Markka kenkäparilta ja kaksi parhaalta kilahti lankkipoikien lippaaseen 1930-luvun Helsingissä. Mitä kuraisempi keli sitä paremmat tienestit.
Upea ajankuva vuoden 1938 Helsingistä kertoo reippaista kengänkiillottajapojista.
Poikien omiin taskuihin kenkien kiillotuksella ansaitut markat eivät suinkaan jääneet.
Ensin rahat kiikutettiin Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen konttoriin, jossa rahat laskettiin. Joka perjantai pikkumiesten terhakkaalla ammattikunnalla oli tilipäivä.
Seuraavalla viikolla tienesteistä kuitenkin vaadittiin isän tai äidin allekirjoittama kuitti, jolla piti todistaa, että rahat on viety kotiin.