Hyppää pääsisältöön
  • Tuula Sarotie: RSO juhlavuotenaan entistä näyttävämmin Ylen kanaville ja maailmalle

    Intendentti Tuula Sarotie
    Intendentti Tuula Sarotie Kuva: Jukka Lintinen rso orkesteri,tuula sarotie

    Radion sinfoniaorkesteri perustettiin 10-miehisenä radio-orkesterina kun itsenäinen Suomi täytti kymmenen vuotta. Vuosi 2017 on siis myös meidän juhlamme. Sen merkeissä on paikallaan pieni katsaus orkesterin kuulumisiin ja tulevaisuuteen.

    Saavutamme nykyään niin konserttisalissa kuin median kautta orkesterin historian suurimmat yleisömäärät. Meillä on harvinaisen utelias, ennakkoluuloton ja laatutietoinen yleisö jolle voi tarjota rohkeasti monimuotoista ohjelmistoa. Lutoslawski tai Raitio vetävät täällä salin täyteen.

    90-vuotiaan RSO:n toimintaa kehitetään nyt sen uuden strategian mukaisesti. Siihen sisältyy tammikuussa 2018 järjestettävä ensimmäinen RSO-festivaali, jonka teema on länsimaisen taidemusiikin vankka kivijalka: Beethoven. Festivaalin orkesterikonsertit, ooppera, kamarimusiikki, keskustelut, elokuva ja soolokonsertit luotaavat erilaisia Beethoven-aiheita, mm. vapaus, veljeys, kiihko, vallankumouksellisuus, ulkopuolisuus, Wien, ”potilas Beethoven” ja Zeitgeist.

    Olemme kumppanuuksien kautta saaneet muusikoittemme käyttöön vanhoja italialaisia arvosoittimia jalostamaan orkesterin sointia, tämäkin strategian mukaista. Toivon, että kiinnostus soitinsijoituksiin maassamme vielä kasvaa. Tässä on todellakin kyseessä win-win-win-ilmiö.

    RSO näkyy televisiossa kahdella kanavalla

    Tulevan kauden kiertuetoiminta kuvastaa orkesterin ja sen ylikapellimestarin nykyistä kansainvälistä statusta, saimme kutsun näyttävälle konserttimatkalle Berliiniin, Müncheniin, Kölniin, Heidelbergiin, Zaragozaan ja Madridiin keväällä 2018. Olemme myös mediassa vahvasti kansainvälinen toimija, sillä Ylen yhteistyökumppanit, EBU-yhtiöt ja mm. Arte ja Mezzo välittävät konserttejamme miljoonille kuulijoille.

    Ylen tv-uudistus ja Yle Teema & Fem -kanavapaikan aloitus huhtikuussa tuo tullessaan uutta myös RSO:n näkyvyyteen. Ymmärrän tietyt pettymyksen äänenpainot, kun Teeman suositut suorat tv-lähetykset siirtyvät verkkoon, Yle Areenan Teema-kanavalle. Uskon, että pettymys unohtuu, kun koko RSO:n mediapaketti avautuu entistä suurempana kokonaisuutena Ylen kanavilla. Olemme joka viikonloppu tv-ruudussa Teeman ohjelmistossa ja ensi syksynä myös TV1:ssä, ja tietenkin edelleen suorin lähetyksin verkossa ja radiossa. Tulossa on myös suomalaiseen modernismiin – mm. Merikanto, Raitio, Klami ja Pingoud – keskittyvä kaksiosainen tv-dokumentti.

    100-vuotias Suomi tarvitsee menestystarinoita. 90-vuotias RSO tähtää kaikessa toiminnassaan siihen, että suomalainen taidemusiikki on jatkossakin yksi niistä.

    Tuula Sarotie
    RSO:n intendentti

    Pysyväislinkki
  • Marit af Björkesten: Mitä suomenruotsalaiset mediat merkitsevät juuri nyt?

    Henkilökuva, Marit af Björkesten,  katsoo kohti
    Henkilökuva, Marit af Björkesten, katsoo kohti Kuva: Yle Kuvapalvelu marit af björkesten

    Me suomalaiset vietämme puolet valveillaoloajastamme medioiden parissa. Verkkoyhteisöt, televisio, radio, uutiset, elokuvat ja vlogit vievät siis arkipäivästämme yhtä suuren osan kuin koulu ja työ. Useimmat viettävät päivittäin enemmän aikaa medioiden kuin perheensä kanssa.

    Siksi on aiheellista olettaa, että medioiden lisääntyvä käyttö vaikuttaa yhä enemmän kieleemme, kulttuuriimme ja sosiaalisiin suhteisiimme. Ruotsin kielen kehitykselle Suomessa mediamaailman muutokset ovat aivan ratkaisevia, sen ohella mitä kouluissa ja perheissä tapahtuu.

    Siinä missä koulu vaikuttaa kielellisestä näkökulmasta varsin vakaalta ja perheissä kieli muuttuu hitaasti, mediamaailmassa mullistukset ovat sekä nopeita että vaikeasti ennustettavia. Tämä on totta etenkin, kun mediat valitaan yhä yksilöllisemmin, ja niiden käyttö pirstoutuu yhä useammille palveluille ja kansainvälisille alustoille.

    Suomenruotsalaisten mediatalojen on vaikea säilyttää yleisönsä.

    Suomenruotsalaisessa mediakentässä vaikutukset – niin mahdollisuudet kuin uhat – ovat suuria. Sitä mukaa kun verkko pyyhkii pois maiden välisiä rajoja, koko ruotsalainen kielialue avautuu.

