Hyppää pääsisältöön
  • Marika Kecskeméti: Seinistä ja sisällöstä

    henkilökuva
    Marika Kecskeméti on Teeman ohjelmapäällikkö henkilökuva Kuva: Yle Kuvapalvelu marika kecskeméti

    Tänään 24.4.2017 on uuden Teeman ensimmäinen päivä

    ”Postijuna on suistunut raiteiltaan! Maailmanpyörä palaa! Hattara on loppunut! Lentokone on putoamassa lipunmyyntikioskin päälle!”

    Uudistuneen Teeman tv-ohjelmisto alkaa tänään 24.4.2017 klo 12 Elävän arkiston kokonaisuudella, jossa on viikon vieraana Alivaltiosihteeri. Radio-ohjelmastaan tunnettu bändi teki 20 vuotta sitten myös tv-viihdettä. Ysärihenkisessä Alivaltiosihteeri valvoo -ohjelmassa ollaan virallisesti virkapuvuissa, nyt huvipuiston työntekijöiden asuissa.

    ”Kansalainen. Hätätilanteessa mene paniikkiin. Sammuta radio ja avaa ovet ja ikkunat. Tuki kaikki puhelinlinjat.”

    Kuva Teeman Areena-kanavasta
    Teeman Areena-kanava:yle.fi/teema Kuva Teeman Areena-kanavasta Yle Areena,Yle Teema

    Mitä kuuluu Teemalle? Hyvää, kiitos. Teemalla on nyt oma Areena-kanava. Osoitteessa yle.fi/teema näkee kaikki Teeman tv-lähetykset suorana, ja sieltä löytää kaiken Areenassa olevan Teema-sisällön, usein jo lähetyspäivän aamuna.

    Televisiossa Teema on nyt kanavapaikalla viisi ja HD:na kanavapaikalla 25 kaikkina iltapäivinä ja viitenä iltana viikossa.

    Kuten tähänkin asti, Teema julkaisee uutta sisältöä joka päivä.

    Maanantaisin Elävän arkiston lisäksi tiededokumentteja. Ensimmäisen viikon ensimmäinen dokumentti tutkii jääkiekon aiheuttamia aivovammoja. Tiistaisin nähdään kulttuuri- ja historiadokumentteja. ARTEn sarja Euroopan juutalaisten historia muistuttaa 1900-luvun karmeuksista. Kino Suomi siirtyy tiistaille, ja Mies vailla menneisyyttä jatkaa kevään Aki Kaurismäki –sarjaa. Keskiviikkona alkaa Altai 30 päivässä, Ville Haapasalo vie tuntemattomaan Venäjään. Keskiviikon elokuvana on Ida, Oscar-voittaja Puolasta.

    Uuden Teeman ensimmäisen viikon torstaina Kino Klassikon Seitsemän samuraita avaa Teeman Akira Kurosawa-paketin. Samuraitten lisäksi nähdään Teeman Areena-kanavalla kuusi muuta Kurosawaa. Perjantai-ilta alkaa 60-luvun Batmanilla, perjantain elokuvassa Judi Dench loistaa Philomenana ja ilta päättyy yhteen kaikkien aikojen toivotuimmista ohjelmista, Freddie Mercuryn muistokonserttiin vuodelta 1992. Lauantai-ilta on kokonaan omistettu Rolling Stonesille. Sunnuntaina alkaa uusimuotoinen, jokaviikkoinen RSO Musiikkitalossa.

    Kollaasi Teeman kevään 2017 ohjelmista
    Kollaasi Teeman kevään 2017 ohjelmista Yle Teema

    Mitä vielä? Teemaviikot! Teeman elokuvafestivaali! Matineaelokuvat! Uusi Kino ja lyhytelokuvat! Kuukauden dokumentti! Niin, ja draamasarjat! Keskiviikkoisin ja torstaisin uusi italialainen Medicit, mahtisuvun pääjehuna Dustin Hoffman. Kesäkuun alussa alkaa Velvetin uusi kausi. Teeman tuttuja sarjoja voi seurata nyt myös jokaisena arki-iltapäivänä: mm. saksalainen Heimat, espanjalainen Ommelten välinen aika, italialainen Isä Matteo, venäläinen Suojasää. Ja Alcantaran perhekin palaa ruutuun taas syksyllä.

