Artikkeli on yli 10 vuotta vanha

Lehtonen jätti vaikeudet ja synkistelyn taakseen – "Kerrankin oli minun vuoroni"

Vantaan Suomen Cupin yhdistelmäkilpailun voitto oli Lari Lehtoselle enemmänkin kuin yksi osakilpailuvoitto. Se oli samalla voitto lukuisista vaikeuksista.

Lari Lehtonen
Lari Lehtonen Kuva: Lehtikuva
  • Anu Karttunen

Lari Lehtonen hymyili huojentuneena Vantaan Hakunilan maalialueella. Hän oli juuri voittanut Suomen Cupin yhdistelmäkilpailun ja kukistanut Sami Jauhojärven loppukirissa. Mutta matka voittoon oli ollut pidempi kuin kisan 55-minuuttinen.

- No, onhan tämä aika uskomaton tarina, että tässä vaiheessa olen jo tässä kunnossa. Aika klisee, mutta hyvältähän se tuntuu välillä voittaakin, tyytyväinen Lehtonen sanoi Yle Urheilun haastattelussa.

Synkistelyvaihe ohitettu

28-vuotiaan Lehtosen kuluneelle kaudelle on mahtunut vastoinkäyminen poikineen. Kaikki alkoi oikeastaan jo viime keväänä, kun hän joutui jättämään Falunin MM-kisojen 50 kilometrin kisan kesken, koska kivut kantapäässä olivat liian kovat.

Lehtosen kantapää leikattiin maaliskuussa ja siitä korjattiin rakenteellinen virhe, joka aiheutti painetta jänteeseen. Kun lahtelainen oli toipunut tästä, kaatui hän kesällä rullalenkilä ja hänen kylkiluunsa murtui. Elokuun hyppytesteissä hänen akillesjänteensä repesi ja myös kantaluuhun tuli turvotusta.

- Syksy meni vähän hitaastikin ja oli välillä vähän synkistelyvaihetta. Tein kovasti sinnikkäästi hommia kaikesta huolimatta ja yritin vahvistaa enemmän sellaisia osa-alueita, mitä pystyin. Jäi aikaa jaloista vähän ylävartalolle, Lehtonen kertoi.

- Se osittainen repeämä on nyt arpeutunut, mutta akillesjänteen kiinnityskohta välillä vähän kipuilee. Siitä on kuitenkin sen verran kauan, että sen pitäisi pikkuhiljaa ruveta kestämään. Ei tässä auta vuosi tolkulla odotella. Nyt olen puoli vuotta nyt odottanut ja kuntouttanut.

Tasaisen tappava vauhti tehosi

Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen Lehtonen onkin enemmän kuin tyytyväinen Vantaan kilpailun voittoonsa. Helpolla se ei tosin tullut, sillä Perttu Hyvärinen ja Sami Jauhojärvi pitivät häntä kovilla loppuun asti.

- Irtiottokykyä ei löytynyt, ”Musti” (Jauhojärvi) aina nyppäsi kirimaalitkin. Ei ollut yhtään sellainen olo, että lähdenpä haastamaan. Luotin vain pitkään vetoon ja omaan kuntooni. Ajattelin, että koetan vain vetää tasaisen tappavasti kovaa koko aika ja katsoa, tulevatko jätkät mukana, Imatran Urheilijoita edustava Lehtonen kertasi ja hymähti:

- Ensimmäistä kertaa siinä lopussa riitti kiri, Musti on aika monta kertaa kuitannut. Kerrankin oli minun vuoroni. Pitkä matka on tultu, kun en lokakuussa edes pystynyt kunnolla kävelemään ja nyt ollaan tässä. On huojentunut fiilis.