Hyppää pääsisältöön
  • Mikko Rusama: Ylen merkitys punnitaan verkkopalveluissa

    Mikko Rusama, Ylen verkkokehityksestä vastaava päällikkö
    Mikko Rusama, Ylen verkkokehityksestä vastaava päällikkö Kuva: Ilmari Fabritius mikko rusama

    Julkisen palvelun mediayhtiönä Ylen on palveltava kaikkia suomalaisia ja oltava läsnä siellä missä ihmisetkin ovat. Median käyttötapojen muuttuessa ihmisten tavoittaminen on käynyt yhä haastavammaksi. Yleltäkin tämä vaatii uudistumista.

    Menneet ovat ajat, jolloin perinteisen television ja radion kautta tavoitettiin kaikenikäiset suomalaiset. Mediankäyttö on yhä pirstaloituneempaa: tietoa ja viihdettä haetaan useista eri palveluista. Kun nopeita verkkouutisia on saatavilla useista eri lähteistä, niillä ei voi enää erottautua kilpailijoista.

    Ihmisten ajasta kilpailee yhä suurempi joukko yrityksiä ja palveluita ja kilpailukentän määrittely käy entistä haastavammaksi. Erityisesti nuoria seuraamalla näemme mihin mediankäyttö on menossa. Esimerkiksi omien lasteni mediankäytössä tärkeimmät palvelut ovat Snapchat, Instagram, musical.ly. Whatsapp, Netflix, Spotify ja Yle Areena, josta on katsottu ahkerasti suosittua norjalaista Skamia.

    Helsingin Sanomissa toimittaja Jussi Pullinen kirjoitti siitä, miten sosiaalisen median jättiläiset ovat laajentamassa reviiriään ohjelmateollisuuteen. Esimerkiksi Facebook ja Snapchat suunnittelevat sarjojen tuottamista verkkoon. Netflixin toimitusjohtaja Reed Hastings sanoi hiljattain, että sen pahimmat kilpailijat eivät suinkaan ole Amazon, YouTube tai perinteiset mediatalot vaan uni. Onko ihmisten tarve katsoa laatusarjoja suurempi kuin tarve nukkua?

    Mediankäytön valinta ei perustu enää saatavuuteen vaan siihen, kuka pystyy tarjoilemaan palvelunsa parhaalla mahdollisella tavalla. Ja koska vuorokaudessa on edelleen vain 24 tuntia, suomalaisten mediatalojen koveneva haaste on tavoittaa suomalaiset.

    Yle.fi-verkkopalvelu uudistuu

    Ylen verkkopalveluissa tapahtuu lähitulevaisuudessa kiinnostavia uudistuksia. Ensimmäisenä uudistuu Yle.fi -etusivu 17.5. Uudistus näkyy erityisesti sivun ilmeessä: se on raikkaampi, ilmeikkäämpi ja värikkäämpi. Taitto tehdään uudella tavalla ja sivu on myös suunniteltu toimimaan hyvin mobiililaitteilla. Tarkoituksena on lisäksi lanseerata lähikuukausina uutiskirjepalvelu.

    Jotta tavoitamme suomalaiset, meidän pitää ymmärtää heitä. Yle.fi-uudistustyön yhteydessä Taloustutkimus selvitti tilauksestamme, miten 15–75 vuotiaat suomalaiset käyttävät mediaa verkossa. Otanta oli yli 2000 ihmistä, ja selvitys täydentää viime vuosina tekemiämme tutkimuksia eri verkkopalvelujen käytöstä.

    Selvitys antaa eväitä ymmärtää, mikä on kiinnostavinta sisältöä ja luontevin jakelukanava eri kohderyhmille. Esimerkiksi “perinteiseen mediaan syventyjät” katsovat lineaarista tv:tä, “uutisnälkäiset” seuraavat uutisia yle.fi/uutiset-verkkosivuilla tai Uutisvahti-sovelluksella ja “nettinatiivit” voi olla helpoin tavoittaa sosiaalisen median kanavissa – tai kuten toivomme, uudistetun yle.fi-etusivun kautta.

