Hyppää pääsisältöön

Valheenpaljastajan Johanna Vehkoo: En arvannut, kuinka isoksi ilmiöksi valeuutiset paisuvat

Valheenpaljastajan kirjoittaja Johanna Vehkoo
Valheenpaljastajan kirjoittaja Johanna Vehkoo Kuva: Yle valheenpaljastaja,Valheenpaljastaja (artikkelisarja)

Valheenpaljastaja-juttusarja toi valeuutiset ja verkkohuijaukset päivänvaloon kohta kaksi vuotta sitten. Suosittua juttusarjaa kirjoittaa toimittaja Johanna Vehkoo. Sarjan alkaessa hän ei arvannut, kuinka nopeasti valeuutiset ja harhaanjohtava informaatio valloittavat maailman.

Faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa käsittelevä Valheenpaljastaja on parin vuoden aikana hankkinut uskollisen lukijakunnan.

Valheenpaljastaja haluaa tehdä verkon faktantarkistuksen keinoista kansalaistaitoja.

Kolumneissa on ruodittu mm. huuhaata suomalaismedioissa, julkaistu listoja vale- ja vihamedioista sekä annettu konkreettisia työkaluja faktantarkistukseen verkossa.

Valheenpaljastaja on noussut Suomen johtavaksi vahtikoiraksi sosiaalisen median ja uutisten faktojen tarkistajana. Viime vuonna Tutkivan journalismin yhdistys palkitsi juttusarjan Jääraappa-palkinnolla yhteiskunnan avoimuuden edistämisestä.

Johanna Vehkoo, arvasitko sarjaa aloittaessasi, millaiset mittasuhteet aihe saa, esimerkiksi USA:n presidentinvaalien myötä?

– Aloittaessani olin aika varma, että valeuutiset ja harhaanjohtava informaatio ovat mediassa piilotettu ja väheksytty aihe. Minulla oli vahva tuntuma siitä, että aihe nousee nousee keskusteluun ja että sillä tulee olemaan yhteiskunnallista merkitystä. Ilmiön saama mittakaava on kuitenkin ollut selvästi suurempi kuin osasin odottaa!

– Jo Valheenpaljastajan aloittaessa vuonna 2015 tiedettiin, että Yhdysvalloissa monet valeuutissivustot pitävät kohderyhmänään kaikkein konservatiivisimmin ajattelevia ihmisiä. Se nähtiin nyt selvästi USA:n presidentinvaalien alla. Republikaanien äärikonservatiivisimpiin siipiin tuupattiin valeuutisia kaikkein eniten.

Mistä sait idean Valheenpaljastaja-sarjaan?

– Aihepiiri, eli faktan ja fiktion rajamaasto, sekä harhaanjohtava informaatio olivat kiinnostaneet minua pitkään. Käsittelin faktantarkistusta jo 2011 ilmestyneessä kirjassani. Sen jälkeen kirjoitin muutaman kolumnin salaliittoteorioista ja niihin uskovista ihmisistä.

– Idean taustalla oli toinenkin syy: tutkimushankkeeni USA:ssa alkuvuonna 2015. Perehdyin tuolloin faktantarkistuksen teoriaan ja työkaluihin Wilson Centerissä Washington DC:ssä.

Millaista palautetta olet saanut?

– Saan henkilökohtaisesti enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta. Koska negatiivinen palaute saattaa kuitenkin olla hyvinkin aggressiivista, se tuppaa peittämään alleen hyvät jutut - ja se on sääli. Arvasin tietenkin ennakkoon, että voimakkaita tunteita herättävät aiheet tuovat negatiivista palautetta.

– Saan myös silloin tällöin palautetta tyyliin “Kuka valeuutisiin muka uskoo?” tai “Eivätkö kaikki tämän jo tiedä?”. Eivät tiedä.

Kolme perustaitoa faktojen tarkistukseen


  1. Lue lähdekriittisellä mielellä.
    Jokaiselle faktaväitteelle pitää löytyä lähde. Etene esimerkiksi näin: Perustuuko tämä johonkin? Kerrotaanko tässä, mihin se perustuu? Voinko itse päätellä, mihin se perustuu? Onko jossain muualla kirjoitettu tästä? Onko jossain luotettavassa uutislähteessä kerrottu tästä ja mitä?

