Ralliautoilun on nyt aika iskeä. Kausi 2010 – ja koko alkava vuosikymmen – voivat olla rallille uusi alku. Kaikki viittaa myönteisiin muutoksiin. Nykyiset WRC –autot jäävät historiaan, uudentyyppisiä autoja valmistellaan jo täyttä vauhtia. Kaiken kukkuraksi FIA:n ruoriin on tarttunut Jean Todt, mies jonka sydän sykkii aidosti ralliautoilulle. Hän on istunut ralliautossa, mutta ei ajanut F1:tä. Uskallan väittää, että tänään yksityishenkilö Jean Todtin sydän sykkii enemmän rallille kuin Ferrarille. Tämä avaa rallille mahdollisuuden; suuremman kuin ehkä osataan haaveilla. Kun Todtin kaltaiset suoraselkäiset autourheilun valtaapitävät päättävät toimia, alkaa oikeasti tapahtua.
Tuleva kausi on ennen kaikkea miesten välinen kamppailu. Ford ja Citroen on kehitetty huippuunsa. Autot ovat käytännössä tasavertaiset. Citroenin hienon hieno etu asvaltilla on paikattavissa hanskalla, ajotekniikan hiomisella. Autoja ei – ainakaan ratkaisevasti – kehitetä kauden aikana. Henkiset voimavarat ja yliyrittämisen välttäminen, maltti, aiemman kokemuksen hyödyntäminen ja hallitut riskit ratkaisevat. Auto on mitä on, eikä paremmaksi muutu. Mies ratkaisee.
MM-sarja tulee olemaan kilpailullisesti tiukka, pääasiassa Sebastian Loebin ja Mikko Hirvosen sekuntimittelö. Taistelu mestaruudesta käydään heidän välillään. Kakkoskuskit Daniel Sordo ja Jari-Matti Latvala pääsevät loistamaan vain satunnaisesti. Kuten viime vuonna, he kilpailevat omassa sarjassaan Solbergin veljeksiä ja kumppaneita vastaan. Tosin tästä porukasta erottuu Sordo, jolla on nyt ainekset lopulliseen läpimurtoon. Espanjalaiselle ensimmäinen MM-osakilpailun voitto nostaisi hänen menestysnälkänsä uudelle tasolle. Sen myötä Sordo pystyisi laittamaan pahemmin kampoihin Loebille ja Hirvoselle. Kahden osakilpailuvoiton myötä Latvala on jo osoittanut vauhdin riittävän tähän porukkaan, mutta 2010 on hänelle ennen kaikkea henkinen kamppailu, jonka tavoitteena on varmistaa asema Fordilla myös jatkossa.
Mikko Hirvonen on nyt valmis. Taustajoukkoja luotsaava Timo Jouhki on varmasti maltilla odottanut tätä kautta. Hän tietää, että Mikolle voi jo julkisestikin sanoa, että ”vauhtia vaan pitää saada lisää” ja että ”kyllä Mikko tietää mitä pitää tehdä”. Managerit ovat kovia ruoskijoita, mutta Hirvonen tietää nyt miten tuo piiskaus käännetään voitoksi. Niin kuin hän WRC:n avaustilaisuudessa sanoi, kahden pronssin ja hopean jälkeen on aika kahdelle kullalle.
F1-mestari vastaan uusi Loeb
Kimi Räikkösen tulo MM-sarjaan on keskeinen asia lajin hakiessa uutta jalansijaa. Kimille itselleen ratkaisu oli uran tässä vaiheessa paras mahdollinen. Ja ajoitus täydellinen. Puhutaan kokeilusta, mutta en näe asian olevan näin. Taustajärjestelyt ovat sitä luokkaa ja alla on kilpailukykyinen kalusto. Kotimarkkinatkin saadaan kerralla haltuun.