    Uudistusten tavoitteena on tarjoilla Ylen sisältö suomalaisille parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä auttaa pitämään Ylen digipalvelut elinvoimaisina ja jakelukanavat omassa hallinnassamme.

    Olemme siellä missä suomalaisetkin

    Ylen sisältöjen pitää olla saatavilla niissä kanavissa, jotka ovat suomalaisille tärkeitä. Haluamme käyttäjät päivittäin Ylen omille alustoille ja palveluihin heille sopivimmalla tavalla.

    Tapoja päästä Ylen sisältöihin verkossa on monia: etusivu, uutiskirjeet, sovellukset ja somekanavat. Esimerkiksi omiin aamurutiineihini kuuluu tarkistaa Uutisvahdin “herätys”-ilmoitus puhelimesta, lukea tabletilla Ylen ja Helsingin Sanomien tärkeimmät uutiset ja vilkaista, mitä Facebook sanoo.

    Pohdintaa siitä, miten mediayhtiöiden tulisi asemoida itsensä nopeasti muuttuvassa mediakentässä, käydään meillä ja maailmalla. Jos Ylen rooli kutistuisi vain sisällöntuottajaksi, joka jakelee sisällöt kolmansien osapuolten alustojen kautta, menettäisimme kontrollin dataan, asiakkuuteen ja riippumattomiin julkaisupäätöksiin.

    Tavoite pitää jakelukanavat omassa kontrollissa ei tarkoita sitä, että Yle ei julkaisisi mitään kolmansien osapuolten alustoilla. Teemme sen silloin, kun se on asiakkaiden tavoittamisen kannalta perusteltua.

    Selkiytämme esimerkiksi eri some-tilien roolin ja elinkaaren eri yleisöjen tavoittamisessa ja palvelemisessa. Kun suhde haastaviin kohderyhmiin on luotu somessa, heidät on mahdollista ohjata myös muiden palveluidemme pariin, kuten Yle Areenaan tai Yle.fi -sivulle.

    Esimerkiksi sosiaalisen median videopalvelu Yle Kioski ja sosiaalisessa mediassakin aktiivinen, nuorille suunnattu radioakanava YleX ovat onnistuneet hienosti uusien kohderyhmien tavoittamisessa, samoin viime kevään Sekasin 24/7-sarja, jossa käsiteltiin nuorten mielenterveysongelmia.

    Onko Yle myös sosiaalinen media?

    Uskon, että voimme synnyttää Ylen palveluiden ympärille toimivia yhteisöjä, joissa ihmiset voivat arvostavalla tavalla kohdata toisiaan. Käyttäjien luoma sisältö voi parhaimmillaan olla yhtä arvokasta kuin toimituksellinen sisältö. Kun onnistumme lisäämään ihmisten välistä ymmärtämystä ja kunnioitusta, olemme onnistuneet tehtävässämme.

    Olin itse seuraamassa viime vuonna Marja Hintikka Liven “Lapsi teki minusta yksinäisen”-jakson kuvausta, jossa mukana oli “marrasvauvat”-faniryhmä. Olin vaikuttunut siitä, miten hienosti ohjelman kautta oli synnytetty merkityksellisiä kohtaamisia ja ihmissuhteita. Tarvitsemme lisää tällaisia eri medioita yhdistäviä menestyskonsepteja, jotka synnyttävät yhteisöllisyyttä.

    Ylen tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, että sisältömme tavoittavat suomalaiset. Yle.fi-uudistuksessa tavoitteemme on se, että oikea sisältö löytää oikeat ihmiset, ja suomalaiset kokevat verkkopalvelumme tärkeiksi itselleen.

    Mikko Rusama on Ylen Verkkokehityksen Päällikkö (Chief Digital Officer). Hän johtaa Ylen verkkopalveluiden kehittämistä, joita ovat mm. Yle.fi, Yle Areena, Svenska Yle, sekä Lasten, Nuorten ja Oppimisen -verkkopalvelut.