  2. Opettele käyttämään Googlen kuvahakua.
    Se on nopeata ja yksinkertaista. Valokuvat ovat verkossa ehkä tyypillisintä harhauttavaa aineistoa. Kuvahaku on siis jokaisen netinkäyttäjän perustaito.

  3. Kun törmäät netissä johonkin, mihin haluat vaistomaisesti uskoa: Epäile sitä.
    Kukaan ei ole immuuni vahvistusharhalle: Haluamme uskoa niihin asioihin, jotka sopivat omaan maailmankuvaamme. Tämän tiedostaminen on ensimmäinen askel siinä, että voi vastustaa vahvistusharhaa.

Millä keinoin käsittelet negatiivista palautetta?

– En vastaa trolleille. He haluavat huomiota enkä sitä heille mielelläni suo. En lähde keskustelemaan anonyymien tai nimimerkkien kanssa esimerkiksi Twitterissä. Monien tilien takana on samoja henkilöitä. Esiinnyn nimelläni ja kasvoillani, joten toivon keskustelukumppaneilta samaa.

– Nettijuttujen kommenttikentässä vastaan asiallisiin kysymyksiin, mutta en vastaa, jos kommentissa esimerkiksi vain käydään henkilöäni vastaan. Toivoisin, että kun väitetään jotain, esitettäisiin myös tukea väitteille eli lähteitä. Tyyliin “Olet väärässä, koska…” sen sijaan että vain huudetaan, että olet väärässä. Ylen kommentointiohjeet kannattaa myös lukaista.

– Kaikki palaute antaa vahvistusta siihen, että näistä aiheista pitää aina vain kirjoittaa - esimerkiksi perustella se, miksi joku sivusto on valeuutissivusto.

Trollit haluavat huomiota. Sitä en halua heille suoda.

Miten journalismi ja perinteinen media pärjäävät ns. totuudenjälkeisessä ajassa?

– Usein journalistit kuvittelevat, että ihmiset tuntevat alan eettiset säännöt tai tietävät, miten toimittajat tarkistavat faktoja. Eivät tietenkään tiedä. Jos emme itse tuo esille, mikä on oikeata journalismia ja millä perusteella, sitä ei tee kukaan mukaan.

– Perinteiseen mediaan tarvitaan myös ryhtiliike ja laadunparannusliike. Tietynlaisella klikkijournalismilla - joka esimerkiksi antaa otsikossa katteettomia lupauksia sisällöstä - on aivan sama taloudellinen motivaatio kuin valeuutisilla. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon jakoja ja klikkauksia ja sitä kautta mainosrahaa. Tämä on vaikea ongelmavyyhti, koska uutismedian ansaintalogiikka on kriisissä. Mutta niin kauan kuin media uutisoi katteettomasti, se ei erotu tarpeeksi hyvin valeuutistoiminnasta.

Kouluissa opetetaan medialukutaitoa. Minua huolestuttavat aikuiset.

Onko medialukutaidoissa eroa sukupolvien välillä?

– Koen, että 20-30 -vuotiaat osaavat paremmin tarkistaa tietoja netistä kuin vanhemmat sukupolvet. Haastattelin kuitenkin yhteen Valheenpaljastajaan joitain mediakasvatuksen tutkijoita. Heilläkin on erimielisyyttä siitä, mitkä sukupolvet ovat tässä parhaita.

– Nyt kouluissa lisätään medialukutaidon ja lähdekritiikin opetusta. Minua huolestuttavat aikuiset. Yksi Valheenpaljastajan pyrkimyksistä onkin tehdä verkon faktantarkistuksen työkaluista ja -tavoista uusia kansalaistaitoja.

Kuulut kansainväliseen faktantarkastajien verkostoon IFCN:ään, samoin kuin suomalainen Faktabaari. Mitä tämä verkosto tekee?

