Tukholman kymppitonnin finaali juostiin 40 asteen helteessä. Melkein koko porukka uupui kesken matkan, ja loppuun juoksi vain viisi kilpailijaa.
Kovaa aloittaneen Kolehmaisenkin oli juoksun loppupuolella pidäteltävä vauhtia, kun seuraavina päivinä oli juostava 5000 metriä kahteen kertaan, karsinnoissa ja finaalissa.
Viiden tonnin loppukilpailussa 10.7.1912 meno olikin sitten ”vähän kankeata”, Kolehmainen muistelee Ylen Elävässä arkistossa. Silti hän otti toisen kullan pitkään muistetussa kaksintaistelussa Ranskan Jean Bouinia vastaan.
Seuraavaksi Kolehmainen teki ME:n 3000 metrin joukkuekisan alkuerässä, mutta loppukilpailuun Suomi ei selviytynyt. Kolmannen kultansa ”lentävä suomalainen” nappasi maastojuoksussa. Hän saapui maaliin puoli kierrosta muiden edellä ja vilkutteli yleisölle juostessaan.
Suomen joukkue Tukholman olympialaisissa oli yli 200-henkinen. Osanottajien muistelmia voi kuunnella Elävässä arkistossa.
Avajaisissa suomalaisten olisi kuulunut marssia Venäjän lipun perässä. He pitivät kuitenkin 50 metrin raon venäläisiin ja kantoivat pahvipalalle tekstattua FINLAND-kylttiä seipään nenässä.
Suomalaiset toivat kisoista tuliaisinaan yhteensä 9 kultamitalia, 8 hopeaa ja 9 pronssia. Suurmenestyksestä huolimatta myöhemmille muistelijoille jäi yhtä ja toista hampaankoloon.
Keihäsvoittaja Julius Saariston mukaan suomalaisviskojille tarjottiin heiteltäväksi "veteliä ruotsalaiskeihäitä". Painija Emil Väreeltä veti ruotsalaisvastustaja peukalon sijoiltaan. Ja kun pyöräilijä Jussi Jaakonaholta puhkesi kilpailussa kumi, ei Tukholman ympäristön taloista apua herunut.
Jukka Lindfors