    Kotimaisen KulttuuriCocktailin dokumenteissa huomion saa valtavirran ulkopuolelta tuleva taide, perinteen haastajat. Uuden ajan monumentit tiistaina 25.4. esittelee Kiasman taidekilpailun voittajateokset, jotka haluavat haastaa totutun käsityksen julkisesta taiteesta pönäköine patsaineen. Running Man juoksee viikottain pitkin Helsingin katuja Nestori Syrjälän performanssiteoksessa.

    Yle Teema haastaa oman roolinsa perinteisenä televisiokanavana. Se murtautuu ulos turvallisesta kolostaan, pujottautuu laatukanava Femin pariksi, avaa aivan uuden ikkunan verkossa.

    Klassiseen kulttuurialan kysymykseen kumpi on tärkeämpää, seinät vai sisältö, on helppo vastata. Teema siirtelee nyt seiniä. Sisällöstä se ei tingi.

    Marika Kecskeméti
    Yle Teeman ohjelmapäällikkö

    Tule mukaan kysymään ja keskustelemaan Yle Teema & Fem -kanavapaikasta maanantaina 24.4. ja tiistaina 25.4. klo 19 - 20. Suomenkielinen chat osoitteessa http://yle.fi/aihe/yle-teema ja ruotsinkielinen osoitteessa svenska.yle.fi.

    Pysyväislinkki
  • Timo Huovinen: Itsestäänselvyydestä vahvaan puuhun

    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

    Ylen marraskuusta 2016 alkanut Terrafame-vyyhti on poikinut myös keskustelun siitä, kuka saa kommentoida Julkisen sanan neuvoston (JSN) päätöksiä ja Journalistin ohjeita. Ja miten tämä olisi tehtävä.

    Aihepiirin tarkastelu on mielenkiintoista, sillä ennen jo tämän pohdinnan kirjoittamista minun oli mietittävä sitä, voinko kirjoittaa julki tämän pohdinnan? Siihenkin vastaus löytyy tuonnempana.

    Kommentointi on kaikille vapaata

    Yleisesti Journalistin ohjeita ja niiden perusteella tehtäviä Julkisen sanan neuvoston päätöksiä saa pohtia ja kommentoida kuka tahansa sananvapautensa pohjalta.

    Näkökulma on itsestäänselvyys, mutta se on hyvä sanoa ääneen. Eihän journalistinen yhteisö voi asettua yhteiskunnan ylä- tai ulkopuolelle. Pohdintansa perusteella voi jokainen tehdä myös vapaasti omia ratkaisujaan mm. tekemällä kantelun JSN:oon.

    Ohjeet ovat osa työtä

    Tästä eteenpäin lähdenkin sitten mielenkiintoiselle alueelle. Olen Yleisradion työsopimuksen allekirjoittamalla samalla sitoutunut Journalistin ohjeiden noudattamiseen ja JSN:n toimivaltaan, onhan työnantajani Yleisradio JSN:n jäsen. Samalla olen sitoutunut noudattamaan myös Ylen omia eettisiä ohjeita.

    En ole kuitenkaan Journalistin ohjeita tulkitsevan JSN:n jäsen. Onko minulla kuitenkin oikeus kommentoida JSN:n päätöksiä ja pohtia sitä kautta Journalistin ohjeiden sisältöä? Kirjoittaa siitä tätä tekstiä?

    Tällainen oikeus minulla on riippumatta journalistisesta asemastani. Journalistinen yhteisö on keskuudessaan säätänyt nämä ohjeet juuri jokapäiväisen työnteon auttamiseksi. Ohjeet eivät kuitenkaan ole aukottomat eikä niiden tulkinta aina selvää. Näitä aukkoja JSN:n sitten tilkitsee.

    Jos en työssäni tulkitsisi ja kommentoisi ohjeita tai sitä, miten JSN on ohjeita tulkinnut, olisivat ohjeet ja niiden tulkinta kuolleita kirjaimia.

    Tulkintaa ja kommentointia on monenlaista

    Tätä tulkintaa ja kommentointia voi sitten tehdä monin tavoin.