– Valeuutissivustot ovat täysin globaali ilmiö. Monissa maissa on toistaiseksi keskitytty tarkistamaan poliitikkojen puheita. Tätä Faktabaarikin enimmäkseen tekee. Valheenpaljastajassa painotan enemmän sosiaalisen median ja netin sisältöjä.

– IFCN on Facebookin yhteistyökumppani valeuutisten tarkistamisessa ja alasampumisessa. Nyt ollaan juuri hyväksymässä uusia periaatesääntöjä tähän. Euroopassa Facebookin faktantarkistus alkaa Saksasta. Siellä on syksyllä parlamenttivaalit. Facebook haluaa toimia nopeasti välttääkseen USA:n kaltaiset skandaalit.

– Toinen jätti Google on luvannut karsia taloudellisia kannusteita, niin että valeuutissivustoilla ei olisi pääsyä Googlen mainosverkostoon. Se voi olla hyvinkin tehokas tapa kitkeä valeuutisia.

Ruotsissa on jo nähty mm. väärennettyjä hallituksen asiakirjoja ja Twitter-tilejä - koska tämä tapahtuu Suomessa?

– Se tapahtui aikaa sitten. Valetilejä on suomenkielisessä Twitterissä perustettu jo hyvän aikaa, ties kenen nimissä. Kirjoitin aikanaan Valheenpaljastassa mm. Timo Soinille tehdystä Twitter-valetilistä.

– Kevään kuntavaalit tuskin herättävät yhtä suuria intohimoja kuin eduskuntavaalit, mutta varmasti niidenkin aikana somen ja netin keinoja käytetään arveluttavin tavoin.

– Suomen erityispiirteenä on pidetty sitä, että valeuutistoiminnalla on usein rasistiset motiivit. Kuitenkin Tanskassa on sama tilanne - ja pitkälti myös Ruotsissa. Suomi ei siis ole tässäkään erikoistapaus.

Johanna Vehkoo jatkaa Valheenpaljastaja-sarjaa Yle Oppimisen sivuilla ensi viikosta alkaen.

Edit: 25.1.2017: Suljettu kommenttiosio

Media- ja digitaidot

  • Neljä väittämää EU:sta ja keskellä otsikko Totta vai tarua

    Tosiasiat voi aina tarkistaa - faktantarkistajat karsivat pötypuhetta

    Uhkaako viihteellistyminen faktapohjaista uutisointia?

    Valeuutiset, valemedia, vaihtoehtoiset faktat, totuudenjälkeinen aika - uusia termejä, joiden esiin nouseminen kertoo siitä, kuinka totuuden ja valheen raja näyttäisi hämärtyneen. Toimittaja Tuomas Muraja kertoo tuoreessa Faktat tiskiin -kirjassa, miten mm. Faktabaari-palvelu tarkistaa julkisen keskustelun väitteitä.

  • Digitreenit 26 pääkuva, jossa teksti Hiiren taikatemput

    Digitreenit: Hiiren kakkospainikkeen taikatemput

    Hiiren kakkosnapilla saa tehtyä ihmeellisiä asioita.

    Hiiren kakkosnapilla voi tehdä monenlaisia temppuja, kuten kääntää tekstiä, etsiä sanoja ja tietenkin kopioida, leikata ja liittää. Tästä muutama vinkki hiiren ja kosketuslevyn käyttöön.

  • Digitreenit 25: Roskaposti, pääkuva

    Digitreenit: Näin karsit roskapostia

    Opeta sähköpostiasi suodattamaan roskapostit paremmin

    Roskapostia ovat ne sähköpostilaatikkoon tippuvat viestit, joita et halua, etkä ole tilannut. Roskaposti kannattaa aina merkitä roskaksi - silloin myös sähköpostisi suodattimet paranevat. Postilaatikon kouliminen on helppoa.

  • kansikuva kännykkäkuvat-artikkeliin

    Digitreenit: Helpot vinkit kännykkäkuvien muokkaamiseen

    Kännykällä on helppo kuvata kun muistat muutaman vinkin

    Kuvia on kiva ottaa ja mukava jakaa. Älypuhelimissa on laadukkaat kamerat ja ne ovat aina mukana, joten kuvia tulee otettuakin. Muutamilla yksinkertaisilla muokkauksilla kuvista saa vielä parempia.