    Erikoistuneiden, pienten yleisöjen mediapalveluiden perustaminen on helppoa. Samaan aikaan maailmanlaajuinen kilpailu kuluttajien ajasta ja mainostajien rahoista vaatii aivan uudenlaisia strategioita.

    Jos perinteisten suomenkielisten medioiden on vaikea säilyttää yleisönsä, suomenruotsalaisille mediataloille se on sitäkin vaikeampaa.

    Suomenruotsalaisella mediakentällä on viime vuosina syntynyt lukuisia pod-lähetyksiä, blogeja ja yrityksiä, jotka luovat videoita verkkoon. Perinteisessä journalismissa ja suomenruotsalaisissa sanomalehdissä on kuitenkin käynnissä kivulias muutos. On yhä vaikeampaa löytää kannattavia liiketoimintamalleja. Lähes kaikissa sanomalehdissä on jouduttu tekemään suuria leikkauksia, jotta on voitu panostaa digitaaliseen toimintaan.

    Myös Ylen ruotsinkieliset resurssit ovat supistuneet, kun Yle-veron indeksikorotus jäi pois.

    Suomenruotsalaiset ovat verkossa kolmikielisiä

    Taloudelliset vaikeudet eivät ole ainoa asia, joka tekee suomenruotsalaisesta journalismista haavoittuvan. Asiaan vaikuttavat myös suomenruotsalaisten omat kielivalinnat digitaalisessa maailmassa.

    Etelä-Suomessa suomenruotsalaiset käyttävät suomen kieltä yhä enemmän. Tämä on odotettua. Yllättävää sen sijaan on, että ruotsinkieliset käyttävät englantia paljon enemmän kuin aiemmin ja paljon enemmän kuin suomenkieliset. Suomenkielisistä noin kahdeksan prosenttia suosii englanninkielisiä palveluita, kun ruotsinkielisillä vastaava luku on peräti 24 prosenttia.

    Suomenruotsalaiset valitsevat usein sisältöjä suomeksi tai englanniksi.

    Suurin osa ruotsinkielisistä sanoo käyttävänsä mieluiten ruotsinkielisiä medioita. Todellisuus näyttää kuitenkin toisenlaiselta. Tahdon ja todellisen valinnan epäsuhtaa voidaan selittää ainakin osittain tarjonnalla.
    Suomenruotsalainen mediakenttä on laaja, muttei kaikenkattava. Suuri aukko on viihdetarjonnassa muun muassa siksi, ettei ruotsinkielisiä kotimaisia iltapäivälehtiä tai kaupallisia televisio- ja radiokanavia ole.

    Niinpä Ilta-Sanomat ja Iltalehti sekä ruotsalaiset Aftonbladet ja Expressen ovat suosituimmat suomenruotsalaisten käyttämät uutissivustot. Vasta niiden perässä tulee Svenska Yle ja sen jälkeen sekä suomen- että ruotsinkielisten sanomalehtien uutissivustot.

    Julkisen palvelun medialla on suuri vastuu

    Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että vähemmistöille suunnatun median on oltava sekä laaja että kattava, jotta tarjontaa olisi myös tulevaisuudessa.

    Vaikka tarjonnassa on aukkoja, suomenruotsalaisten tilanne on suhteellisen hyvä verrattuna verrattuna moniin muihin Euroopan kielivähemmistöihin. Päivälehtiä on yhä kymmenkunta, ja Svenska Yle ulottuu laajalle Yle Femin, Yle Vegan, Yle Extremin ja svenska.yle.fi-sivuston kautta.

    Muiden vähemmistömedioiden tapaan suomenruotsalaisilla viestimillä on vaikeuksia selviytyä puhtaasti kaupalliselta pohjalta. Tämän vuoksi tarvitaan erityisjärjestelyjä, joilla tuetaan vähemmistöjen kanavia. Tästä on olemassa sekä Euroopan unionissa että Yhdistyneissä kansakunnissa laadittuja säännöksiä.

    Suomenruotsalaiset pitävät Yleä tärkeänä.

    Maailmanlaajuisen kilpailun lisääntyessä julkisen palvelun media on yhä tärkeämpi. Tätä tukevat myös Ylen vuosittaiset tutkimukset, joissa suomenruotsalaiset antavat Ylen yhteiskunnalliselle merkitykselle huomattavasti korkeamman arvosanan kuin suomenkieliset.

    Paljon riippuu tällä hetkellä siis Svenska Ylestä, joka yksin kantaa vastuun muun muassa ruotsinkielisistä lastenohjelmista, draamasta ja dokumenteista Suomessa. Svenska Yle saavuttaa myös ainoana mediatalona koko ruotsinkielisen Suomen. Näin se voi nostaa esiin paikallista sisältöä kansallisella tasolla ja myös luoda yhteisen foorumin ruotsin kieltä koskevalle keskustelulle.

    Svenska Ylen resurssit eivät kuitenkaan riitä täyttämään ruotsin- ja kaksikielisten käyttäjien kaikkia mediatarpeita. Myös Ylelle on tärkeää, että on olemassa muita elinvoimaisia suomenruotsalaisia mediataloja, jotka täydentävät toisiaan ja kannustavat tuottamaan entistä parempaa sisältöä.

    Laadukas sisältö on olennaista myös siksi, etteivät suomenruotsalaiset tee valintojaan ensisijaisesti suomenruotsalaisten medioiden välillä, vaan poimivat houkuttelevimmat maailmanlaajuisesta tarjonnasta. Jos Svenska Yle siis olisi heikompi, tilanne ei hyödyttäisi muita suomenruotsalaisia mediataloja. Ennemminkin se madaltaisi entisestään yleisöjen kynnystä valita muita kuin suomenruotsalaisia vaihtoehtoja.

