**VANCOUVER. **Jääkiekon NHL:n runkosarja päättyi sunnuntaina lähes kuuden kuukauden taistelun jälkeen. Loimme kautsauksen runkosarjan parhaisiin pelaajiin liigan omien palkintokategorioiden osalta.
Hart Trophy (MVP)
Voittaja: Connor McDavid, Edmonton Oilers
Haastajat: -
Eipä synny kilpailua. Vasta 20-vuotias Connor McDavid on Edmontonin pelin uskomaton moottori. Ei välttämättä räjäytä pankkia tehoilla joka ottelussa, mutta on kaiken pelaamisen korvaamaton katalysaattori. Pystyy rytmittämään peliä nopeudellaan ja taidollaan, luomaan tyhjästäkin illasta toiseen. Kuuman ylivoimapelin itseoikeutettu maestro. Oilersista löytyy muitakin onnistujia, mutta jos liigan MVP:stä puhutaan, kisaa ei edes synny. McDavid on Edmontonille täysin korvaamaton pelaaja.
Puolimatkan valintani: McDavid
Vezina Trophy (Paras maalivahti)
Voittaja: Sergei Bobrovski, Columbus
Haastajat: Braden Holtby, Washington, Cam Talbot, Edmonton
Valitsin kauden puolessa välissä voittajaksi Minnesotan Devan Dubnykin, mutta joudun kääntämään kelkkani. Dubnyk niiasi ohuesti kevätkaudella joukkueen mukana. Columbuksen Sergei Bobrovski on pelannut kaikista maalivahdeista tasaisimman kauden. Johti sunnuntaina liigaa paitsi torjuntaprosentin, myös päästettyjen keskiarvon osalta. Kun tähän lisätään 41 voittoa ja seitsemän nollapeliä, kasassa on kova paketti tälle kaudelle. Kantanut monena heikompana iltana joukkuettaan ja ollut pitkän kauden aikana Columbukselle kultaakin arvokkaampi pelaaja. Selvä voittaja katergoriassaan.
Puolimatkan valintani: Devan Dubnyk, MIN
James Norris Trophy (Paras puolustaja)
Voittaja: Brent Burns, San Jose Sharks
Haastajat: Victor Hedman, Erik Karlsson, Ottawa
Se, mikä näytti keskitalvella olevan selvä peli, meni lopulta hiusten halkomiseksi. Victor Hedman pelasi Tampan takalinjoilla superkauden ja Erik Karlsson lopulta kenties parhaan kokonaisuutensa toistaiseksi. Karlsson pelasi puolustuspelin osalta uransa parasta jääkiekkoa ja johti joukkonsa upealla tavalla pudotuspeleihin. Silti San Josen monsteri on palkintonsa ansainnut. Burns on hakenut peliään viime kierroksilla, mutta on silti kaikilta osin korvaamaton palanen Sharks-palapeliä. Johtaa jokaisella pelin osa-alueella koon, peliälyn ja taidon kautta. Kokonaisuutena vuoden paras puolustaja.
Puolimatkan valintani: Burns
Selke Trophy (Paras puolustava hyökkääjä)
Voittaja: Ryan Kesler, Anaheim Ducks
Haastajat: Mikko Koivu, Minnesota Wild
Valitsin Keslerin voittajaksi kauden puolessa välissä, enkä ole löytänyt syitä muuttaa mieltäni. Kisa on tällä kaudella Keslerin ja Mikko Koivun välinen, mutta Kesleriä on vaikea sivuuttaa. Aloitti tuhannen minuutin (5vs5- pelissä) pelaajista enemmän omasta päästä kuin kukaan muu. Pelasi alivoimaa neljänneksi eniten kaikista hyökkääjistä – melkein minuutin ottelua kohden enemmän kuin Koivu. Liigan kärkisenttereistä kolmanneksi paras aloittaja, alivoimalla toiseksi paras. Keslerin liike, taito, laukaus ja in-your-face- pelitapa ovat muodostaneet läpi kauden vahvan paketin. Päälle tulleet 22 maalia 58 pistettä ovat vain kirsikka kakun päällä. Koivu pelasi hienon kauden, mutta tulee kaikessa Kesleriä pienen askeleen perässä.