    Pysyväislinkki
  • Ismo Silvo: Yle, politiikka ja poliitikot

    Ismo Silvo, julkisujohtaja
    Ismo Silvo, julkisujohtaja Kuva: Jussi Nahkuri ismo silvo,Ismo Silvo

    Kuinka riippumaton julkisen palvelun Ylen tulisi poliitikoista olla? Kysymys on noussut ajankohtaiseksi nyt, kun Yle-laki on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

    Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan keskustelussa on syytä muistaa perusasia: eurooppalainen julkisen palvelun media on viime kädessä poliittinen valinta. Se on kansalaisten tasa-arvoa ja yhteisyyttä korostavan oikeusvaltion osa. Sellaisena se on kirjattu sekä ihmisoikeuksia edistävän Euroopan Neuvoston että Euroopan Unionin säädöksiin. Julkisen palvelun siis edellytetään perustuvan demokraattiseen ohjaukseen ja lakiin.

    Yleisradioyhtiöiden hallintomalleilla pyritään turvaamaan julkisen palvelun riippumattomuus journalismissa sisältötuotanto- ja julkaisutoiminnassa. Eri maissa ratkaisut ovat kuitenkin erilaisia.

    Myös Pohjoismaiden välillä eroja

    Eri Pohjoismaissa on toiminnallisesti hyvin samanlaiset julkisen palvelun yhtiöt ja toimintakulttuuri. Silti yhtiöiden hallintomallit poikkeavat paljonkin toisistaan, vaikka kaikki tähtäävät nimenomaan riippumattomuuden turvaamiseen.

    Ruotsissa julkisen palvelun ylimpänä elimenä on poliittisesti edustava ns. hallintosäätiö. Sen jäsenet ovat poliitikkoja. Hallintosäätiöllä ei ole roolia julkisen palvelun median toiminnan ohjauksessa, vaan se toimii hallinnollisena omistajaelimenä, joka hyväksyy tilinpäätökset ja nimittää yhtiöiden hallitukset. Nämä hyväksyvät yhtiöiden toiminnalliset strategiat. Yhtiöiden vuosittaisen, julkisen palvelun toteutusta arvioivan raportin sitä vastoin käsittelee valvontaviranomainen samoin kuin erilaisten uusien viestintäpalveluiden ennakkoarvioinnin.

    Ruotsin valtiopäivien, Riksdagenin, mahdollisuus käyttää hallintosäätiön kautta toimeksiantovaltaa tai käydä säännöllistä arviointia julkisen palvelun toteutuksesta on rajoitettu. Siksi julkisen palvelun yhteiskunnallinen ohjaustarve pursuaa Ruotsissa pääsääntöisesti kulttuuriministeriön aloitteisiin. Julkisen palvelun tehtävä- ja rahoitusselvityksiä tehdään Ruotsissakin taajaan, mm. toimilupien uusimisten yhteydessä. Vuoden 2005 jälkeen näitä on tehty kaikkiaan kuusi kappaletta, siis kahden vuoden välein. Julkinen palvelu on ollut jatkuvan arvioinnin luupissa.

    Suomeen verrattuna Ruotsin julkisen palvelun monimutkaisessa hallintomallissa on epäselvempää, tuleeko yhteiskunnan ohjaus enemmän hallituksen (kulttuuriministeriön), viranomaisten vai koko kansakuntaa edustavan parlamentin kautta.

    Riippumattomuus puhututtaa myös Britanniassa

    Britanniassa BBC:n toimintaa ohjaa toimilupa, Royal Charter, joka uusittiin 2016. Parlamentarismin emomaan kummallinen piirre on, ettei BBC:n julkisen palvelun toimeksiantoa edes keskusteluteta parlamentissa. Charterin laatiminen on leimallisesti hallitusvetoinen.

    Vuoden 2016 Charter uusi myös BBC:n hallintomallin. Aiempi ulkopuolisista eri yhteiskunnan alueiden asiantuntijoista koostunut ylin päättäjä BBC Trust lopetettiin ja tilalle asetettiin BBC Board. Siihen maan hallitus nimesi viisi edustajaa suoraan ja yhtiö itse yhdeksän.