    Kieli on demokratiakysymys – kehitys vaatii yhteistyötä

    Siinä, miten hyvin suomenruotsalaiset mediat onnistuvat saavuttamaan yleisönsä, on lopulta kysymys demokratiasta. Kansanvalta perustuu sille, että kansalaisilla on riittävästi tietoa. Siksi tarvitaan sekä tahtoa että mahdollisuuksia käyttää paikallisia ja kotimaisia medioita.

    Sisältö on entistäkin tärkeämpää nyt, kun uskollisuus tiettyjä medioita ja kieliä kohtaan vähenee. Tämä vaatii yhä enemmän meiltä, jotka tuotamme ruotsinkielisiä sisältöjä mediaan. Samma på svenska eli “sama ruotsiksi” ei riitä. Sen sijaan tarvitaan ainutlaatuisia, helppokäyttöisiä ja käyttäjien laatuvaatimukset täyttäviä sisältöjä.

    Suomenruotsalaisten medioiden täytyy myös luoda niitä sisältöjä, jotka eivät kiinnosta muita kotimaisia tai kansainvälisiä toimijoita. Erityisen tärkeiksi yleisö kokee ruotsin kieltä ja ruotsinkielisiä Suomessa koskevat aiheet.

    Median pitää käsitellä nimenomaan ruotsinkielisiä koskevia aiheita.

    Nuoret ovat haaste kaikille perinteisille ja julkisen palvelun medioille maassa kuin maassa. Vähemmistöille nuorten kiinnostus on aivan olennainen nyt, kun kieliuskollisuus vähenee ja liikkuvuus lisääntyy.

    Ratkaisu ei välttämättä ole sen monimutkaisempi kuin muissakaan kohderyhmissä: oikealla tavalla tarjoiltu hyvä sisältö löytää yleisönsä.

    Niinpä Yle Extrem tavoittaa jatkossakin varsin hyvin nuoret suomenruotsalaiset sekä radion että verkon kautta. Norjalainen nuorisosarja Skam taas kerää joukoittain katsojia julkisen palvelun kanaville Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Pelkästään Yle Areenassa Skam keräsi miljoona katselukertaa jo ensimmäisten viikkojen aikana.

    Kaiken kaikkiaan pohjoismainen yhteistyö on välttämätöntä, kun ruotsinkielistä tarjontaa halutaan vahvistaa Suomessa. Kyse ei ole vain sisällön jakamisesta, vaan myös osaamisesta ja resursseista, joilla yleisölle voidaan luoda enemmän arvoa.

    Samaan tapaan myös suomenruotsalaiset mediat voisivat lisätä keskinäistä yhteistyötään.

    Kansainväliset jätit sijoittavat palvelujensa kehitystyöhön ja teknologiaan jättimäisiä summia. Samalla kasvavat yleisön vaatimukset myös kotimaisille palveluille. Siksi suomenruotsalaistenkin medioiden on tehtävä suuria investointeja teknologiaan. Yksittäiset mediatalot tuskin pystyvät saamaan kokoon riittäviä resursseja. Siksi tarvitaan uusia strategisia kumppanuuksia.

    Suomenruotsalaiset mediat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä.

    Demokratian näkökulmasta on olennaista, että jotkin ruotsinkieliset mediat tavoittavat myös suomen- ja kaksikielisen yleisön. Tässä Yle Fem ja Yle Areena ovat tärkeässä asemassa: liikkuvalla kuvalla kielelliset esteet on helpompi ylittää kuin pelkällä tekstillä tai äänellä.

    Tämä oivallus on myös yksi Ylen televisiouudistuksen lähtökohdista. Tänä keväänä Yle Teema ja Yle Fem siirtyvät samalle kanavapaikalle. Samalla osa Yle Femin sisällöstä saa näkyvyyttä Yle TV1:ssä, jossa sille löytyy entistä suurempi yleisö.

    Tällaisten areenojen kautta luodaan edellytykset kieliryhmien välisille tapaamisille, keskusteluille ja elämyksille. Ne yhdistävät suomalaisia kieleen ja kulttuuriin katsomatta.

    Marit af Björkesten
    Svenska Ylen johtaja ja vastaava päätoimittaja

    Tämä näkökulma on julkaistu Ajatuksia ajasta, demokratiasta ja Ylestä -artikkelikokelmassa.

    Pysyväislinkki
  • Mikko Rusama: Digitasa-arvo, digitaidot, Ylen rooli ja ihmisen oma vastuu

    Mikko Rusama, Ylen verkkokehityksestä vastaava päällikkö
    Mikko Rusama, Ylen verkkokehityksestä vastaava päällikkö Kuva: Ilmari Fabritius mikko rusama

    Digitaaliset teknologiat ulottuvat kaikkialle elämässämme ja yhteiskunnassamme. Innovaatiot muuttavat kuluttajien käyttäytymistä, yritysten tapaa toimia ja julkisen sektorin palveluja. Tätä muutosta ei voi pysäyttää.

    Kehitys on tuonut eteemme kysymykset kansalaisten tasa-arvosta ja taidoista toimia digitaalisessa maailmassa.

    Digitasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokaisella on sekä mahdollisuus että riittävät tiedot ja taidot käyttää erilaisia digitaalisia palveluja. Nämä digitaidot vaikuttavat esimerkiksi urakehitykseen, itsensä kehittämiseen ja mahdollisuuteen osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tai vaikkapa seurata omaa terveyttä.