    Itse käsitän oman toimintani arvioinniksi tai pohdinnaksi. Olen tehnyt sitä urani varrella oppiakseni Journalistin ohjeista ja JSN:n tulkinnoista, en kritisoidakseni niitä. Arvostan ohjeita ja niiden tulkintaa suuresti, samoin JSN:n käytäntöä kommentoida langettavia päätöksiä.

    Tämä ei kuitenkaan sulje kategorisesti pois kritisoinnin mahdollisuutta. Ilman kriittisen näkökulman mahdollisuutta asettaisin ohjeet ja tulkinnat niistä itseni yläpuolelle.

    Keskustelu kertoo asian merkityksellisyydestä

    Kevään keskustelu JSN:n päätöksistä on virinnyt journalistisen yhteisön sisällä. Hiljattain asiaa kommentoivat päätoimittajat ja JSN:n puheenjohtaja alan ammattilehti Journalistissa.

    Hyvä, että keskustelua käydään. Tämäkin on merkki siitä, että JSN:n päätökset ja Journalistin ohjeet eivät ole niitä kuolleita kirjaimia vaan merkityksellistä yhteisönsä säännöstöä. Mitättömistä asioista vaiettaisiin.

    On ollut myös aikoja, jolloin keskustelu Journalistin ohjeista on kummunnut muualta kuin journalistisen yhteisön sisältä. Ohjeita on haluttu käyttää perusteluina oikeudenkäynneissä.

    Aihepiiri oli esillä erityisesti 2000-luvun taitteessa mm. Nostokonepalvelu-yrityksen oikeudenkäynnin yhteydessä. Journalistinen yhteisö ei kuitenkaan hyväksynyt ohjeiden käyttämistä perusteluina oikeudenkäynneissä, ja asiasta tehtiin erillinen maininta Journalistin ohjeisiin. Sittemmin tilanne näyttää rauhoittuneen.

    Jos tämä sallittaisiin, putoaisi pohja vapaalta itsesäätelyltä. Jos JSN:n päätöksiä käytettäisiin perusteluina oikeudenkäynneissä, saattaisi tämä rajoittaa ennen pitkää toimittajien toimintaa. Väistämättä takaraivossa voisi painaa mietintä oikeuden päätösten perusteluista ja tämä vaikuttaisi jutun tekoon.

    Yhteisön ulko- tai sisäpuolinen vapaa keskustelu ohjeista ei tarkoita sitä, etteikö yhteisö voisi vaatia omaa vapauttaan säännöstön soveltamiseen ja tulkintaan.

    Eettiset ohjeet tiukempia kuin lainsäädäntö

    Kysymyshän on nimenomaan itsesäätelystä, siis toimittajien itsensä pyrkimyksestä toimia eettisesti. Tällä pyritään ylläpitämään lukijoiden, katselijoiden ja kuuntelijoiden luottamusta. Sisäisellä toiminnalla yritetään pitää myös oikeudenkäynnit loitolla. Ajatus pohjautuu siihen, että eettiset ohjeet ovat tiukempia kuin aihepiirin lainsäädäntö tai ihmisoikeussopimusten tulkinnat.

    Niille, jotka eivät pidä itsesäätelyä uskottavana voi vastaväitteeksi kertoa, että journalistien työ valvoontuu myös alan lainsäädännön kautta.

    Olen tutkinut ja tulkinnut Journalistin ohjeita toimittajuuden lisäksi myös JSN:n jäsenenä vuosina 2011 - 2014. Olen ollut myös toimituksellisten päätösteni takia JSN:n tulkinnan kohteena.

    Kolmelta suunnalta asiaa tarkastelleena olen sitä mieltä, että Journalistin ohjeet sekä Julkisen sanan neuvosto kestävät nämä keväänkin keskustelut, kritiikillä tai ilman. Ovathan ne sen verran monen sateen, tuulen ja auringonpaisteen vahvistamaa puuta.

    Timo Huovinen
    Journalististen standardien ja etiikan päällikkö
    timo.huovinen@yle.fi

    Pysyväislinkki
  • Timo Huovinen: Oikein vai väärin?

    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

    Tuossa otsikossa on se peruskysymys, jota käsittelen työssäni päivittäin. Aloitin juuri Ylen journalististen standardien ja etiikan päällikkönä.