    Tämä muutos aiheutti Britanniassa kiihkeän BBC:n riippumattomuuteen liittyvän keskustelun. BBC Board hyväksyy yhtiön strategian, budjetin ja joukon muita operatiivisia ohjauspäätöksiä, se myös nimittää toimitusjohtajan ja ylimmät julkaisupäätöksiä tekevät johtajat. Boardin vallankäyttö on paljon lähempänä yhtiön operatiivista ohjelmatoimintaa kuin Ylen hallintoneuvoston.

    Suomalainen malli korostaa parlamentarismia

    Suomalaisen Yle-mallin erityispiirre on korostaa puhdaslinjaisesti eduskunnan ohjausta. Eduskunnan nimeämällä hallintoneuvostolla on sekä julkisen palvelun toimeksiantajan että sen suorituksen arvioijan ja valvojan rooli – kaikki yksissä käsissä. Vuosittain eduskunta käsittelee hallintoneuvoston raportin Ylen julkisen palvelun toteutuksesta.

    Ylen hallintomalli on eurooppalaisessa katsannossa puhtaimmin parlamentaarinen. Suomalaisessa julkisen palvelun mallissa riippumattomuuden vahvimman takeen ajatellaan olevan parlamentaarisessa yksimielisyydessä ja yhteisomistajuudessa. Se korostaa Ylen roolia koko kansan ja kaikkien kansalaisten mediana.

    Uudistuvassa Yle-laissa tämän puhdaslinjaisesti eduskunnan ohjaus- ja valvontalinjaa korostavan ajattelun jatke on hallintoneuvostolle annettava päätösvalta strategiasta. Itse asiassa hallintoneuvosto on aina käsitellyt yhtiön hallituksen valmistelemat strategiat ja linjannut tulevaisuuden kehittämisen yleiset painopisteet ja kehityssuunnat.

    Vaikutusvalta ei yllä ohjelmiin ja julkaisemispäätöksiin

    Ylimmän tason strategian hyväksymisestä ei seuraa vaikutusvaltaa Ylen yksittäisiin ohjelma- ja julkaisupäätöksiin. Tätä on myös korostettu lain valmistelussa. Ylen hallintoneuvosto ei nimitä yhtiön toimitusjohtajaa eikä operatiivisesta ohjelmatoiminnasta vastaavia johtajia. Nämä nimitykset tekee Ylen hallitus. Sisältö- ja julkaisuvastuuta ei säätele Yle-laki vaan laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Ylen journalismi ja julkaisutoiminta noudattaa sitä.

    Viime kädessä julkisen palvelun riippumattomuuden ratkaisee maan poliittisen johdon yhteisymmärrykseen tähtäävä Yle-politiikka ja sitoutuneisuus oikeusvaltion periaatteisiin. Jos liberaaliin demokratiaan perustuva poliittinen kulttuuri murtuu, ei mikään hallintomalli anna täysin vakaata suojaa poliittisia vaikutusyrityksiä vastaan.

    Yksimielisen eduskunnan ja sen valitseman hallintoneuvoston ylimmän ohjaus- ja valvontavallan korostaminen on pitkällä aikavälillä luonut Ylen toimintaan eurooppalaisittainkin harvinaista vakautta ja jatkuvuutta.

    Ismo Silvo
    julkaisujohtaja, Yle

    Pysyväislinkki
  • Marika Kecskeméti: Seinistä ja sisällöstä

    henkilökuva
    Marika Kecskeméti on Teeman ohjelmapäällikkö henkilökuva Kuva: Yle Kuvapalvelu marika kecskeméti

    Tänään 24.4.2017 on uuden Teeman ensimmäinen päivä

    ”Postijuna on suistunut raiteiltaan! Maailmanpyörä palaa! Hattara on loppunut! Lentokone on putoamassa lipunmyyntikioskin päälle!”

    Uudistuneen Teeman tv-ohjelmisto alkaa tänään 24.4.2017 klo 12 Elävän arkiston kokonaisuudella, jossa on viikon vieraana Alivaltiosihteeri. Radio-ohjelmastaan tunnettu bändi teki 20 vuotta sitten myös tv-viihdettä. Ysärihenkisessä Alivaltiosihteeri valvoo -ohjelmassa ollaan virallisesti virkapuvuissa, nyt huvipuiston työntekijöiden asuissa.