    Digitasa-arvoon ja digitaitoihin liittyviä keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa seuraavat:

  • Onko kaikilla riittävät taidot ja varaa toimia digitalisoituvassa Suomessa vai ovatko jotkut syrjäytymässä?
  • Mitä haasteita digitalisaatio ja internet tuovat tasa-arvolle?
  • Mitä Yle voi tehdä edistääkseen digitasa-arvoa? Kuinka aktiivinen rooli Ylen pitäisi ottaa: ollako muutoksen airut, riittävän hyvä suorittaja vai perässähiihtäjä?
  • Suomalaiset ovat digitalisaation kärjessä

    Aamupuuron ääressä vaimoni ja minä luemme maailman tapahtumista iPadiltä. Paperisia lehtiä meille ei juurikaan tule.

    Sosiaalisen median ansiosta tiedän, mitä tutuille kuuluu. Perheemme kommunikoi WhatsAppilla. Snapchat taas on lastemme suosiossa.

    Musiikkia kuuntelemme Spotifyn kautta ja televisiosisältöjä katsomme Yle Areenasta, Netflixistä ja MTV Katsomosta tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella missä ja milloin vain haluamme. Kellonaika ei enää määritä katseluani – ei myöskään muiden nuorten aikuisten.

    Kun vielä lapsuudenkodissani Ylen uutiset kello 20.30 olivat pyhä asia, tänä päivänä puoli ysiltä uutisten ääreen istuvien keski-ikä on 65 vuotta!

    Kellonaika ei enää määritä katselua.

    Digitalisaatio ulottuu arjessani myös viestinnän ja median ulkopuolelle. Joululahjat tilasin verkkokaupasta, enkä ole aikoihin asioinut pankkikonttorissa. Koulussa niin opettajavaimoni kuin lapseni käyttävät tietotekniikkaa jatkuvasti.

    Digitaalisten palvelujen käyttö on minulle itsestään selvää. Helposti unohdan, ettei tilanne ole sama kaikilla tai kaikkialla.

    Tilastokeskuksen mukaan joka kymmenes 16–89-vuotias suomalainen ei ole koskaan käyttänyt internetiä. Etenkin yli 65-vuotiaista moni on jäänyt verkon ulkopuolelle.

    Euroopan unionin vertailussa Suomi sijoittuu digitalisaation eri mittareilla neljänneksi ja kuuluu 28 jäsenvaltion joukossa pitkälle ehtineiden, mutta kehitysvauhdiltaan keskimääräistä hitaampien maiden joukkoon.

    Euroopan unionissa jopa 45 prosentilla ihmisistä on riittämättömät digitaidot, heistä lähes joka toiselta taidot puuttuvat kokonaan. Maailman väestöstä yli puolet on yhä ilman internetiä.

    Saatavuus ja motivaatio ovat avaimet digitasa-arvoon

    Suomessa olemme ylpeitä siitä, että maamme on monilla mittareilla tasa-arvoinen. Vaan miten on digitasa-arvon laita?

    Kansalaisilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet, oikeudet, tiedot ja taidot päästä internetiin ja digitaalisiin palveluihin. Nähdäkseni digitasa-arvoa voikin arvioida saatavuuden ja motivaation näkökulmasta.

    Saatavuus tarkoittaa riittäviä yhteyksiä, laitteita ja sovelluksia sekä taloudellisia voimavaroja niiden hankkimiseen. Ilman kunnollista yhteyttä digi­maailmaan ihmisellä ei ole mahdollisuutta digitaaliseen tasa-arvoon.

    Motivaatiossa kyse on ihmisen kiinnostuksesta hankkia riittävät tiedot ja taidot toimia digitaalisessa maailmassa.

    Suurimmalla osalla suomalaisista sekä saatavuus että motivaatio ovat hyvällä tasolla.

    Yhteiskunnan tulisi erityisesti huolehtia saatavuudesta. Siihen liittyvät niin infrastruktuurin kehittäminen kuin taloudellisten esteiden poistaminen, esimerkiksi tukemalla toimeentulotuen saajan puhelimen ja tietoliikenteen käyttöä.

    Suomessa jokaisella on oikeus saada kotiinsa tai työpaikalleen moitteettomasti toimiva laajakaistaliittymä, jonka nopeus on vähintään kaksi megabittiä sekunnissa.

    Suurimmalla osalla suomalaisista sekä saatavuus että motivaatio ovat kunnossa.

    Tällä hetkellä lähes jokaisella suomalaisella onkin kiinteä tai mobiililaajakaista, ja suurin osa niistä on parempia kuin tuo kaksi megabittiä sekunnissa. Vain alle seitsemällä prosentilla suomalaisista ei ole lainkaan laajakaistayhteyttä. Suomalaisten kiinteät liittymät ovat myös tuloihin suhteutettuina Euroopan halvimpia.

    Suomalaiset käyttävät internetiä aktiivisesti, erityisesti pankkiasiointiin, uutisten lukemiseen ja ostosten tekemiseen. Moni on myös täyttänyt julkisen hallinnon lomakkeita verkossa.

    Vaan entäpä, jos ihminen ei halua hankkia tietokonetta tai älypuhelinta? Miten hyvin hän voi selviytyä pelkkien perinteisten palvelujen, sanomalehtien, radion ja television varassa?

    Digitaalisuuden ulkokehällä monien palvelujen saatavuus heikkenee ja kustannukset nousevat. Esimerkistä käy vaikkapa laskun maksaminen pankkikonttorissa: hidasta, kallista ja ajallisesti rajoitettua.

    Tai entä jos ihminen ei halua olla sähköisesti sosiaalinen. Johtaako eläminen sosiaalisen median ulkopuolella syrjäytymiseen yhteiskunnallisesta keskustelusta ja päätöksenteosta?