    Etiikan ja standardien päällikön työ ei ole uusi. Se perustettiin yhtiöömme vuonna 2014 ja edeltäjäni Riitta Pihlajamäki on luonut sille hyvän pohjan. Ylessä olen ollut töissä yli 20 vuotta, eri tehtävissä uutis- ja ajankohtaistoiminnassa sekä urheilussa.

    Tehtävänäni on edistää vastaavien toimittajien tukena Ylen journalismin laatua sekä varmistaa ohjelmatyön toteutumista Ylen ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisten ohjeiden mukaisesti. Etiikkapäällikkö avustaa vastaavia toimittajia Ylen kaikissa ohjelmayksiköissä.

    Työni on myös olla kaikkien ohjelmayksiköiden toimittajien ja toimitusten apuna sekä sparraajana päivittäisessä työssä. Koenkin tehtäväni enemmän auttajana kuin päällikkönä.

    Tähtäimessä totuus

    Aloitan työni mielenkiintoisessa tilanteessa. Mediamaailma on yhä enemmän hajallaan ja yhden vastuullisesti toimivan median kulmakiven – totuuden etsimisen – eteen on tehtävä entistä voimallisemmin töitä.

    Vastuullisesti Suomessa toimivalla medialla tarkoitan niitä tiedotusvälineitä, jotka ovat sitoutuneet Journalistin ohjeiden noudattamiseen. Journalistin ohjeiden ohella täällä Ylessä noudatamme tietenkin myös omia eettisiä ja muita toimintaperiaatteitamme.

    Tuosta edellä kirjoittamastani saa helposti kuvan, että siinä se kaveri takoo meitä taas ohjeilla päähän. Tästä ei ole kuitenkaan kysymys. Pitkän journalistisen työkokemukseni ja koulutukseni kautta olen oppinut sen, että nämä ohjeet ovat hyvä selkänoja. Ne luovat tilan tehdä tarvittaessa erittäin kovia tai runsaasti irroitteleviakin juttuja. Kaikenlaista. Kysymys on siis tekemisen tilan ylläpitämisestä tai laajentamisesta, ei rajoituksista.

    Neljä tärkeää k-kirjainta

    Vuosien varrella oma työni on yhä enemmän kiteytynyt neljän k-kirjaimen taktiikkaan. Niistä ensimmäinen on kriittisyys. Sen on oltava tämän työn yksi perusominaisuuksista. Toinen k-kirjain eli kyynisyys tulee negaation kautta. Miten kriittisyyttä voisi ylläpitää niin, ettei kyynisty? Miten voisi olla lapsenomaisenkin avoin eri asioille? Sokea kriittisyys vie kyynisyyteen ja niin ei saa tapahtua.

    Kolmas k-kirjain tulee sanasta kunnioitus. Sitä on oltava mukana työtään ja sen kohteita kohtaan. Nuo kaksi edellistä asiaa mukana pitäen. Kiitollisuus on sitten se neljäs – hyvin henkilökohtainen – k-kirjain.

    Työni alkaessa on menossa vaihe, jossa Yle on ollut luupin alla joulukuusta 2016 Terrafame-vyyhdissä. Julkisen sanan neuvosto on antanut asiasta päätöksensä kahdessa erässä. Tämän lisäksi Ylen journalistisesta riippumattomuudesta tekee omaa selvitystään Olli Mäenpää yhtiön toimeksiannosta.

    Ylen ympärillä käyty keskustelu on pitänyt tässä tilanteessa käydä ja se jatkuu niin pitkään kuin keskustelijat haluavat sen jatkuvan. Verovaroin rahoitettuna mediatalona Ylen on kestettävä normaalia kovempaakin läpivalaisua ja kyllä Yle sen myös kestää. Journalismin yksi perusominaisuuksista on myös sen itsensä korjaavuus. Tässä tehdään nyt sitä.

    Sananvapaus on moninainen

    Sananvapauden ydintä on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Mutta samalla tavalla demokratialle on tärkeää ylläpitää monipuolista keskustelua ja sietää näkemyksiä, jotka eivät aina käy yksiin oman maailmankuvan kanssa. Sitäkin moni yleläinen on tässä vyyhdissä kokenut.