    ”Kansalainen. Hätätilanteessa mene paniikkiin. Sammuta radio ja avaa ovet ja ikkunat. Tuki kaikki puhelinlinjat.”

    Kuva Teeman Areena-kanavasta
    Teeman Areena-kanava:yle.fi/teema Kuva Teeman Areena-kanavasta Yle Areena,Yle Teema

    Mitä kuuluu Teemalle? Hyvää, kiitos. Teemalla on nyt oma Areena-kanava. Osoitteessa yle.fi/teema näkee kaikki Teeman tv-lähetykset suorana, ja sieltä löytää kaiken Areenassa olevan Teema-sisällön, usein jo lähetyspäivän aamuna.

    Televisiossa Teema on nyt kanavapaikalla viisi ja HD:na kanavapaikalla 25 kaikkina iltapäivinä ja viitenä iltana viikossa.

    Kuten tähänkin asti, Teema julkaisee uutta sisältöä joka päivä.

    Maanantaisin Elävän arkiston lisäksi tiededokumentteja. Ensimmäisen viikon ensimmäinen dokumentti tutkii jääkiekon aiheuttamia aivovammoja. Tiistaisin nähdään kulttuuri- ja historiadokumentteja. ARTEn sarja Euroopan juutalaisten historia muistuttaa 1900-luvun karmeuksista. Kino Suomi siirtyy tiistaille, ja Mies vailla menneisyyttä jatkaa kevään Aki Kaurismäki –sarjaa. Keskiviikkona alkaa Altai 30 päivässä, Ville Haapasalo vie tuntemattomaan Venäjään. Keskiviikon elokuvana on Ida, Oscar-voittaja Puolasta.

    Uuden Teeman ensimmäisen viikon torstaina Kino Klassikon Seitsemän samuraita avaa Teeman Akira Kurosawa-paketin. Samuraitten lisäksi nähdään Teeman Areena-kanavalla kuusi muuta Kurosawaa. Perjantai-ilta alkaa 60-luvun Batmanilla, perjantain elokuvassa Judi Dench loistaa Philomenana ja ilta päättyy yhteen kaikkien aikojen toivotuimmista ohjelmista, Freddie Mercuryn muistokonserttiin vuodelta 1992. Lauantai-ilta on kokonaan omistettu Rolling Stonesille. Sunnuntaina alkaa uusimuotoinen, jokaviikkoinen RSO Musiikkitalossa.

    Kollaasi Teeman kevään 2017 ohjelmista
    Kollaasi Teeman kevään 2017 ohjelmista Yle Teema

    Mitä vielä? Teemaviikot! Teeman elokuvafestivaali! Matineaelokuvat! Uusi Kino ja lyhytelokuvat! Kuukauden dokumentti! Niin, ja draamasarjat! Keskiviikkoisin ja torstaisin uusi italialainen Medicit, mahtisuvun pääjehuna Dustin Hoffman. Kesäkuun alussa alkaa Velvetin uusi kausi. Teeman tuttuja sarjoja voi seurata nyt myös jokaisena arki-iltapäivänä: mm. saksalainen Heimat, espanjalainen Ommelten välinen aika, italialainen Isä Matteo, venäläinen Suojasää. Ja Alcantaran perhekin palaa ruutuun taas syksyllä.

    Kotimaisen KulttuuriCocktailin dokumenteissa huomion saa valtavirran ulkopuolelta tuleva taide, perinteen haastajat. Uuden ajan monumentit tiistaina 25.4. esittelee Kiasman taidekilpailun voittajateokset, jotka haluavat haastaa totutun käsityksen julkisesta taiteesta pönäköine patsaineen. Running Man juoksee viikottain pitkin Helsingin katuja Nestori Syrjälän performanssiteoksessa.

    Yle Teema haastaa oman roolinsa perinteisenä televisiokanavana. Se murtautuu ulos turvallisesta kolostaan, pujottautuu laatukanava Femin pariksi, avaa aivan uuden ikkunan verkossa.