    Olen kuvannut digitalisoitumiseen liittyviä etuja ja haittoja ohessa.

    Ylen rooli veturina ja mahdollistajana

    Ylen tehtävä on palvella kaikkia suomalaisia yhtäläisin ehdoin. Siksi Ylen tulee esimerkiksi sisältöjensä jakelussa huolehtia, ettei kenelläkään ole kohtuuttomia vaikeuksia käyttää yhtiön palveluja.

    Ylen on vietävä kehitystä eteenpäin yhä nopeammin muuttuvassa ympäristössä. Kansainväliset isot toimijat asettavat riman korkealle, ja ihmiset odottavat vaikkapa Yle Areenan palvelun olevan samaa tasoa kuin Netflixin ja Spotifyn.

    Ylen johdolla Suomessa voidaan tehdä jopa maailman mittakaavassa rohkeita ratkaisuja, kuten tehtiin digitelevisioon siirtymisen osalta vuosina 2001–2007.

    Kansainväliset isot toimijat asettavat riman korkealle.

    Tällä hetkellä mediakasvatus Suomessa kohdistuu pääosin lapsiin ja nuoriin. Siinä ovat mukana niin koulut, nuorisotyö, kirjastot kuin museoita ja järjestöjä. Aikuisten mediakasvatus sen sijaan on jäänyt vähemmälle, vaikka myös heillä on tarpeita kaikilla osa-alueilla: taidoissa käyttää, ymmärtää ja luoda mediasisältöjä sekä viestiä erilaisissa yhteyksissä.

    Yle voi tuottaa sisältöjä ja palveluja, joiden avulla kaikenikäiset ihmiset saavat mahdollisuuden oppia ja kehittää digitaalisia mediataitojaan.

    Yle voi myös vaikuttaa ihmisten motivaatioon positiivisella viestinnällä, joka korostaa digitalisaation mahdollisuuksia.

    Aivan konkreettisesti Yle voisi esimerkiksi tehdä lyhyitä opetusvideoita, jotka selittäisivät veroilmoituksen laatimista tai verkkopankin toimintaa. Yle voisi myös antaa alustan, jossa suomalaiset tarjoaisivat toisilleen itse tekemiään sisältöjä. Tässä vuorovaikutuksessa voisi syntyä aivan uusia suomalaisia yhteisöjä. Videopalvelu Yle Folk on yksi tällainen kokeilu.

    Digitasa-arvo on sekä yhteiskunnan että yksilön vastuulla

    Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus sanoo, että “jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen”.

    Yksilöä ei niinkään motivoi kansantalouden kasvu kuin oma onnellisuus ja tunne siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön. Jos motivaatio puuttuu, ei ihminen opi, tekivät yhteiskunta tai Yle mitä tahansa.

    Loputkin digitaalisen tasa-arvon esteet on poistettava.

    Suomessa digitaalisia palveluja on saatavilla paljon, ja suomalaiset osaavat niitä käyttää. Silti on toimittava aktiivisesti, jotta loputkin digitaalisen tasa-arvon esteet saadaan poistettua. Tämän jälkeen on ihmisen omalla vastuulla ja hänen tahtonsa varassa, kuinka hän nuo hyödyt lunastaa.

    Teknologian nopea kehittyminen edellyttää jatkuvaa uudistumista. Siksi myös digitaalisen tasa-arvon toteutumista on syytä arvioida säännöllisin väliajoin.

    Mikko Rusama
    Chief Digital Officer

    Pidempi versio tekstistä on julkaistu Ajatuksia ajasta, demokratiasta ja Ylestä -artikkelikokelmassa.

    Pysyväislinkki
  • Pirita Näkkäläjärvi: Elinvoimainen saamelaisyhteisö ansaitsee elinvoimaisen julkisen palvelun

    Pirita Näkkäläjärvi istuu tietokoneen edessä
    Pirita Näkkäläjärvi istuu tietokoneen edessä Kuva: Vesa Toppari Pirita Näkkäläjärvi,Yle Sápmi

    Suomessa on elinvoimainen saamelaisyhteisö. Saamelaisnuoret käyvät kouluttautumassa etelässä. Perhe halutaan kuitenkin perustaa pohjoisessa lähellä omaa yhteisöä ja luontoa.

    Monille on tärkeää jatkaa suvun perinteisiä elinkeinoja, elvyttää perinteisiä taitoja ja siirtää ne omille lapsilleen. Saamelaisnuoret ovat alkaneet jälleen puhua saamen kieltä keskenään. Saamen kieliä käytetään paljon digitaalisilla alustoilla, kuten sosiaalisessa mediassa.

    Saamelaisuus ei Suomessa rajoitu vain saamelaisten kotiseutualueelle. Yli 60 prosenttia Suomen saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella. Saamelaiskeskittymiä on Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa ja Rovaniemellä. Niissä on vireää ruohonjuuritason yhdistystoimintaa.

    Etelään asettuneet saamelaiset opettelevat saamen kieliä virtuaalisesti verkossa ja saamenkäsitöitä iltakursseilla. Yhdistykset ovat ottaneet vastuuta saamenkielisten päivähoitopaikkojen järjestämisestä, jotta kieli siirtyy seuraaville sukupolville.

    Saamelaiset ovat olleet Saamenmaalla ennen valtioiden rajojen tuloa, joten suvut asuvat kahta, jopa kolmea puolen rajaa. Pohjoismainen yhteistyö yli rajojen onkin päivittäistä ja tärkeää. Esimerkiksi Utsjoen ja Tanan kunnissa osa koulupäivistä on yhteisiä, joka viikko.

    Saamelaiset ovat olleet Saamenmaalla ennen valtioiden rajoja.