  • Digitreenit 23 Pääkuva, tekstillä Twitter

    Digitreenit: Twitter – osallistu rohkeasti

    Twitterissä on omat niksinsä.

    Twitter on yksi suurimmista sosiaalisista medioista. Se on ns. mikroblogipalvelu, joka perustuu tiiviiseen ilmaisuun ja aihetunnisteiden käyttöön. Näillä vinkeillä pääset pikaisesti twiittien ihmeelliseen maailmaan.

  • Televisio, jossa koodia.

    Koodi on kaikkialla – lyhyt johdatus ohjelmoinnin maailmaan

    Ohjelmoinnin ABC yhdessä paketissa.

    Elokuvissa näemme usein hulluja koodareita, jotka silmät kiiluen hakkaavat tietokoneelle yötä myöten käsittämättömiä komentorivejä toisensa perään. Oikeasti koodaaminen eli tietokoneohjelmointi ei ole lainkaan noin mystistä. Se on oikeastaan vain yksityiskohtaisten ohjeiden antamista tietokoneelle. Tässä artikkelissa kerromme koodauksen historiasta ja selvitämme mihin ohjelmointi oikein perustuu.

  • Sanomalehtien kansikuvia. Kuvien kohdalla on kysymysmerkkejä.

    Vallanpitäjät ovat suuria, naiset uhreja ja pakolaiset resuisia – uutiskuvat luovat omaa todellisuuttaan

    Valokuvaa ei oteta, vaan se tehdään.

    Uutiskuviin liitetään voimakas aitouden, luotettavuuden ja totuudenmukaisuuden sädekehä: kuva on totta. Mutta vaikka itse kuva olisikin totuudenmukainen, sen valintaan, rajaukseen, julkaisemiseen ja asiayhteyteen liittyy lukemattomia asioita, joilla voi muuttaa kuvan välittämää sanomaa. Uutiskuvat rakentavat maailmankuvaa lukijoille ja katsojille.

  • Pohjois-Korean Kim Jong-Un ja kenraalit.

    New York Timesin suomalainen kuvatoimittaja: Nollasisältöiset kuvat syövät medioiden uskottavuutta

    New York Timesissa mitään ei lisätä tai poisteta kuvista.

    Suomalainen Mikko Takkunen tekee maailmanlaajuisesti merkittävää uutiskuvien valintaa päivittäin työssään New York Timesin, kuvatoimittajana. Korkelaatuisesta journalismistaan tunnetussa lehdessä vaalitaan laatua, myös kuvien osalta. Muun muassa kuvankäsittelyä koskevat ohjeistukset ovat lehdessä selkeät. Mitään elementtejä ei saa poistaa eikä lisätä.

  • Instagram-kuvista tehty kollaasi

    Finnit piiloon eikä ketään saa loukata - 6 kysymystä Instagram-suosikeille

    500 miljoona käyttäjää Instagramissa. Tapasimme 2 heistä.

    Tiedätko kuka on Teamarika? Tai Joonapuhakka? Ehkä et, mutta kymmenettuhannet tubettajat ja Instagram-seuraajat tuntevat heidät. Teamarika ja Joona kertovat millainen rooli Instagramilla on heidän elämässään ja millaista linjaa he kuvien jakamisessa noudattavat. 18-vuotiaan Joona Puhakan (@joonapuhakka) Instagram-tilillä on tällä hetkellä yli 44 000 seuraajaa.

  • Topeliuksen "sitaatti" lähdekritiikistä

    Voiko Wikipediaan luottaa? Tarkista ainakin nämä viisi asiaa

    Vinkkejä Wikipedian käyttöön

    Laiskat heitot nettitietosanakirja Wikipedian paikkansapitämättömyydestä eivät välttämättä pidäkään paikkaansa. Tutkimusten mukaan valtaosa Wikipedian artikkeleista on (lähes) täyttä faktaa. Mutta koska artikkeleja voi muokata kuka tahansa, välillä tieto voi olla väärää.

  • Sponsoroitu postaus Instagramissa

    Mistä tunnistaa some-mainoksen? Satu Apukka kertoo

    Some-mainonnallakin on eettinen koodisto.

