Kuormitettujen vesialueiden alumiinipitoisuudet olivat niin korkeita, että koetilanteessa vastaavilla pitoisuuksilla jopa puolet kirjolohista on kuollut. Alumiinin todellisista vaikutuksista alueen kalakantoihin ei kuitenkaan ole varmaa tietoa, sillä tutkijat eivät vielä tiedä millaisesta alumiinista on kysymys.
Koneellisen kullankaivun jäljet näkyvät kuitenkin selvästi Miessijoen ja Jäkälä-äytsin taimenkannoissa. Näiltä alueilta nuoret taimenet puuttuivat kokonaan tai niiden määrä oli vähäinen.
Alueella liikkuu myös paljon vaeltajia, jotka ottavat käyttövetensä joesta. Vesien sameus ja rauta- ja alumiinipitoisuudet ylittivät kaivospiirien alapuolella selvästi talousvettä koskevat suositukset, kertoo vesibiologi Petri Liljaniemi Ely-keskuksesta.
- Eihän likaista vettä mielellään katsele saati sitten juo, eikä kannatakaan sameimpina aikoina, Liljaniemi sanoo.
Lapin Ely-keskus hakee lisää rahoitusta, jotta pystyisi jatkamaan koneellisen kullankaivun ympäristövaikutusten tutkimista ensi kesänä. Vesibiologi Petri Liljaniemi kertoo, että tarkoituksena olisi ottaa vesistä näytteitä muutaman kerran kuukaudessa.
- Näin saisimme yhä tarkempia tutkimustietoja ja pääsisimme suunnittelemaan mahdollisia suojelutoimia, Liljaniemi kertoo.
Uusi kaivoslaki lopettaa koneellisen kullankaivun Lemmenjoen kansallispuistossa siirtymäajan jälkeen. Eduskunta on kannattanut kahdeksan vuoden siirtymäaikaa.