    Monet käyvät töissä Norjan tai Ruotsin puolella. Norjan ja Ruotsin saamenradioita kuunnellaan päivittäin. Yhteinen kieli, identiteetti ja historia yhdistävät rajoista huolimatta.

    Saamelaisuus on suomalaisessa yhteiskunnassa paljolti näkymättömissä, eikä valtaväestöllä ole tietoa saamelaiskulttuurin elinvoimaisuudesta. Kouluissa opetetaan hyvin vähän saamelaisista.

    Saamelaiskäräjillä ei ole budjettia omaan tiedotustoimintaan. Niinpä viihdeohjelmien ja Lapin matkailuelinkeinon levittämät stereotypiat ovat edelleen monille suomalaisille tärkeimpiä saamelaisuuden tietolähteitä. Saamelaisista on liikkeellä paljon valheellista tietoa myös verkossa, sosiaalisessa mediassa ja kuulopuheissa.

    Saamelaisilla on oma elämäntapa ja yhteiskunta

    Voi olla vaikeaa ymmärtää, mitä saamelaisuus tarkoittaa. Saamelaisuus ei ole ominaisuus, kuten silmien väri. Se ei ole vain vähemmistökieltä tai silloin tällöin päälle puettava saamenpuku.

    Saamelaisuutta on koko elämä. Saamelaisuus on suomalaisuudesta kokonaan erillinen elämäntapa, jolla on oma historia, omat arvot ja oma ajattelutapa.

    Saamelainen ja suomalainen elämäntapa perustuvat hyvin erilaisille perusolettamuksille maailmasta. Saamelaiselle “perinteinen” ei tarkoita muinaisjäännettä vaan se on elävää, jatkumo esiäitien ja -isien ajoista nykypäivän saamelaiselämään.

    Valtaväestö ei tunne saamelaisuutta.

    Esimerkiksi saamenpuku on perinteinen, vaikka sitä ei ole museoitu. Se elää jatkuvasti ajassa, materiaalien ja ompelukoneiden kehittyessä sekä muodin muuttuessa. Puvuissa kuitenkin säilytetään perinteisten mallien elementit. Kaikkein tärkeimpiin tapahtumiin, kuten häihin ja konfirmaatioon, pukeudutaan perinteisen mallin mukaisiin saamenpukuihin ja unohdetaan muotivillitykset.

    Elinkeinot rakentuvat perinteisille arvoille, vaikka esimerkiksi poronhoito ja kalastus ovat motorisoituja. Saamelainen ei kuitenkaan ole tehotuottaja, jonka porot seisovat tarhassa pihassa ja lohet uivat kassikasvattamoissa.

    Suomen perustuslaki takaa saamelaisille alkuperäiskansana oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan. Tämä oikeus ulottuu, vastoin yleistä käsitystä, koko Suomeen. Saamelaiskäräjien perustuslaillinen itsehallinto sen sijaan rajoittuu vain saamelaisalueelle.

    Saamelaisilla on oma yhteiskuntansa, jonka kautta saamelaisyhteisö hahmottaa asemaansa Suomessa. Saamelaista yhteiskuntaa rakentavat saamelaisten omat instituutiot osana Suomea ja Pohjoismaita.

    Saamelaiskäräjät ja kolttien kyläkokous edustavat saamelaisia poliittisesti. Oulun yliopiston Giellagas-instituutti ja Inarin Saamelaisalueen koulutuskeskus kouluttavat ammattilaisia useille eri aloille. Saamelaismuseo Siida vastaa saamelaisen kulttuuriperinnön tallettamisesta. Yle Sápmi luo julkisen tilan yhteiskunnalliselle keskustelulle.

    Yle tuottaa sisältöjä kolmella saamen kielellä

    Yle Sápmi on Suomen ainoa saamenkielinen päivittäismedia. Se tuottaa yleishyödyllistä palvelua, joka on avoin aivan kaikille.

    Yle Sápmi tuottaa pohjois-, inarin- ja koltansaamen kielillä esimerkiksi uutisia, ajankohtaisohjelmia, lasten- ja nuortenohjelmia sekä kulttuuri-, arkisto- ja hartausohjelmia. Sisältöjä tehdään radioon, televisioon ja verkkoon.

    Yhteistyö Norjan NRK Sápmin sekä Ruotsin Sameradion & SVT Sápmin kanssa on päivittäistä. Pitkien välimatkojen päässä asuvan yleisönsä kanssa Yle Sápmi on jatkuvassa vuorovaikutuksessa muun muassa sosiaalisen median kautta.

    Yle Sápmi palvelee myös suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, sillä kahdet valtakunnalliset televisiouutiset, Yle Ođđasat ja Ođđasat, tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi. Myös verkkosisältöjä tuotetaan suomeksi.

    Saamelaisyhteisöllä ympäri Suomea on monenlaisia odotuksia Yle Sápmin suhteen. Yle Sápmin odotetaan ylläpitävän ja kehittävän pohjois-, inarin- ja koltansaamen kieliä sekä tukevan saamelaista kulttuuria ja identiteettiä. Yle Sápmin odotetaan tuottavan suomenkielisiä sisältöjä valtaväestön tietotarpeisiin – ja myös suomenkielisen saamelaisväestön tarpeisiin. Yle Sápmin odotetaan näkyvän ja kuuluvan.

    Yleisö kuluttaisi enemmän sisältöjä kuin Yle Sápmin on mahdollista tuottaa. Eniten toivotaan lisää televisio-ohjelmia: saamen kielillä dubattuja animaatioita, ympärivuotista lastenohjelmaa, nuortenohjelmia ja keskusteluja. Siis lisää tarjontaa kaikenikäisille kaikilla kolmella saamen kielellä.