    Virheitäkin asiassa on varmasti tehty, mutta vastuullisen median toiminnan yksi peruskivistä on myös omien virheiden myöntäminen ja niistä oppiminen. Sitä on pitänyt tehdä omassa elämässäkin vuosien varrella.

    Mutta eikös nämä kaikki ole yhdessä menestymisen peruspilareita? Myös riippumattomassa ja luotettavassa Yleisradiossa.

    Timo Huovinen
    Journalististen standardien ja etiikan päällikkö
    timo.huovinen@yle.fi

    Pysyväislinkki
  • Maija Hupli: Toivotut – te valitsette, me toteutamme

    kuvassa Maija Hupli
    kuvassa Maija Hupli maija hupli

    Reilu neljä kuukautta sitten televisio- ja radio-ohjelmien tekijöitä edustavat järjestöt ja Yle solmivat historiallisen käyttöoikeussopimuksen: sopimuksella Yle voi julkaista arkistostaan Yle Areenaan yli 5 vuotta vanhoja yhtiön tuottamia draama- ja viihdeohjelmia.

    Ylen 90-vuotisen historian ajan olemme saaneet jatkuvasti hienoa palautetta asiakkailta: ideoita uusien ohjelmien aiheiksi, kritiikkiä ja kehuja ohjelmista ja käsikirjoitettujen viihde- ja draamaohjelmien yleistyttyä pyyntöjä etenkin näiden uusinnoista.

    Ihmisten mieliin on jäänyt useita klassikkoja, ja näistä toivotuimpiin kuuluvat televisiossa 1970-luvulla esitetty Rintamäkeläiset sekä 1990-luvun suosikit Metsolat- ja Kotikatu-sarjat. Radio-ohjelmista moni muistaa Kantolan perheen, Noita Nokinenät ja Kankkulan kaivolla -sarjat. Myös monia yksittäisiä ohjelmia toivotaan kuultavaksi ja nähtäväksi uudelleen.

    Emme Ylessä silti osanneet edes kuvitella, minkälaisen suosion yleisöäänestys ensimmäisistä julkaistavista nimikkeistä saisi. Kahden viikon aikana tuli yli 95 000 ääntä, kun te äänestitte joulun toiveohjelmista!

    Median muodot ja käyttötavat muuttuvat, ja se tarkoittaa muutoksia myös ohjelmien julkaisemiseen. Alusta alkaen meille Toivottujen julkaisutoimituksessa oli selvää, että kuuntelemme herkällä korvalla yleisön toiveita. Te asiakkaat olette tärkeimmät valitsijat, te päätätte mitä haluatte nähdä ja kuulla. Me Ylessä toteutamme valintanne, jos se vain on mahdollista. Äänestys oli ensiaskel tässä.

    Julkaisemme joka kuukausi kymmeniä tunteja valikoituja toiveitanne. Tammi-, helmi- ja maaliskuun julkaistaviksi ohjelmiksi olemme valinneet sekä äänestyksessä menestyneitä ohjelmia että Ylen asiakaspalautteen kautta saapuneita toiveita.

    Viime vuoden lopulla solmittu sopimus on tekijöiden ja Ylen iso yhteinen ponnistus, jotta voimme vastata suomalaisten toiveisiin. Ja edelleen, hyvä yleisö, on teidän vuoronne osallistua! Kertokaa mitä haluatte katsoa ja kuunnella. Antakaa meille palautetta siitä, missä onnistumme tai miten voisimme kehittää Yle Areenan arkistojulkaisemista.

    Toiveita voi lähettää perinteisesti palautelomakkeen kautta osoitteessa palaute.yle.fi tai Facebookissa Areenan tai Elävän arkiston sivulla sekä Instagramissa ja Twitterissä tunnisteella #Yletoivotut. Äänestyksiä on myös luvassa lisää.

    Parasta palautetta meille julkaisutoimitukseen on tietysti se, kun katsotte ja kuuntelette ohjelmia Areenasta! Radiodraaman avaukseen keräsimme uutta ja vanhaa, tunnettuja tekijöitä, rakastettuja näyttelijöitä ja palkittuja teoksia. Huhtikuussa on tulossa kova kattaus kotimaisen huumorin klassikoita: Tankki täyteen, Hymyhuulet, Velipuolikuu ja Mutapainin ystävät.

