Maaliskuun 19. päivänä vuonna 2004 Helsingistä Rukalle matkalla ollut tilausbussi törmäsi vastaantulevan rekan perävaunuun kahdelta yöllä Konginkankaalla Äänekoskella.
Jenni Piispanen oli matkalla laskettelemaan Rukalle kahden ystävänsä kanssa. Reissu katkesi tuona maaliskuun aamuyönä kello kaksi, kun tyttöjä kuljettanut linja-auto törmäsi vastaantulevan rekan perävaunuun Äänekosken Konginkankaalla.
Piispasen ystävät olivat 23 onnettomuudessa kuolleen joukossa. Satunnaisissa sankareissa Piispanen tapaa ihmiset, jotka pelastivat hänen henkensä.
Helsingistä Rukalle matkalla olleessa bussissa oli 36 matkustajaa, kuljettaja ja matkanjohtaja. Valtaosa matkalaisista oli 14–18-vuotiaita ja useimmat olivat pääkaupunkiseudulta, joskin reitin varrelta oli poimittu mukaan muitakin.
Noin 60 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen vastaan tuli täysperävaunullinen rekka-auto. Se oli viemässä täyttä lastia kirjekuoripaperia Stora Enson Veitsiluodon tehtaalta Helsingin Sompasaaren sataman kautta Puolaan.
Tie oli suora, mutta jäinen pinta oli hyvin liukas. Tietä oli suolattu edellisenä iltana, mutta ilmeisesti suola ei ollut purrut peilipintaan, vaan oli jopa tehnyt siitä entistä arvaamattomamman.
Rekan kuljettaja menetti autonsa hallinnan pari sataa metriä ennen onnettomuuspaikkaa. Rekan perävaunun vasen kulma osui suoraan bussin keulaan.
Törmäyksestä tuli erityisen tuhoisa, koska lähes 800 kilon painoiset paperirullat rikkoivat etukontin seinän ja sinkoutuivat sisälle bussiin. Sen etupää murskaantui onnettomuudessa täysin. Rekka sen sijaan säästyi vähin vaurioin.
Onnettomuudessa kuoli välittömästi 21 matkustajaa, bussin kuljettaja sekä matkanjohtaja. 15 muuta matkustajaa vietiin Keski-Suomen keskussairaalaan. Heistä neljän vammat olivat erittäin vakavia ja yhdeksän vakavia. Vain kaksi bussissa olleista selvisi lievin fyysisin vammoin.
Ensimmäiset uutiset onnettomuudesta kerrottiin Ylen Aamu-tv:ssä.
Videokuvaa turmapaikalta nähtiin samana päivänä ylimääräisessä uutislähetyksessä.
Illan pääuutislähetyksessä uutistenlukija Matti Rönkä totesi, että 23 ihmisen hengen vaatinut turma on Suomen historian tuhoisin liikkenneonnettomuus.
Aamun valjetessa uutinen levisi ympäri Suomea ja herätti suurta järkytystä. Onnettomuuspaikalle tuotiin koko päivän ajan kukkia ja kynttilöitä, ja virtuaalikynttilät syttyivät internetissä.
Saman viikon viikonloppuna uhreja muistettiin jumalanpalveluksissa ja muistohetkin. Rukalla hiihtohissit pysähtyivät kuolleiden muistoksi. Surunvalitteluja tuli myös naapurimaiden valtionpäämiehiltä, ja Virossa laskettiin liput puolitankoon.
Marraskuussa 2005 julkistettiin loppuraportti Konginkankaan onnettomuudesta. Siinä nostettiin turman syyksi kolme pääsyytä, jotka olivat rekkakuskin väsymys ja ylinopeus sekä ajolinja. Uutissa nähtiin animaatio, jossa onnettomuustilanne oli kuvattu.
Tutkintalautakunta antoi raportissaan 17 suositusta turmaan liittyen. Lautakunta ehdotti muun muassa rekkojen kattonopeuden alentamista.
Lakiesitystä rekkojen nopeuden rajoittamisen alentamiseksi 90:stä 80 kilometriin tunnissa ei koskaan annettu. Se olisi antanut kilpailuedun esimerkiksi venäläisille rekoille.
Virallinen muistomerkki 21 vuoden jälkeen
Konginkankaan turman muistomerkki paljastettiin 28. huhtikuuta 2025. Merkin paljasti liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne.
Muistomerkillä kunnioitetaan Konginkankaan turman uhreja. Samalla se tarjoaa paikan, jossa hiljentyä ja muistella onnettomuudessa kuolleita.
Muokattu 28.4.2025: Lisätty kappale, joka kertoo Konginkankaan turman muistomerkistä.