    Klassiseen kulttuurialan kysymykseen kumpi on tärkeämpää, seinät vai sisältö, on helppo vastata. Teema siirtelee nyt seiniä. Sisällöstä se ei tingi.

    Marika Kecskeméti
    Yle Teeman ohjelmapäällikkö

    Tule mukaan kysymään ja keskustelemaan Yle Teema & Fem -kanavapaikasta maanantaina 24.4. ja tiistaina 25.4. klo 19 - 20. Suomenkielinen chat osoitteessa http://yle.fi/aihe/yle-teema ja ruotsinkielinen osoitteessa svenska.yle.fi.

    Pysyväislinkki
  • Timo Huovinen: Itsestäänselvyydestä vahvaan puuhun

    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

    Ylen marraskuusta 2016 alkanut Terrafame-vyyhti on poikinut myös keskustelun siitä, kuka saa kommentoida Julkisen sanan neuvoston (JSN) päätöksiä ja Journalistin ohjeita. Ja miten tämä olisi tehtävä.

    Aihepiirin tarkastelu on mielenkiintoista, sillä ennen jo tämän pohdinnan kirjoittamista minun oli mietittävä sitä, voinko kirjoittaa julki tämän pohdinnan? Siihenkin vastaus löytyy tuonnempana.

    Kommentointi on kaikille vapaata

    Yleisesti Journalistin ohjeita ja niiden perusteella tehtäviä Julkisen sanan neuvoston päätöksiä saa pohtia ja kommentoida kuka tahansa sananvapautensa pohjalta.

    Näkökulma on itsestäänselvyys, mutta se on hyvä sanoa ääneen. Eihän journalistinen yhteisö voi asettua yhteiskunnan ylä- tai ulkopuolelle. Pohdintansa perusteella voi jokainen tehdä myös vapaasti omia ratkaisujaan mm. tekemällä kantelun JSN:oon.

    Ohjeet ovat osa työtä

    Tästä eteenpäin lähdenkin sitten mielenkiintoiselle alueelle. Olen Yleisradion työsopimuksen allekirjoittamalla samalla sitoutunut Journalistin ohjeiden noudattamiseen ja JSN:n toimivaltaan, onhan työnantajani Yleisradio JSN:n jäsen. Samalla olen sitoutunut noudattamaan myös Ylen omia eettisiä ohjeita.

    En ole kuitenkaan Journalistin ohjeita tulkitsevan JSN:n jäsen. Onko minulla kuitenkin oikeus kommentoida JSN:n päätöksiä ja pohtia sitä kautta Journalistin ohjeiden sisältöä? Kirjoittaa siitä tätä tekstiä?

    Tällainen oikeus minulla on riippumatta journalistisesta asemastani. Journalistinen yhteisö on keskuudessaan säätänyt nämä ohjeet juuri jokapäiväisen työnteon auttamiseksi. Ohjeet eivät kuitenkaan ole aukottomat eikä niiden tulkinta aina selvää. Näitä aukkoja JSN:n sitten tilkitsee.

    Jos en työssäni tulkitsisi ja kommentoisi ohjeita tai sitä, miten JSN on ohjeita tulkinnut, olisivat ohjeet ja niiden tulkinta kuolleita kirjaimia.

    Tulkintaa ja kommentointia on monenlaista

    Tätä tulkintaa ja kommentointia voi sitten tehdä monin tavoin.

    Itse käsitän oman toimintani arvioinniksi tai pohdinnaksi. Olen tehnyt sitä urani varrella oppiakseni Journalistin ohjeista ja JSN:n tulkinnoista, en kritisoidakseni niitä. Arvostan ohjeita ja niiden tulkintaa suuresti, samoin JSN:n käytäntöä kommentoida langettavia päätöksiä.

    Tämä ei kuitenkaan sulje kategorisesti pois kritisoinnin mahdollisuutta. Ilman kriittisen näkökulman mahdollisuutta asettaisin ohjeet ja tulkinnat niistä itseni yläpuolelle.

    Keskustelu kertoo asian merkityksellisyydestä

    Kevään keskustelu JSN:n päätöksistä on virinnyt journalistisen yhteisön sisällä. Hiljattain asiaa kommentoivat päätoimittajat ja JSN:n puheenjohtaja alan ammattilehti Journalistissa.