    Saamelaiset 100 ja Yle Sápmi 70 vuotta

    Vuosi 2017 antaa oivan mahdollisuuden arvioida saamenkielisen julkisen palvelun tulevaisuutta pitkällä aikavälillä. Vuosi 2017 ei ole vain Suomen satavuotisjuhla, vaan myös saamelaisten satavuotisjuhla ja Yle Sápmin 70-vuotisjuhla.

    Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun saamelaiset kokoontuivat ensimmäiseen pohjoismaiseen poliittiseen kokoukseen Trondheimissä, Norjassa 6.-9.2.1917.

    Vuonna 2017 tulee myös kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Suomessa aloitettiin säännölliset saamenkieliset radiolähetykset lokakuussa 1947 – vain vuosi Norjan jälkeen.

    Vuonna 2017 on hyvä arvioida saamenkielistä julkista palvelua.

    Yle Sápmin kehittämiseen voidaan hakea eväitä pohjoismaiselta tasolta. Suomen, Norjan ja Ruotsin tavoitteena on lähivuosina ratifioida pohjoismainen saamelaissopimus. Sopimuksen tarkoituksena on, että saamelaiset voivat säilyttää, harjoittaa ja kehittää kulttuuriaan, kieliään ja yhteiskuntaelämäänsä niin, että valtioiden rajat häiritsevät tätä mahdollisimman vähän.

    Mediasta sopimuksessa todetaan, että valtiot edistävät laajaa saamenkielistä mediatarjontaa ja että saamelaisille annetaan mahdollisuus luoda ja käyttää omia tiedotusvälineitä, kuitenkin tiedotusvälineiden riippumattomuus huomioon ottaen.

    Norjan ja Ruotsin julkisen palvelun saamelaistoimitusten asema eroaa monella tapaa ”pikkusisko” Yle Sápmista.

    Norjassa NRK Sápmi on oma osastonsa muiden uutis- ja alueorganisaatioiden rinnalla, ei alla. NRK Sápmilla on noin sata työntekijää, ja sen päällikkö istuu NRK:n johtoryhmässä. Tavoitteena on tuottaa sekä saamenkielisiä sisältöjä saamenkielisille että norjankielisiä sisältöjä norjalaiselle valtaväestölle ja norjankielisille saamelaisille.

    Ruotsissa Sameradion & SVT Sápmi on osa Ruotsin radion aluetoimintaa ja osa SVT:n alue- ja vähemmistökielistä toimintaa. NRK Sápmin tapaan myös noin 40-henkinen Ruotsin saamelaistoimitus panostaa paljon valtakieliseen sisältöön verkossa.

    Yle Sápmi on yksi Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan aluetoimituksista, ja sillä on noin 20 työntekijää. Yle Sápmin tehtävät ovat virallisesti rajallisempia kuin pohjoismaisten sisartoimitusten. Yleisradiolain mukaan julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee tuottaa palveluja saamen kielellä. Ylen strategiassa todetaan lisäksi – ottamatta kantaa kieleen – että Yle vastaa myös saamelaisten hyvästä palvelusta. Käytännössä tämä tapahtuu Yle Sápmin kautta.

    Yle Sápmin tavoitteeksi ei kuitenkaan virallisesti ole asetettu saamelaissisältöjen tuottamista valtakielillä. Virallisesti ei myöskään mainita, että tehtäviin kuuluisi suomenkielisen saamelaisväestön palveleminen suomeksi, eikä siihen ole erikseen osoitettu resursseja.

    Käytännössä Yle Sápmin toiminta on suomenkielisten aluetoimitusten toimintaa laajempaa. Yle Sápmi voidaankin rinnastaa ennemmin Svenska Yleen kuin esimerkiksi Yle Rovaniemeen.

    Yle Sápmin toiminta ei rajoitu vain saamelaisalueelle eikä pelkästään uutis- ja ajankohtaissisältöihin. Yleisradion strategiassa todetaan, että Yle Sápmi palvelee saamenkielisiä koko maassa. Esimerkiksi Yle Ođđasat -televisiouutiset luotiin palvelemaan myös kaupungeissa asuvia saamelaisia.

    Vaikka Yle Sápmin tehtävä rajoittuisi vain saamenkielisen yleisön palvelemiseen, nykymuodossaan Yle Sápmi ei pysty täyttämään edes kaikkia saamenkielisten tarpeita ympäri maata.

    Yle Sápmi on Yleisradion julkisen palvelun ydintä, mutta sen asemaa Yleisradion sisällä ei ole kehitetty saamelaisen yhteiskunnan kehittyessä ja saamen kielten elpyessä.

    Yle Sápmia on kehitettävä uusilla tavoilla

    Yleisradion strategian iskulause Yle 2020: Suomalaisten keskellä saa Yle Sápmin yhteydessä ironisen merkityksen. Yle Sápmin kehittäminen saamelaisyhteisön tarpeiden mukaisesti on haastavaa osana Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan suomenkielistä alueorganisaatiota.

    Suomenkielisen aluetoiminnan kehittämisen painopistealueet ovat hyvin erilaisia kuin saamenkielisen julkisen palvelun kehittämistarpeet. Viime vuosina aluetoiminnassa on muun muassa siirretty televisiouutisten studiotuotanto Tampereelle ja radiossa on kehitetty alueellisuutta.

    Saamenkielisen julkisen palvelun kehittämistarpeet olisivat päinvastaisia: televisiotuotantoa pitäisi kehittää saamelaisalueella ja saamenradio ulottaa koko maahan. Lisäksi lasten- ja nuortenohjelmia tulisi lisätä ja radioarkisto digitoida.

