Viime vuonna paljastunut norjalaishiihtäjä Martin Johnsrud Sundbyn dopingrike on iskenyt ikävän leiman kaikkien astmaa sairastavien urheilijoiden ylle. Sundbyn rikkeestä ovat kärsineet Suomessakin junioriurheilijat, joita on syytetty dopingin käytöstä.
– Moni urheilija ei ole halunnut käyttää astmalääkekohun jälkeen lääkettä. Monelle astmalääkkeistä käyttäville urheilijoille on tultu kertomaan, että he käyttävät dopingia. Junioriurheilijoille, joilla astma on ollut jopa lapsuudesta asti, ovat kaverit sanoneet, että nyt sitten matkit ja yrität käyttää dopingia, kertoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katja Mjösund.
Käsitteet ovat menneet sekaisin: ei ymmärretä, että lääkkeistä ei ole hyötyä suorituskyvylle. Astmaa täytyy hoitaa, koska muuten se voi kehittyä pahemmaksi.
Hoitavista astmalääkkeistä ei ole hyötyä suorituskyvylle. Avaavaa astmalääkettä pitäisi puolestaan ottaa erittäin suuria määriä, jotta suorituskykyä parantavaa vaikutusta syntyy.
Mjösund hoitaa urheilijoita ja nuoria työssään suomalaisessa lääkärikeskuksessa, toimii suunnistusmaajoukkueen lääkärinä sekä ADT:n erivapauslautakunnan puheenjohtajana. Mjösund on käynyt tiukkoja keskusteluja urheilijoiden kanssa siitä, miksi lääkkeitä pitää ottaa.
– Aika tavallista on, että urheilija jättää astmalääkkeet silloin pois, kun menee paremmin, koska se tuntuu urheilijasta väärälle. Sitten astma pahenee esimerkiksi flunssan tai siitepölykauden aikana tai tulee astmakohtaus, Mjösund sanoo.
– Jos lievää astmaa hoidetaan hyvin, niin voimme estää sen kehittymistä vakavammaksi astmaksi. Jos allerginen tai krooninen nuha hoidetaan hyvin, niin voimme mahdollisesti estää astman kehittymistä. Sen takia on tärkeää hoitaa oireita hyvissä ajoin, jolloin astma ei pahene.
“Tämä on epäreilu tilanne”
Myös Olympiakomitean vastuulääkärinä toimiva ja hiihtomaajoukkueesta huolehtiva Maarit Valtonen kritisoi julkisuudessa käytyä keskustelua astmalääkkeistä. Peruskansalainen ei pysty hahmottamaan sitä, millä tavoin lääkkeitä käytettiin Sundbyn tapauksessa ja mikä on normaali tapa käyttää astmalääkkeitä.
– Tämän Norjan tapauksen myötä julkinen keskustelu on ollut hyvin aggressiivista ja syystäkin. Sundbyn tapauksessa lääkemäärät olivat kymmenkertaisia siihen nähden, mitä Wadan säännöt silloin sallivat. Ja tämäkin määrä on paljon suurempi kuin meidän urheilijoiden käyttämä määrä, Valtonen kertoo.
Sundby käytti avaavaa astmalääkettä vuorokaudessa kymmenen kertaa yli sallitun määrän, 15 000 mikrogrammaa. Hän kärsi vakavista haittavaikutuksista ja sai esimerkiksi sydämen eteisvärinän. Avaava lääke aiheuttaa normaaleilla määrillä helposti haittavaikutuksia, kuten tärinän tunnetta, sykkeen nousua ja pahoinvointia.
Sundbyn nauttima lääke oli nesteestä höyrystetyssä muodossa, jossa vaikuttavaa ainetta, salbutamolia, oli huomattavasti enemmän. Wadan sääntöjen mukaan avaavaa lääkettä on käytettävä pulverimaisena, inhaloitavana jauheena.
Suomalaiset ovat vaatineet Wadaa laskemaan avaavien astmalääkkeiden sallittuja määriä. Tänä vuonna Wada laski Sundbyn käyttämän salbutamolin sallittua määrää 1 600 mikrogrammasta 800 mikrogrammaan vuorokaudessa.
– Toivon järkeä tähän julkiseen keskusteluun myös sen takia, että se on aiheuttanut urheilijoissa ahdistusta ja jopa asennetta, että ei haluta käyttää lääkkeitä. On ikävää, että tällainen räikeä tapaus vaarantaa sen, että urheilijat eivät uskalla käyttää lääkkeitään, Valtonen kuvaa.
– Tätä viestiä on tullut myös muiden maiden joukkueista. Ei haluta leimautua astmaatikoiksi ja kyseenalaistetaan omaa lääkityksen tarvetta. Tämä on epäreilu tilanne niille, jotka lääkettä oikeasti tarvitsevat.
Astma on kestävyyslajien urheilijoilla merkittävä terveysongelma, ja tietyt lajit altistavat astman kehittymiselle. Valtonen kiinnitti hiihtäjien tilanteeseen huomioita viime vuonna maailmancupin päättäneellä kiertueella Kanadassa. Hiihdossa kiertuemuotoiset kilpailut saattavat hiihtäjien hengityselimet entistäkin kovemmalle.
– Hiihtäjä toisensa perään oli polvillaan maalialueella ja yski poikkeuksellisen voimakkaasti limaa pois keuhkoista. Yskän määrä lisääntyi kaikissa maajoukkueissa. Hengitysteiden rasitus oli kumuloitunut pitkän kiertueen ja pitkän kauden aikana. Siinä vaiheessa mietin, että tälle pitää yrittää tehdä jotain, että pystytään urheilijoita auttamaan. Jos astmaa ei hoideta, niin urheilu-ura loppuu, Valtonen painottaa.
– Meidän tulee entistä paremmin ymmärtää astman kehittyminen urheilussa, edistää urheilijoiden hengitysteiden terveyttä ja löytää keinoja ehkäistä astman kehittyminen urheilijoilla.
Kesälajeista astmaa on erityisesti uimareilla, juoksijoilla, triathlonisteilla, pyöräilijöillä ja suunnistajilla. He hengittävät keuhkoihinsa voimakkaasti siitepölyä ja muita ilman epäpuhtauksia. Uimareiden keuhkoja ärsyttävät altaiden kemikaalit. Maastohiihtäjillä, ampumahiihtäjillä ja yhdistetyn kilpailijoilla astmaa on paljon. He tekevät pitkiä, maksimihapenottoa vaativia suorituksia kuivassa ja kylmässä ilmassa.