Portugalilaisseuran edellinen ykkössija oli vuodelta 1987.
Kurinalaisen pelityylin nimeen vannonut Porto selvitti lohkonsa kunnialla ja selviytyi Real Madridin jälkeen kakkosena neljännesvälieriin. Taakse jäivät Marseille ja Partizan Belgrad, ja portugalilaisten saldona oli kolme voittoa, kaksi tasapeliä ja yksi tappio.
Neljännesvälierissä Manchester Unitedia vastaan Porto oli joutua laulukuoroon, mutta Costinhan viime hetken maali Old Traffordilla toi ryhmälle puolivälieräpaikan yhteismaalein 3-2.
Seuraavilla kierroksilla Porto päihitti Lyonin (yhteismaalit 4-2) ja Deportivon (yhteismaalit 1-0), joka oli pudottanut AC Milanin sensaatiomaisesti oltuaan ensimmäisen osan jälkeen tappiolla lukemin 1-4.
Porton ohella Monaco oli kauden 2003/04 suurimpia yllättäjiä. Joukkue voitti lohkonsa ja löi pudotuspeleissä Lokomotiv Moskovan, Real Madridin ja Chelsean. Maalein 8-3 Monacon voittoon päättynyt kamppailu Deportivoa vastaan jäi historiankirjoihin Mestarien liigan maalirikkaimpana otteluna.
Loppuottelussa Monaco oli kuitenkin vailla mahdollisuuksia Decon pyörittäessä Porton peliä. Carlos Alberto vei portugalilaiset johtoon ensimmäisen jakson lopussa, ja Decon sekä Dimitri Alenitshevin loppuhetkien maalit varmistivat voiton.
Loppuottelu 26.5. 2004 Arena AufSchalke, Gelsenkirchen
Monaco - Porto 0-3 (0-1)
0-1 Carlos Alberto (39 min)
0-2 Deco (71 min)
0-3 Dimitri Alenitshev (75 min)
Monaco (valmentaja Didier Deschamps):
Flavio Roma, Julien Rodriguez, Hugo Ibarra, Patrice Evra, Gaël Givet (72. Sébastien Squillaci), Édouard Cissé (64. Shabani Nonda), Ludovic Giuly (c) (23. Dado Prso), Jérôme Rothen, Bernardi, Akis Zikos, Fernando Morientes
Porto (valmentaja José Mourinho):
Vítor Baía, Nuno Valente, Jorge Costa (c), Ricardo Carvalho, Paulo Ferreira, Costinha, Deco (85. Pedro Emanuel), Maniche, Pedro Mendes, Derlei (78. Benni McCarthy), Carlos Alberto (60. Dimitri Alenitshev)
Erotuomari: Kim Milton Nielsen (DEN)
Yleisöä: 53 000