Sami Timosen elämästä kertovan ohjelmani valokiila voisi kohdistua vakuutuslääkäreihin: 22-vuotias mies selviytyy rekan alta ihmeen kautta, mutta varsinaiset ongelmat alkavat vasta sen jälkeen. Puoli vuotta onnettomuuden jälkeen Vakuutusyhtiö If lopettaa päivärahojen ja hoitojen maksamisen. Ristiriita hoitavien lääkärien ja vakuutuslääkärien näkemysten välillä on räikeä. Uhrina tässä kertomuksessa on nuori mies, joka ei haluaisi muuta kuin päästä kuntoon, takaisin töihin, elämään tavallista elämää kahden pienen lapsen isänä.
Aluksi luin Ifin emoyhtiön Sammon vuosikertomuksia, muistin miten Sammon hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos on viime vuosina hehkuttanut omistamansa vakuutusyhtiö If:in tulosta. Olivatko If:in strategiset muutokset ja tulostavoitteet muuttaneet korvauskäytäntöjä? Kysymys vaivaa edelleen, mutta en saanut asialle minkäänlaista vahvistusta.
Opin kuitenkin paljon uutta lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Tapasin monta alan ammattilaista taustakeskusteluissa, joissa vähitellen hahmottui MOT: Törmäys ja tyrmäys -ohjelman keskeinen ajatus. Kun vahingonkärsineiden oikeustajua koetellaan korvauspäätöksissä, vakuutuslääkärit ovat hyödyllisiä vihan kohteita vakuutusyhtiöille ja koko järjestelmälle. Mutta lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ongelmat ovat vakuutuslääkäreiden yläpuolella, järjestelmässä.
Suomeen säädettiin neljäntenä maana maailmassa 1895 laki työnantajan vastuullisuudesta työntekijää kohtaavasta ruumiinvammasta. Vuonna 1920 perustettiin Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Laki työnantajan pakollisesta tapaturmavakuutuksesta on säädetty 1948. Korvausperiaatteita ja -käytäntöjä on siitä lähtien sorvattu Sosiaali- ja terveysministeriön sekä työmarkkinaosapuolten kabinettivääntöinä.
Työnantajat haluavat mahdollisimman halpaa vakuutusta. Työntekijät haluavat mahdollisimman hyvää vakuutusta. Tuloksena on korvauskäytäntöjä, jotka eivät aina ole tästä maailmasta. Yksi tällainen korporatistinen päätös on, että terve akillesjänne ei voi katketa. Lakisääteinen tapaturmavakuutus ei korvaa töissä katkennutta akillesjännettä. Mitähän David Beckham olisi tällaisesta vakuutuksesta mieltä?
Korvissani soivat yhä Sami Timosen isän sanat: ”Se oli vähän niin kuin alun perin se kanta siinä, että eihän tässä ole syy-yhteyttä. Jos nyt rekka niskaan kaatuu, että eihän siitä nyt selkä kipeäksi tule.”