    Osana aluetoimintaa nämä aloitteet jäävät usein vaille huomiota ja resursseja – eihän aluetoimituksilla ole esimerkiksi lasten- ja nuortenohjelmia tai arkistotoimintaa, vaan ne kuuluvat Radio Suomelle, YleX:lle ja Elävälle Arkistolle.

    Yle Sápmi on yksi keskeisistä saamelaisten ja alkuperäiskansojen instituutioista Suomessa ja Euroopassa. Yle Sápmin odotetaan kehittyvän samaa tahtia saamelaisen yhteiskunnan ja kielenelvytystyön kanssa.

    Yle Sápmi on julkisen palvelun ytimessä. Saamenkielisen julkisen palvelun merkitystä saamelaisyhteisölle ja saamelaiskulttuurille ei kuitenkaan ole täysin tiedostettu.

    Suomalaisten ja saamelaisten yhteinen satavuotisjuhla antaa mahdollisuuden arvioida saamenkielisen julkisen palvelun kehittämissuuntia ja asemaa seuraavien sadan vuoden aikana.

    Pirita Näkkäläjärvi
    Yle Sápmin päällikkö

    Tällä hetkellä Pirita on opintovapaalla ja opiskelee toista maisterin tutkintoa London School of Economicsin media- ja viestintälaitoksella Lontoossa.

    Tämä näkökulma on julkaistu Ajatuksia ajasta, demokratiasta ja Ylestä -artikkelikokelmassa.

    Pysyväislinkki
  • Ismo Silvo: Suomalaiset ansaitsevat laadukkaan television

    Henkilökuva, Ismo Silvo istuu vihreällä sohvalla
    Henkilökuva, Ismo Silvo istuu vihreällä sohvalla Kuva: Yle Kuvapalvelu ismo silvo

    Television lumo ei ole heikentynyt. Se siirtyy ja heijastuu uusille ruuduille. Se liikkuu mukanamme, ja on läsnä arjen ja juhlan hetkissä.

    Suomalainen televisiotarjonta on todettu useissa kansainvälisissäkin arvioissa erittäin monipuoliseksi, suomalainen yleisö on tottunut laatuun. Laatua, monipuolisuutta ja vaihtoehtoja yleisö odottaa tulevaisuudessakin, myös uusille katsomisen tavoille.

    Ylen hallintoneuvoston viime syksynä päättämä tv-uudistus vie julkisen palvelun television tulevaisuuteen; niihin tämän päivän ja huomisen käyttötapoihin, joissa katsoja haluaa itse poimia sisältöjä ja määrittää ajan, paikan tai tavan katsoa televisiota. Tähän kasvavaan tarpeeseen myös julkisen palvelun yleisradiotoiminnan pitää vastata.

    Emme kuitenkaan unohda heitäkään, jotka haluavat katsoa ohjelmia tuttuun ja perinteiseen tapaan kotisohvalla. Uudistuksesta hyötyvät nekin katsojat, jotka haluavat valmiiksi valitun ja tiettyinä aikoina tarjottavan kattauksen laadukkaita ohjelmia. Uudistus taittaa Ylen tv-tarjonnan vaativalle katsojalle tiukemmin esille - ikään kuin tiivistetyt aromit. Tämä on teko laatutelevision puolesta.

    Yle Teema & Fem on ainutlaatuinen kokonaisuus

    Ensimmäinen, katsojille näkyvä iso askel Ylen televisiotarjonnan uudistamisessa otetaan huhtikuussa, kun Yle Teeman ja Yle Femin yhteinen kanavapaikka Yle Teema & Fem aloittaa toimintansa.

    Kanavapaikalle koostettu ohjelmisto tarjoaa kokonaisuuden, joka varmasti erottuu muusta tv-tarjonnasta. Yle Teema & Fem on kulttuurisesti kunnianhimoinen, kansainvälinen, historiallinen, klassinen ja rock. Aiomme rakentaa uudesta jaetusta kanavapaikasta kiinnostavan ja jäntevän kokonaisuuden, jonka vaativa katsoja voi hyvin asettaa laatutelevision esikuvaksi.

    Suuria yleisöjä Yle tavoittaa jatkossakin Yle TV1:n ja Yle TV2:n kautta. Näistä ensimmäinen jatkaa edelleen tärkeimpänä television uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelmien kanavana. Yle TV2 puolestaan on tapahtumien ja live-television näyttämö. Kolmesta perinteisen television kanavapaikasta ja jatkuvasti kehittyvästä Yle Areenasta muodostuu Ylen uusi televisio.

    Yle Areena kulkee mukanasi

    Yle Areena ottaa kaiken aikaa kasvavaa roolia Ylen tv-tarjonnassa. Se on katsojan aarreaitta: ohjelmasisällöt, kanavat, paketeiksi rakennetut kokonaisuudet ja arkistojen aarteet kulkevat mukana ja ovat joustavasti käytettävissä. Yle Areenan käyttö kasvaa koko ajan, ja käyttäjiä on tasaisesti kaikista ikäryhmistä.

    Kaikesta tästä rakentuu suomalaisten suhde julkisen palvelun televisioon. Tänään se suhde kattaa kolme miljoonaa suomalaista joka päivä. Tavoitteemme on, ettei tämä suhde tulevaisuudessakaan laimene. Päinvastoin, tavoitteemme on edelläkävijänä osoittaa, mitä television laatu ja paras mahdollinen käyttökokemus katsojalle tarkoittavat.

    Ismo Silvo, julkaisujohtaja

    Pysyväislinkki