Juttu on alunperin kirjoitettu ennen viime kevään Mestarien liiigan finaalia.
– Älä huoli. Se ei ole mikään ongelma.
Näin 17-vuotias Gianluigi Buffon vastasi silmiään räpäyttämättä, kun Parman valmentajalegenda Nevio Scala kysyi, hyppäisikö tämä seuraavana iltana maalille AC Milania vastaan.
Joukkueen ykkösvahti Luca Bucci oli sivussa, joten Buffon oli kutsuttu Parman edustusjoukkueen matkaan. 17-vuotiaan juniorin piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kuluttaa vaihtopenkkiä, mutta hän oli viikon aikana tehnyt vaikutuksen päävalmentajaan joukkueen harjoituksissa.
– Kukaan hyökkääjistä ei saanut maalia aikaiseksi sen viikon harjoituksissa. He eivät vain saaneet palloa pojan ohi, Scala kertoi New York Timesin haastattelussa.
Elettiin vuotta 1995. Vastustaja AC Milan oli voittanut neljän kauden aikana kolme Italian mestaruutta ja kerran Mestarien liigan. Joukkueen hyökkäys vilisi Roberto Baggion, George Weahin ja Marco Simonen kaltaisia tähtiä.
Buffon piti Serie A -debyytissään AC Milanin tähdet nollilla. Parhaita paloja Buffonin torjunnoista voi katsoa täältä (Youtube).
– En ollut koskaan nähnyt sellaista debyyttiä, Italian maalivahtilegenda Dino Zoff muisteli jälkikäteen.
Vuotta myöhemmin Buffon oli noussut Parman ykkösvahdiksi. Kuusi vuotta myöhemmin Buffonista tuli maailman kallein maalivahti, kun Juventus osti hänet 52 miljoonalla eurolla. Nyt kun pari vuosikymmentä on kulunut, häntä pidetään legendana, yhtenä kaikkien aikojen parhaista maalivahdeista. Myös kalleimman vahdin titteli on pysynyt Buffonin hallussa näihin päiviin asti.
Täytyy olla vähän masokisti ja kieroutunut, että alkaa tähän hommaan
Urheilussa menestystä ei kuitenkaan mitata rahalla, vaan pokaaleilla. Niitä Buffonilla, 39, riittää: kahdeksan Serie A:n mestaruutta, neljä Italian cupin voittoa, yksi Uefa-cupin voitto ja kirkkaimpana kruununa vuoden 2006 maailmanmestaruus.
Karismaattinen perfektionisti
– Hän on synnynnäinen johtaja. Hän on ollut poikkeuksellinen pelaaja koko uransa ajan, Real Madridin päävalmentaja Zinedine Zidane hehkutti Uefan verkkosivuilla.
Nuorelta Al Pacinolta näyttävä Buffon on karismaattinen, jopa myyttinen hahmo. Hänet tunnetaan äärimmäisen voitontahtoisena perfektionistina, mutta myös outolintuna, joka on uransa aikana herättänyt huomiota erikoisilla tempauksillaan.
Edellinen nähtiin Mestarien liigan välierän toisen osaottelun 89. peliminuutilla, kun ottelupari Monacoa vastaan oli jo ratkennut Juventuksen hyväksi. Buffon istuskeli toiseen polveensa nojaillen hyvän matkaa rangaistusalueen ulkopuolella.
– Kun ratkotaan voittoa, ajatukseni ovat aina pelitapahtumissa, mutta kun ottelu on jo ratkennut tai kyseessä on vähemmän tärkeä peli, mieli alkaa vaellella arkipäiväisiin asioihin, Buffon on myöntänyt.
Buffonia hyvin kuvaaviin sanoihin voi lisätä rehellisyyden. Hän puhuu jalkapallosta usein kauniisti, mutta kaunistelematta.
– Täytyy olla vähän masokisti ja kieroutunut, että alkaa tähän hommaan. Ajatelkaa nyt, pelaan käsilläni peliä, jota on tarkoitus pelata jaloilla, Buffon totesi maalivahtina pelaamisesta FourFourTwon haastattelussa.
Kamerunin maalivahti muutti Buffonin elämän
Buffonin ja jalkapallon suhde ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Hän aloitti keskikenttämiehenä, muttei varsinaisesti haaveillut ammattilaispelaajan urasta.
Kaikki muuttui, kun 12-vuotias Buffon katseli vuonna 1990 Italian MM-turnauksen avausottelua Argentiina–Kamerun. Kamerunin konkarimaalivahti Thomas N’Kono piti Argentiinan tähtiä pilkkanaan Kamerunin 1–0-voittoon päättyneessä ottelussa.
– En rakastunut Diego Maradonaan, en Gary Linekeriin, enkä edes Roger Millaan, vaan Thomas N’Konoon. Hän muutti elämäni.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkautta N’Konoon, mutta ennen kaikkea kamerunilaisen edustamaan pelipaikkaan.
