntahtoinen tyttö tutustuu nopeasti uusiin kavereihin ja asettuu rohkeasti heikompien puolelle.

  • Minna Canthin Anna Liisa on nuoren tytön kohtalontarina

    Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

    Minna Canthin todellisiin tapahtumiin perustuva kohtalontarina nuoren tytön elämästä koskettaa väkevyydellään yhä tänäkin päivänä. Ansiokkaan tv-draaman pääosassa nähdään Anna-Leena Härkönen.

  • Maija-Liisa Majanlahti napittaa Risto Tuorilan paitaa Kovaa maata -sarjassa

    Kovaa maata

    Viitalan perhe muuttaa konkurssin jälkeen mummolaan.

    Kovaa maata -sarja kertoo Viitalan perheen elämästä konkurssin jälkeen. Perhe muuttaa maalle Ruusa-mummon (Maija-Liisa Majanlahti) luo yrittäen aloittaa uuden elämän. Päätösjaksossa nähdään mitä perheelle lopulta kävi.

  • Mäkimaat: Maija (Tiina Rinne), Pertti (Jukka Puotila), Eeva (Lena Meriläinen) ja Mirja (Inka Kiviharju) vuonna 2000.

    Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Heikki Nousiainen Urho Kekkosena työpöydän ääressä

    Toivedraamoja vallasta ja politiikasta Areenassa

    Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti Areenassa

    Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innoittamina valikoimme yleisön toiveista Suomen poliittiseen historiaan liittyviä ohjelmia. Valikoimasta tuli kattava ja mielenkiintoisesti valtaa ja sen pitäjiä kuvaava kokoelma draamaa 1990–2010-luvuilta. Satavuotiaan Suomen poliittisista käänteistä syntyi Toivotut: Vallan kulisseissa -paketti.

  • Pikku Kakkosen juontajat Jukka Nurminen, Jukka Rautiainen, Sohvi Sirkesalo, Anna-Liisa Kirsi ja Ransu-koira. Postilaatikko, jossa teksti  "Pikku Kakkosen posti, PL 347, 33101 Tampere 10".

    Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Tuhannes Pikku Kakkonen, vuosi 1983. Timo Kulmakko (roolinimi Timo Taikuri), näyttelijät Inkeri Mertanen ja Martti-Mikael Järvinen sekä Veijo Pasanen (Pelle Hermanni).

    Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoo Iltasatua.

    Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Yleisradion televisio-ohjelma "Hermannin arkipäivää". Näyttelijät Maija-Liisa Majanlahti (roolinimi Voimanainen) ja Veijo Pasanen (rooolinimi Sirkuspelle Hermanni, Pelle Hermanni)

    Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen vanha tunnus

    Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Mellerin lapset kuuntelevat radiota

    Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Markus-setä joensuulaisten lasten ympäröimänä.

    Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Pikkutyttö (Kirsti Nikulainen) kuuntelee radiota (1930-luku).

    Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Pieni tyttö (Liisa Jussila 3 v.) kuuntelee radiota.

    Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Pipopäinen pikkulapsi 1960

    Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kekkonen painii kalan kanssa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

    Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Matti Saijets 80 ihheed.

    Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Elävän arkiston playerin kuva

    Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.