Käydään pääpiirteittäin läpi Venäjän pelaaminen, ja mitä se tarkoittaa Suomen kannalta. Lähdetään karvaus- ja ohjauspelaamisesta. Jos Venäjä menettää syvällä hyökkäyspäädyssä kiekon, sitä yritetään karvata aktiivisesti takaisin. Tämän kanssa Suomen pitää olla erityisen hereillä.
Jos Suomi pääsee ryhmittymään organisoituun viivelähtöön, Venäjän karvauspelaaminen on hyvinkin passiivista. Venäjä ryhmittyy tiiviiseen 1-3-1-muodostelmaan keskialueelle. Kärkikarvaaja karvaa vain näennäisesti, joten Suomella on rutkasti aikaa leipoa kiekkoa omassa päädyssään.
Yhdysvaltoja vastaan Suomen oli pakko lähteä nopeasti pois omasta päädystä, koska paine oli huomattavaa. Venäjää vastaan kiirettä ei ole, joten Suomen hyökkäyspelaaminen tulee olemaan merkittävästi hitaampaa. Jos kunnon vauhtia keskialueen ylitykseen ei saada, Leijonilla on mahdollisuus palauttaa kiekkoa alaspäin. Sitä mahdollisuutta on myös suotavaa käyttää.
Venäjää vastaan korostuu nimittäin se, että alivoimaisena ei kannata lähteä hyökkäämään. Venäjä on vaarallisimmillaan riistäessään kiekon hyökkäysalueelle. Ylöspäin pelaaminen on erittäin nopeaa, ja MM-kisoissa käytettävissä olevilla pelaajilla myös varsin juonikasta. Suomen pitää tehdä kaikkensa, jotta Venäjä ei pääse hyökkäämään edes tasavoimaisena. Puolustusvalmius pitää olla erinomaista.
Jos taas Suomi pääsee kääntämään peliä huonosti organisoitunutta venäläisviisikkoa vastaan, pitää kiekon ylöstuojan olla hereillä. Venäjä on näissä tilanteissa Zinetula Biljaletdinovin valmennuksessa erittäin hanakka joukkue takakarvaamaan. Jos tiiviiseen pakettiin tulee rakoja, tämä venäläisjoukkue singahtaa nopeasti alaspäin. Moraali ja osaaminen takakarvauksen toteuttamiseen ovat olleet huippuluokkaa.
Venäjän oma avauspelaaminen on varsin mielikuvituksetonta, ja tähän Suomi voi iskeä. Viisikon etäisyydet venähtävät ajoittain, kun venäläishyökkääjillä on kiire hyökkäämään. Puolustajien avaukset ovat järjestäen pitkiä, ja kaiken järjen mukaan Suomella pitäisi olla hyvät saumat kiekonriistoihin keskialueella. Venäjä tulee paljon myös kuljettamalla ylöspäin, joten painetta vaan kiekolliseen.
Kiekottomuus myrkkyä Venäjälle
Myös oman alueen puolustuspelissä Venäjällä on omat heikkoutensa. Paketti pysyy kohtuullisen tiiviinä Biljaletdinovin filosofian mukaisesti, mutta kiekkoa ja miehiä liikuttamalla aukkoja syntyy kyllä. Tähän saakka pitkiin hyökkäyksiin ei ole Suomelta pystynyt säännöllisesti kuin Mikko Koivun johtama ykkösketju. Nyt tarvitaan muiltakin ketjuilta tätä.
Kaikista vaarallisimmillaan Venäjä on hyökkäysalueella. Tukholman lohkossa kaikki ottelunsa voittanut Venäjä pelaa huikean monipuolista jääkiekkoa vastustajan päädyssä. Miehet vaihtavat paikkoja aktiivisesti ja kiekko liikkuu sujuvasti. Venäjällä on turnauksen parhaat yksilöt, ja sen on kyllä huomannut näissä MM-kisoissa.
Etenkin Jevgeni Malkinin johtama ykkösketju on pelannut huikeaa lätkää vastustajan päädyssä. Vastustajan puolustus on välillä ollut aivan sekaisin pyöritysten jälkeen, ja myös tulosta on syntynyt. Vaikka kuinka korostettaisiin oman alueen puolustamista, Venäjä iskee varmasti maaleja pitkillä hyökkäyksillä, jos heidät niitä päästään toteuttamaan.
Ykkösasia puolustuksellisesti on siis estää Venäjän pitkät hyökkäykset ja ylivoimahyökkäykset. Tämä onnistuu parhaiten pitämällä kiekkoa. Mieluiten tietysti vastustajan päädyssä, mutta tärkeintä on, että kiekko on valtaosan ajasta Suomen pelaajien hallussa.
Yhdysvaltoja vastaan kiekkokontrollin pelaamiseen ei ollut suurempaa mahdollisuutta, koska pelin luonne oli niin suoraviivainen. Venäjä sen sijaan tietyllä tavalla antaa avaimet Suomen käsiin - niitä on vain osattava käyttää oikein. Keskialueella ei saa tulla turhia kiekonmenetyksiä. Edelleen, jos ei ole paikkaa voittaa tilaa (mennä eteenpäin), sitä on tehtävä palauttamalla kiekkoa alaspäin. Se on Venäjälle myrkkyä.
Jos Venäjä ei pääse kiekkoon kiinni, supertähdet turhautuvat ennemmin tai myöhemmin. Jos Suomi pääsee johtoasemaan, kiekon kontrollointia pitää entisestään vain korostaa. Kun venäläispelaaja ei pääse tappioasemassa kiekkoon, hermokontrolli on todellakin koetuksella.
Pitkälti näillä aseilla Suomi kaatoi viime keväänä Venäjän kaksi kertaa - mukaan lukien välieräpeli. Nyt Venäjä on kuitenkin paremmin organisoitu kuin se yksilölauma, joka kiukutteli Bratislavassa. Haaste on erittäin kova, mutta voitettavissa Venäjä on ilman muuta.