Vain runsaat viisi vuotta myöhemmin Buffon pelasi ikimuistoisen avausottelunsa Serie A:ssa AC Milania vastaan. Sen jälkeen ura oli yhtä nousukiitoa. Valinta Italian MM-joukkueeseen 1998, Uefa-cupin voitto 1999, siirto Juventukseen ennätyssummalla 2001, ensimmäinen Serie A:n mestaruus vuonna 2002, nousu Italian maajoukkueen ykkösvahdiksi ja niin edelleen.
Keväällä 2003 Buffon pelasi Juventuksen paidassa Mestarien liigan finaalissa, vastassa oli vanha tuttu AC Milan. Buffon piti maalinsa puhtaana 120 minuuttia, torjui rangaistuslaukauskisassa Clarence Seedorfin ja Kakha Kaladzen yritykset, mutta joutui nöyrtymään Serginholle, Alessandro Nestalle ja Andri Shevtshenkolle. AC Milan vei voiton 25-vuotiaan maalivahdin nenän edestä.
Seuraavana syksynä Buffonin maailma mureni.
Pimeä ajanjakso
Kaikki näytti ulospäin hyvältä. Buffon osallistui normaalisti harjoituksiin ja otteluihin, mutta hänen mielensä oli musta. Buffon oli sairastunut masennukseen.
– En ollut tyytyväinen elämääni, enkä jalkapalloon. Jalkani saattoivat alkaa yhtäkkiä täristä. Se oli synkkää aikaa, koska olen aurinkoinen ja optimistinen persoona. Mietin: "miten rikas ja normaali ihminen voi sairastua masennukseen".
Buffon ei aluksi kertonut asiasta kenellekään eikä edes harkinnut taukoa jalkapallosta, vaikka hän pelkäsi mennä kentälle.
– Jos olisin pitänyt muutaman kuukauden sairauslomaa, se olisi ollut loppuni. Sen jälkeen siitä ajanjaksosta olisi muistutettu jokaisen virheen tai epäonnistumisen jälkeen, Buffon kuvaili myöhemmin Guardianille.
Hiljalleen Buffon avasi tuntojaan ulkomaailmalle. Buffon alkoi käydä psykologilla ja puhua läheisilleen. Puoli vuotta myöhemmin hän huomasi jälleen hymyilevänsä.
– Pelasimme 2004 EM-kisoissa Tanskaa vastaan. Se oli hirvittävä ottelu, ja olin ainoa, joka hymyili kentällä.
Buffon tuli asian kanssa julkisuuteen vuonna 2008. Hän halusi kertoa masennuksesta auttaakseen muita samanlaisten asioiden kanssa painiskelevia. Mitään sankaritarinaa hän ei halunnut maalailla, pikemmin muistuttaa ihmismielen hauraudesta.
– En koskaan ymmärtänyt, miksi sairastuin. En silloin, en sitä ennen, enkä sen jälkeen.
Kaksi palkintoa puuttuu
Elämä – ja ura – jatkui. Kesällä 2006 Buffon oli jälleen tunteiden vuoristoradan vietävänä. Hän koki lyhyen ajan sisällä suuren täyttymyksen ja valtavan pettymyksen.
9. heinäkuuta Buffon torjui Italian maailmanmestariksi. 14. heinäkuuta hänen seuransa Juventus pudotettiin Serie B:hen sopupeliskandaalin takia.
Kahden edelliskauden Serie A:n mestaruudet mitätöitiin ja Juventuksen tähtisikermä hajosi maailmalle. Muutama kuitenkin jäi, kuten Alessandro Del Piero ja Gianluigi Buffon.
– Se ei ollut looginen päätös, vaan valinta, jonka tein sydämelläni. En voi sanoa, että nautin siitä kaudesta Serie B:ssä, mutta se oli ehdottomasti kokemus, Buffon muisteli.
Seurauskollisuus palkittiin myöhemmin. Vaikeiden vuosien jälkeen Juventus on noussut 2010-luvulla seuraksi, joka suorastaan dominoi Serie A:ta. Juventus on voittanut peräkkäin kuusi Italian mestaruutta, joista viisi Buffon on saavuttanut joukkueen kapteenina.
Mestarien liigan finaalissa hänet nähtiin toisen kerran keväällä 2015. Silloin suurin huomio keskittyi Andrea Pirlon ja Xavin jäähyväisiin, kun FC Barcelona kukisti Juventuksen 3–1. Viime keväänä Buffon nähtiin finaalissa kolmannen kerran, kun Real Madrid voitti Juventuksen 4-1.
_Juttu on alunperin kirjoitettu ennen viime kevään Mestarien liiigan finaalia. _