    Suositut sometähdet kiinnostavat myös mainostajia. Sosiaalisen median kanavilla tavoitetaan nuoria kuluttajia, jotka eivät juuri lue lehtiä tai katso televisiota. Merkkituoteyritykset mainostavatkin mielellään tuotteitaan nuorten tekijöiden kanavilla. United Screens on yritys, joka kerää verkostoonsa tunnettuja some-kasvoja ja saattaa nämä yhteen mainostajien kanssa.

  • Britannian EU-eroa kannattavan Leave-kampanjan bussi.

    Valheenpaljastaja: Tervetuloa faktojen jälkeiseen aikaan

    Sosiaalinen media voimistaa populistien viestiä

    Poliitikot uskaltavat nykyään valehdella päin äänestäjien naamaa, sillä kiinni jääminen ei johda kannatuksen romahtamiseen. Sosiaalinen media on populistien käsissä voimakas megafoni. Elokuun toisella viikolla republikaanipuolueen presidenttiehdokas Donald Trump sanoi, että presidentti Barack Obama on perustanut Isis-terroristijärjestön.

  • Tubettaja pitelee kädessään paitaa

    Youtube-mainontaa sipsipalkalla

    Youtube-markkinoinnin pelisäännöt puuttuvat.

    Youtube-markkinoinnissa pelisääntöjä ei vielä ole. Videoiden tekijät eli tubettajat ovat usein nuoria - ja heidän seuraajansa vieläkin nuorempia. Mainostajista erityisesti vaate- ja meikkifirmat ovat löytäneet tubettajat, joille tarjotaan tuotteita mainosvideoita vastaan. Tube-suosikit IinaPS, Tume ja Lakko saavat yhteistyöehdotuksia laidasta laitaan.

  • Mediakompanssin kuvakoulun luokkakuva.

    Mediataitoja alakouluun

    Elävän kuvan alkeet ja kuvakerrontaa.

    Mediakompassin kuvakoulu on suunnattu kaikille elävän kuvan alkeista, kuvakerronnasta ja kuvaamisesta kiinnostuneille yli neljäsluokkalaisille. Pääosassa on tekemisen kautta oppiminen.

  • toimittaja katselee kuvia useilta rinnakkaisilta monitoreilta. Taustalla näkyy isoja ruutuja, joissa on kuvia verkkouutisista ja uutislähetyksistä

    Mediataidot

    Taitoja eri medioiden haltuunottoon.

    Mediataidot tarkoittavat kykyä lukea ja tulkita viestejä, kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta. Näitä taitoja oppii mm. itse tekemällä ja esittämällä.

  • Koulussa kuvataan tv-ohjelmaa

    Mediataitoja yläkouluun ja lukioon

    Mediataitoja yläkoululaisille.

    Päämääränä on kehittää 7-9-luokkalaisten oppilaiden mediatajua, innostaa viestien arviointiin ja rohkaista omaan vaikuttamiseen median keinoin.

  • Tyttö makaa nurmikolla tablettitietokoneen kanssa.

    5 fiksua koodauspeliä kouluikäisille

    Lasten ohjelmointisovelluksilla ei ole yläikärajaa.

    Ensi syksystä lähtien peruskoululaiset tutustuvat koulussa ohjelmoimiseen, kun siitä tulee osa peruskoulujen opetussuunnitelmaa. Koodaustaitoja voi opetella pelillisillä ohjelmilla, jotka madaltavat oppimiskynnystä. Tabletti on aloittelevalle koodarille luonteva väline.

  • graafinen kuva, jossa mm. tabletti, kännykkä, kuulokkeet ja näppäimistö

    Digitreenit: Viisi vinkkiä tehokkaampiin Google-hakuihin

    Vie hakutaitosi verkossa uudelle tasolle

    Google on ottanut selkeän ykkösaseman universaalina hakukoneena, mutta sekin on lopulta vain työkalu. Työkalua voi käyttää monella tapaa, ja mitä paremmin välineen tuntee sitä parempia hakutuloksia saa. Tässä viisi vinkkiä parempiin Google-hakuihin.