    Hyviä katselu- ja kuunteluhetkiä!

    Toivottujen julkaisutoimitus: Jussi Harmaala, Maija Hupli, Karoliina Koivula, Ulla Malassu, Sari Mäki, Anu Packalen ja Juhana Säilynoja

    Maija Hupli
    projektipäällikkö, Yle Areena

    Pysyväislinkki
  • Tuula Sarotie: RSO juhlavuotenaan entistä näyttävämmin Ylen kanaville ja maailmalle

    Intendentti Tuula Sarotie
    Intendentti Tuula Sarotie Kuva: Jukka Lintinen rso orkesteri,tuula sarotie

    Radion sinfoniaorkesteri perustettiin 10-miehisenä radio-orkesterina kun itsenäinen Suomi täytti kymmenen vuotta. Vuosi 2017 on siis myös meidän juhlamme. Sen merkeissä on paikallaan pieni katsaus orkesterin kuulumisiin ja tulevaisuuteen.

    Saavutamme nykyään niin konserttisalissa kuin median kautta orkesterin historian suurimmat yleisömäärät. Meillä on harvinaisen utelias, ennakkoluuloton ja laatutietoinen yleisö jolle voi tarjota rohkeasti monimuotoista ohjelmistoa. Lutoslawski tai Raitio vetävät täällä salin täyteen.

    90-vuotiaan RSO:n toimintaa kehitetään nyt sen uuden strategian mukaisesti. Siihen sisältyy tammikuussa 2018 järjestettävä ensimmäinen RSO-festivaali, jonka teema on länsimaisen taidemusiikin vankka kivijalka: Beethoven. Festivaalin orkesterikonsertit, ooppera, kamarimusiikki, keskustelut, elokuva ja soolokonsertit luotaavat erilaisia Beethoven-aiheita, mm. vapaus, veljeys, kiihko, vallankumouksellisuus, ulkopuolisuus, Wien, ”potilas Beethoven” ja Zeitgeist.

    Olemme kumppanuuksien kautta saaneet muusikoittemme käyttöön vanhoja italialaisia arvosoittimia jalostamaan orkesterin sointia, tämäkin strategian mukaista. Toivon, että kiinnostus soitinsijoituksiin maassamme vielä kasvaa. Tässä on todellakin kyseessä win-win-win-ilmiö.

    RSO näkyy televisiossa kahdella kanavalla

    Tulevan kauden kiertuetoiminta kuvastaa orkesterin ja sen ylikapellimestarin nykyistä kansainvälistä statusta, saimme kutsun näyttävälle konserttimatkalle Berliiniin, Müncheniin, Kölniin, Heidelbergiin, Zaragozaan ja Madridiin keväällä 2018. Olemme myös mediassa vahvasti kansainvälinen toimija, sillä Ylen yhteistyökumppanit, EBU-yhtiöt ja mm. Arte ja Mezzo välittävät konserttejamme miljoonille kuulijoille.

    Ylen tv-uudistus ja Yle Teema & Fem -kanavapaikan aloitus huhtikuussa tuo tullessaan uutta myös RSO:n näkyvyyteen. Ymmärrän tietyt pettymyksen äänenpainot, kun Teeman suositut suorat tv-lähetykset siirtyvät verkkoon, Yle Areenan Teema-kanavalle. Uskon, että pettymys unohtuu, kun koko RSO:n mediapaketti avautuu entistä suurempana kokonaisuutena Ylen kanavilla. Olemme joka viikonloppu tv-ruudussa Teeman ohjelmistossa ja ensi syksynä myös TV1:ssä, ja tietenkin edelleen suorin lähetyksin verkossa ja radiossa. Tulossa on myös suomalaiseen modernismiin – mm. Merikanto, Raitio, Klami ja Pingoud – keskittyvä kaksiosainen tv-dokumentti.

    100-vuotias Suomi tarvitsee menestystarinoita. 90-vuotias RSO tähtää kaikessa toiminnassaan siihen, että suomalainen taidemusiikki on jatkossakin yksi niistä.

    Tuula Sarotie
    RSO:n intendentti

    Pysyväislinkki