Kimi ei ota paineita muiden puheista ja teoista. Koko lystin maksava Red Bullkaan ei missään nimessä vaadi häneltä ihmeitä. Ei myöskään palveluntarjoaja Citroen. Kävi miten kävi, projektissa mukana oleville kaikki kelpaa. Paineet Kimi luo itse itselleen. Stressiä ei ole, mutta maailman kovimpiin kilpa-autoilijoihin kuuluva mestari ei lähde häviämään. Mutta voi aloittaa kauden löysin rantein. Niin pitääkin. Arctic Rally valmisteli miehen hyvin Ruotsin lumille, mutta jo seuraava kisa Meksikossa on shokki, joka on paras kokea heti kauden alussa.
Oma tarinansa on Citroenin junioritallin sisäinen kisa Kimi Räikkönen vastaan Sebastien Ogier. Ranskalainen on viime kauden virheistään oppineena selvästi valmiimpi taistelemaan kärkisijoista. Huolimatta sääntöjen vaatimista eroista junioritallin ja tehdastallin autojen välillä, sekä Ogier että Kimi ajavat kalustolla, jolla voi voittaa. Ogierilta voittoa voi urheilullisessa mielessä odottaa. Kimiltä ei.
Kimi, kartturi Kaj Lindström, fysio Mark Arnall ja talli tekevät toki kaikkensa oikaistaakseen, mutta en näe voittoja realistiseksi tavoitteeksi. Asia, johon uskon vakaasti on Kimin ällistyttävän nopea kehittyminen.
Jos autourheilulle tyypilliset nopeat käänteet ja poikkeuksellinen tilanne avaisivat Kimille oven voittoon, voisi Kimi jossain mielessä olla jopa tallin sisäisessä nokkimisjärjestyksessä Ogierin edellä. Citroen tekee Ogierista johdonmukaisesti uutta Loebiä, mutta siihen on varattu aikaa. Lajille, merkille ja yhteistyökumppaneille Kimin rallivoitto räjäyttäisi pankin. Kaikki tietävät, ettei Kimi ole Loebin, Hirvosen, Sordon tai Latvalan tasolla, mutta... ”olet aina yhtä hyvä kuin viimeinen kilpailusi.”
Ogierilta vaaditaan kärsivällisyyttä. Ei niinkään näyttöjen suhteen, vaan tallin sisällä, arkisessa aherruksessa. Alkukaudesta kaikki ovat hurmiossa Kimistä. Näin Ogier saa keskittymisrauhan. Mutta kisa on kovaa. En voi mitenkään kuvitella huippulahjakkaan, äärimmäisen kilpailuhenkisen Ogierin nielevän helpolla sitä, että Kimi esimerkiksi otti hänen kisainsinöörinsä. Henkilön, joka on kuljettajalle talliorganisaation tärkein tekijä urheilullisen suorituksen tekemisessä. Poissuljetaan Kimin F1-mestaruus ja silti hänen ja Ogierin asetelmat ovat vastakohtaiset; Kimi on markkinoinnin kannalta arvokas, mutta ennen kaikkea hyvin maksava asiakas. Ogier on Citroenin ja Ranskan liiton tuella uraansa vähitellen rakentava lahjakkuus.
Kootaanpa vielä ainekset uuden ajan reseptille: raudan kova kaksintaistelu kahden maailman parhaan rallikuljettajan välillä takaa kovan tason kisoissa, F1-mestarin uusi aluevaltaus saa odottamattomat tahot kiinnostumaan lajista, vanhojen mestareiden – kuten Grönholm ja Solberg – näytökset pitävät vanhatkin fanit vireillä, Arabimaiden valloitus voisi onnistua Ford-kuski Khalid Al Qassimin avulla, Amerikkaankin saadaan tukeva ote kenkä- ja vaatetehtailija Ken Blockin avulla, nuoret lupaukset takaavat jatkuvuuden ja uudet autot sääntömuutoksineen houkuttelevat uusia tehtaita mukaan.
Kausi 2010 on kiehtovien mahdollisuuksien vuosi. Nyt pyörivät isommat pyörät kuin pitkään aikaan.
Jos näillä aineksilla ei rallista saada kunnon show’ta aikaan, niin ei sitten millään.