Puolimatkan valintani: Kesler
Jack Adams Trophy (Paras valmentaja)
Voittaja: John Tortorella, Columbus Blue Jackets
Haastajat: Bruce Boudreau, Minnesota Wild, Mike Babcock, Toronto Maple Leafs
Todella vaikea kategoria. Minnesotan Bruce Boudreau ja Toronton Mike Babcock kumpikin ansaitsisivat palkinnon siinä, missä Columbuksen John Tortorellakin. Tortorella käänsi kuitenkin Columbuksen laivan ympäri tavalla, joka allekirjoittanutta eniten puhuttelee. NHL on tulosurheilua ja tässä kontekstissa Tortorella on tehnyt huimaa jälkeä. Pelkästään pisteissä joukkue paransi viime kauden 76:sta kolmellakymmenellä 106:een. Lisäksi joukkue teki selvästi enemmän ja päästi selkeästi vähemmän maaleja kuin viime kaudella. Ylivoima parantui, alivoima parantui. Ja nyt on hyvä muistaa, että toisin kuin Boudreau, Tortorella ja Babcock valmensivat monilta osin varsin nuoria joukkueita. Viime vuoden pohjakosketuksen jälkeen Tortorella on pokaalinsa ansainnut.
Puolimatkan valintani: Tortorella
Calder Trophy (Vuoden tulokas)
Voittaja: Auston Matthews, Toronto Maple Leafs
Haastajat: Patrik Laine, Winnipeg, Zach Werenski, Columbus
Nokan koputtamista ei lopulta jäänyt. Auston Matthews oli Toronton paras pelaaja läpi kauden ja hilasi lopulta joukkueensa sensaatiomaisesti pudotuspeleihin. Erityisen vakuuttavaa oli Matthewsin vire kevään viimeisillä kierroksilla, kun pudotuspelipaikkoja ratkottiin. Matthews pelasi läpi parin kuivemman kauden, mutta pystyi niidenkin aikana tuomaan pelaamiseen paljon muita hyviä asioita. Neljäkymmentä maalia kruunasi superkauden. Eikä tämä vähennä yhtään Patrik Laineen upean tulokaskauden arvoa. Tai Zach Werenskin, tai Sebastian Ahon. NHL:ssä nähtiin tällä kaudella täysin käsittämätön tulokkaiden ilotulitus.
Puolimatkan valintani: Matthews
Paras GM
**Voittaja: Chuck Fletcher, Minnesota Wild
Haastajat: Jeff Gorton, NYR, Jarmo Kekäläinen, Columbus Blue Jackets
Minnesotan GM Chuck Fletcherin voi todeta tehneen viimeisen vuoden aikana merkittävästi joukkuetta parantaneita siirtoja. Ensimmäinen näistä nähtiin viime kesänä, kun Fletcher palkkasi valmentajaksi Anaheimin hylkäämän Bruce Boudreaun. Boudreau ei ainoastaan nostanut Wildin pistemäärää 87:stä 106:een, vaan puhalsi eloon vuosi kausia laahanneen hyökkäyspelin. Kun Wild viime kaudella teki 213 maalia, tällä kaudella lamppu syttyi 263 kertaa, toiseksi eniten koko NHL:ssä. Tosin tästäkin kiitos kuuluu Fletcherille, joka palkkasi kesällä myös Eric Staalin, jonka 28 maalia jäi runkosarjan osalta joukkueen parhaaksi noteeraukseksi. Eikä hiljalleen lämmenneen Martin Hanzalin hankkiminenkaan huonolta näytä. Fletcherin voi sanoa vetäneen oikeista naruista ja tämä on näkynyt lopulta myös jään tasolla.
Puolimatkan valintani: Gorton, NYR