    Hyvä, että keskustelua käydään. Tämäkin on merkki siitä, että JSN:n päätökset ja Journalistin ohjeet eivät ole niitä kuolleita kirjaimia vaan merkityksellistä yhteisönsä säännöstöä. Mitättömistä asioista vaiettaisiin.

    On ollut myös aikoja, jolloin keskustelu Journalistin ohjeista on kummunnut muualta kuin journalistisen yhteisön sisältä. Ohjeita on haluttu käyttää perusteluina oikeudenkäynneissä.

    Aihepiiri oli esillä erityisesti 2000-luvun taitteessa mm. Nostokonepalvelu-yrityksen oikeudenkäynnin yhteydessä. Journalistinen yhteisö ei kuitenkaan hyväksynyt ohjeiden käyttämistä perusteluina oikeudenkäynneissä, ja asiasta tehtiin erillinen maininta Journalistin ohjeisiin. Sittemmin tilanne näyttää rauhoittuneen.

    Jos tämä sallittaisiin, putoaisi pohja vapaalta itsesäätelyltä. Jos JSN:n päätöksiä käytettäisiin perusteluina oikeudenkäynneissä, saattaisi tämä rajoittaa ennen pitkää toimittajien toimintaa. Väistämättä takaraivossa voisi painaa mietintä oikeuden päätösten perusteluista ja tämä vaikuttaisi jutun tekoon.

    Yhteisön ulko- tai sisäpuolinen vapaa keskustelu ohjeista ei tarkoita sitä, etteikö yhteisö voisi vaatia omaa vapauttaan säännöstön soveltamiseen ja tulkintaan.

    Eettiset ohjeet tiukempia kuin lainsäädäntö

    Kysymyshän on nimenomaan itsesäätelystä, siis toimittajien itsensä pyrkimyksestä toimia eettisesti. Tällä pyritään ylläpitämään lukijoiden, katselijoiden ja kuuntelijoiden luottamusta. Sisäisellä toiminnalla yritetään pitää myös oikeudenkäynnit loitolla. Ajatus pohjautuu siihen, että eettiset ohjeet ovat tiukempia kuin aihepiirin lainsäädäntö tai ihmisoikeussopimusten tulkinnat.

    Niille, jotka eivät pidä itsesäätelyä uskottavana voi vastaväitteeksi kertoa, että journalistien työ valvoontuu myös alan lainsäädännön kautta.

    Olen tutkinut ja tulkinnut Journalistin ohjeita toimittajuuden lisäksi myös JSN:n jäsenenä vuosina 2011 - 2014. Olen ollut myös toimituksellisten päätösteni takia JSN:n tulkinnan kohteena.

    Kolmelta suunnalta asiaa tarkastelleena olen sitä mieltä, että Journalistin ohjeet sekä Julkisen sanan neuvosto kestävät nämä keväänkin keskustelut, kritiikillä tai ilman. Ovathan ne sen verran monen sateen, tuulen ja auringonpaisteen vahvistamaa puuta.

    Timo Huovinen
    Journalististen standardien ja etiikan päällikkö
    timo.huovinen@yle.fi

    Pysyväislinkki
  • Timo Huovinen: Oikein vai väärin?

    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
    Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

    Tuossa otsikossa on se peruskysymys, jota käsittelen työssäni päivittäin. Aloitin juuri Ylen journalististen standardien ja etiikan päällikkönä.

    Etiikan ja standardien päällikön työ ei ole uusi. Se perustettiin yhtiöömme vuonna 2014 ja edeltäjäni Riitta Pihlajamäki on luonut sille hyvän pohjan. Ylessä olen ollut töissä yli 20 vuotta, eri tehtävissä uutis- ja ajankohtaistoiminnassa sekä urheilussa.

    Tehtävänäni on edistää vastaavien toimittajien tukena Ylen journalismin laatua sekä varmistaa ohjelmatyön toteutumista Ylen ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisten ohjeiden mukaisesti. Etiikkapäällikkö avustaa vastaavia toimittajia Ylen kaikissa ohjelmayksiköissä.

