Juoksija Alisa Vainio on hätkähdyttänyt tänä vuonna paitsi tuloksillaan myös harjoitusmäärillään. Runsaan kuukauden kuluttua 18 vuotta täyttävä Vainio harjoittelee 1-2 kertaa päivässä 2-4 tuntia kerrallaan.
Pisimmät juoksulenkit ovat 30 kilometrin mittaisia ja rullaluistimillakin taittui 71 kilometriä, kun Vainio lähti kesällä käymään Lappeenrannasta Imatralla.
- Tykkään kokeilla omia rajoja, mutta kyllä sen sitten huomaa, kun on tehnyt liikaa. Silloin vähän muu tekeminen kärsii siitä. Koulussa ei jaksa olla niin hereillä ja huomaa, että rupeaa kärttyisäksi, Vainio kertoo.
Monia treenimäärät hirvittävät ja kaksikolle satelee varoituksia lahjakkuuden hukkaamisesta. Valmentaja Rami Virlander muistuttaa, että Vainiolla on poikkeuksellisen vahva ja monipuolinen harjoittelupohja, joten hän kestää kovempaa treeniä kuin muut samanikäiset nuoret naiset.
- Alisa on ollut erittäin aktiivinen itse nuoresta asti. Nyt sitten sen pohjalta on mahdollisuus suuntautua siihen lajiin, mikä on valikoitunut omaksi lajiksi.
Jääkiekko, jääpallo, jalkapallo, taitoluistelu...
Monipuolisuutta todellakin riittää. Vainio meni ensimmäisiin urheiluharjoituksiinsa kolmevuotiaana, kun vanhemmat veivät hänet taitoluisteluun. Se ei kuitenkaan kiinnostanut kovin kauan, sillä kaunoluistimet vaihtuivat isoveljien esimerkin innoittamana hokkareihin, kun Alisa meni kouluun.
- Isoveljet pelasivat paljon pihapelejä, joten halusin sinne mukaan. Lisäksi pelasin jääpalloa, joten minulla saattoi olla kahdetkin harjoitukset päivässä. Harrastin myös jalkapalloa ja telinvoimistelua, joten usein menin harjoituksista toisiin, Vainio kertoo.
Yleisurheilu tuli mukaan 10-vuotiaana, mutta siihen Vainio ei suinkaan syttynyt saman tien. Kilpailuhenkinen tyttö oli juoksussa muita jäljessä, mikä korpesi lahjakasta lasta. Jääkiekko veti puoleensa.
Jääkiekko oli Vainiolle niin mieluinen, että hän muutti lajin perässä Kuortanelle syksyllä 2013 ja aloitti lukion ensimmäisen luokan paikallisessa urheilulukiossa. Vainio liittyi samalla naisten SM-sarjaa pelaavaan Team Oriflame - joukkueeseen.
Lukiolaisen vaikea päätös – jääkiekko jäi
Syksy Kuortaneella muutti ajatukset.
- Huomasin, että tykkäsin juosta enemmän kuin pelata jääkiekkoa, sillä jääkiekko oli sellaista vaihtopenkillä istumista. Mietin, että jotain täytyisi tehdä.
Vainio päätti pakata laukkunsa ja muuttaa takaisin Lappeenrantaan.
- Se oli vaikea päätös – iso mietinnän paikka, jatkaako vai lähteä. Jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä ratkaisu.
Suunta oli selvä, sillä Vainio oli jo syksyllä kutsuttu mukaan Pajulahdessa käynnissä olleeseen kestävyysjuoksuhankkeeseen. Samalla oli alkanut valmennusyhteistyö Rami Virlanderin kanssa. Ohjelmoitu juoksuharjoittelu alkoi samana talvena.
- Juoksu on se, mikä tuottaa mielihyvää ja sitä, mistä vaan tykkään. Se on kaikkein nautinnollisin laji. Tykkään, että siinä pystyy ylittämään itsensä joka viikko ja voi oikeastaan aina yrittää päästä uudelle tasolle, Vainio perustelee lajivalintaansa.
Unelmana maailman huippu
Kaksikon yhteistyö on alussa, samaten Vainion ura kestävyysjuoksijana. Kestävyysurheilijat ovat yleensä parhaimmillaan 30 ikävuoden tienoilla. Virlanderin mukaan on kuitenkin hyvä, että jo nyt on merkkejä korkeasta tasosta.
- Meillä on naisissa hyviä esimerkkejä siitä, että tullaan jo parikymppisenä hyvälle naisten tasolle. Siitä, että ollaan valmiita pitempään huippu-uraan. Näen sen positiivisena, että ollaan oikeassa vaiheessa näitten naisten kanssa, jotta voidaan saavuttaa se aito huippu, eikä oltaisi liian kaukana tässä vaiheessa, Virlander sanoo.
Kansainvälinen huippu, se on Alisa Vainionkin tavoite ja unelma.
- Unelmoin vähän kaikesta. Varmaan myös siitä, että saavuttaa sen maailman huipun ja siitä, että ennätyksetkin menevät siihen huipputasolle.
- Tarkoitus olisi kehittyä koko ajan vuosi vuodelta ja muutaman vuoden päästä ehkä saavuttaa sitä maailmankin huippua tai koko ajan lähestyä sitä. Ja olla vaan niin hyvä kuin pystyy. Se riittää. Enempää ei voi vaatia.