    Työni on myös olla kaikkien ohjelmayksiköiden toimittajien ja toimitusten apuna sekä sparraajana päivittäisessä työssä. Koenkin tehtäväni enemmän auttajana kuin päällikkönä.

    Tähtäimessä totuus

    Aloitan työni mielenkiintoisessa tilanteessa. Mediamaailma on yhä enemmän hajallaan ja yhden vastuullisesti toimivan median kulmakiven – totuuden etsimisen – eteen on tehtävä entistä voimallisemmin töitä.

    Vastuullisesti Suomessa toimivalla medialla tarkoitan niitä tiedotusvälineitä, jotka ovat sitoutuneet Journalistin ohjeiden noudattamiseen. Journalistin ohjeiden ohella täällä Ylessä noudatamme tietenkin myös omia eettisiä ja muita toimintaperiaatteitamme.

    Tuosta edellä kirjoittamastani saa helposti kuvan, että siinä se kaveri takoo meitä taas ohjeilla päähän. Tästä ei ole kuitenkaan kysymys. Pitkän journalistisen työkokemukseni ja koulutukseni kautta olen oppinut sen, että nämä ohjeet ovat hyvä selkänoja. Ne luovat tilan tehdä tarvittaessa erittäin kovia tai runsaasti irroitteleviakin juttuja. Kaikenlaista. Kysymys on siis tekemisen tilan ylläpitämisestä tai laajentamisesta, ei rajoituksista.

    Neljä tärkeää k-kirjainta

    Vuosien varrella oma työni on yhä enemmän kiteytynyt neljän k-kirjaimen taktiikkaan. Niistä ensimmäinen on kriittisyys. Sen on oltava tämän työn yksi perusominaisuuksista. Toinen k-kirjain eli kyynisyys tulee negaation kautta. Miten kriittisyyttä voisi ylläpitää niin, ettei kyynisty? Miten voisi olla lapsenomaisenkin avoin eri asioille? Sokea kriittisyys vie kyynisyyteen ja niin ei saa tapahtua.

    Kolmas k-kirjain tulee sanasta kunnioitus. Sitä on oltava mukana työtään ja sen kohteita kohtaan. Nuo kaksi edellistä asiaa mukana pitäen. Kiitollisuus on sitten se neljäs – hyvin henkilökohtainen – k-kirjain.

    Työni alkaessa on menossa vaihe, jossa Yle on ollut luupin alla joulukuusta 2016 Terrafame-vyyhdissä. Julkisen sanan neuvosto on antanut asiasta päätöksensä kahdessa erässä. Tämän lisäksi Ylen journalistisesta riippumattomuudesta tekee omaa selvitystään Olli Mäenpää yhtiön toimeksiannosta.

    Ylen ympärillä käyty keskustelu on pitänyt tässä tilanteessa käydä ja se jatkuu niin pitkään kuin keskustelijat haluavat sen jatkuvan. Verovaroin rahoitettuna mediatalona Ylen on kestettävä normaalia kovempaakin läpivalaisua ja kyllä Yle sen myös kestää. Journalismin yksi perusominaisuuksista on myös sen itsensä korjaavuus. Tässä tehdään nyt sitä.

    Sananvapaus on moninainen

    Sananvapauden ydintä on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Mutta samalla tavalla demokratialle on tärkeää ylläpitää monipuolista keskustelua ja sietää näkemyksiä, jotka eivät aina käy yksiin oman maailmankuvan kanssa. Sitäkin moni yleläinen on tässä vyyhdissä kokenut.

    Virheitäkin asiassa on varmasti tehty, mutta vastuullisen median toiminnan yksi peruskivistä on myös omien virheiden myöntäminen ja niistä oppiminen. Sitä on pitänyt tehdä omassa elämässäkin vuosien varrella.

    Mutta eikös nämä kaikki ole yhdessä menestymisen peruspilareita? Myös riippumattomassa ja luotettavassa Yleisradiossa.

    Timo Huovinen
    Journalististen standardien ja etiikan päällikkö
    timo.huovinen@yle.fi

    Pysyväislinkki