Jos yltää viidennen kerran kuuden viimeisimmän kauden aikana jääkiekon SM-liigan välieriin, yllätyksestä puhuminen tuntuu kummalliselta. Sitä se kuitenkin oli viime kaudella, kun Blues nousi 0-3-tappioasemasta voittoon puolivälieräsarjassa KalPaa vastaan. Seurahistorian kolmas mitali oli lähellä, mutta Jokerit vei pronssiottelun toisessa jatkoerässä.
Viime kausi oli Lauri Marjamäelle ensimmäinen päävalmentajana. Kun seura oli myynnissä, eikä tulevaisuudesta ollut mitään varmuutta, se heijastui myös joukkueen tekemiseen. Vaivihkaa jopa kandidaatiksi A-maajoukkueen seuraavasta päävalmentajasta puhuttaessa noussut Marjamäki myöntää, että kausi oli melkoinen korkeakoulu päävalmentajan paikalle.
- Kyllähän siinä kaikenlaista tapahtui - niin pelaajarintamalla kuin seurarintamallakin. Sillä tavalla olen kiitollinen pelaajille, että usko säilyi. Aika lähellä se luovutus jossain vaiheessa oli. Joukkue oli sitkeä, ja kevät saatiin positiiviseksi. Lopulta pelasimme kuitenkin kuukauden playoffeja, ja 82 minuutin jälkeen jäi luu käteen. Aina pyritään jotain konkreettista voittamaan, mihin emme kuitenkaan pystyneet.
Nyt tilanne on huomattavasti vakaampi. Bluesin taakse tuli monihenkinen sijoittajaryhmä, ja seuran toimistolla ovat ovet käyneet. Puheenjohtajaksi tuli Martin Saarikangas ja toimitusjohtajaksi Petri Pusa. Kun tähän lisää vielä urheilutoimenjohtaja Janne Vuorisen ja Marjamäen, alkaa ydinryhmä olla kasassa.
Marjamäki vakuutti viime kauden aikana useasti, että joukkueen sisällä sekavaa tilannetta ei mietitty. Kun pöly on laskeutunut, on tamperelaislähtöisellä päävalmentajallakin jo toinen ääni kellossa. Nyt - tilanteen rauhoituttua - oleelliseen keskittyminen on ollut paljon helpompaa.
- Ilman muuta nyt tilanne on helpompi. Nyt on todella tekemisen meininki. Olen aina sanonut pelaajille, että kun yrittää, se on hyvä. Lopputulosta ei voi tietää, mutta kun pyrkii erinomaisuuteen - se on aistittavissa meillä tällä hetkellä. Nyt saavat keskittyä pelaajat pelaamiseen ja valmentajat valmentamiseen. Markkinaryhmä on tehnyt paljon töitä, ja on ollut hienoa, että olemme saaneet uutta verta, hän luettelee.
- Meitä on mainos- ja videokuvattu enemmän kuin kuuteen vuoteen yhteensä. Toimitusjohtaja pitää pelaajien kanssa henkilökohtaisia palavereja. Joukkueesta huolehditaan koko ajan, pukukopit on tehty uusiksi - paljon on kiinnitetty huomiota pieniin asioihin, jotka ovat pelaajille tärkeitä. He kokevat, että Espoossa on hyvä olla.
Jos oli tilanne ylipäätään sekava menneellä kaudella, turbulenssilta ei vältytty kaukalossakaan. Bluesin tolppien välissä kävi viime kaudella viisi eri maalivahtia, kun loistavasti kautensa aloittanut Petri Koivisto katosi mystisesti takavasemmalle. Nyt Bluesilla on käytössään kolmikko Juuso Riksman, Antti Ore ja Lars Volden, joka aloittaa kauden Mestiksen Jokipojissa. Bluesin maalivahtitilanteesta lisää tästä!
Kapteeni lähti...
Bluesin hyökkäyksen rakenne on muuttunut melkoisesti viime kaudesta. Joni Töykkälän, Mika Hannulan, Toni Kähkösen, Jari Sailion ja Roope Talajan myötä melkoinen paketti asennetta on lähtenyt. Tilalle pestattiin paluumuuttaja Niko Nieminen, HIFK:sta tullut Eetu Pöysti, hyvin harjoitusotteluissa esiintynyt Teemu Rinkinen, Tobias Salmelainen ja AHL:stä tullut Marco Rosa, joka loukkaantui juuri kauden alla.
- Meillä on nyt vähän pelaavampi joukkue. Luonnetta ja sellaista osaamista meiltä lähti paljon, mutta uskon näihin jätkiin täysin. Ennen kaikkea heitä on hienoa valmentaa kopissa joka päivä, kun silmät palavat, menemme eteenpäin ja halu on kauhea. Se motivoi valmentajaa, 35-vuotias Marjamäki kertoo.
- Kun vaihtuvuus on iso, se vie aina oman aikansa. Olen tosi tyytyväinen siihen, ketä olemme saaneet. Meidän resursseillamme meidän on uskottava omiin intuitioihimme - Rinkinen, Pöysti, ketä olemme hoitaneet tänne. Ikoset, Aaltoset ja kumppanit tulevat olemaan isoja pelaajia meille jo tällä kaudella.
Kun lähtijöiden listaan lisää vielä Joakim Erikssonin ja Petri Lammassaaren nimet, Blues on tutussa tilanteessa. Hyökkäyksestä on lähtenyt rutkasti kokemusta, ja nuorilla on - jälleen kerran - mahdollisuus nousta esiin. Marjamäen filosofiasta paljon kertoo se, että hän näki Rosankin loukkaantumisen osaltaan rikkautena, koska nuorilla on yhä isompi sauma nousta esiin.
Jo viime kaudella parrasvaloihin hyppäsi 17-vuotias Juuso Ikonen. Neljä maalia sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä tehnyt toisen polven espoolaiskiekkoilija otti keväällä paikkansa liigasta ja teki sen ennakkoluulottomasti. Pienikokoisen Ikosen ketteryydelle, näppäryydelle ja näyttävyydelle on yhä enemmän tilausta alkavalla kaudella.
Ikonen on vienyt isoimmat otsikot Bluesin nuorista, mutta alkavalla kaudella vähintään yhtä kova tekijä saattaa olla toinen taskuraketti, Miro Aaltonen. Alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa viime vuodenvaihteessa väläytellyt Aaltonen on tehnyt Marjamäkeen suuren vaikutuksen kesän aikana.
- Odotan Aaltoselta todella paljon. Hän otti hirveät stepit eteenpäin kesällä. Hän oli Lake Placidissä 20-vuotiaiden paras hyökkääjä. Hänellä on joku herätyskello soinut, että nyt ei riitä enää lahjat. Hän on vastuullisessa roolissa, ja silloin pitää myös tulosta tulla - oli pelaaja sitten 15-vuotias tai 35-vuotias, Marjamäki linjaa hetkeäkään epäröimättä.
Aivan täysin teinien varassa Bluesin hyökkäys ei luonnollisestikaan ole. Viime kaudella 33 (16+17) tehopistettä paukuttanut Kristian Kuusela, väkevän debyyttikauden Espoossa pelannut Tommi Huhtala ja Teemu Ramstedt kantavat suurimmat tuloksenteko-odotukset yhdessä pitkän linjan Blues-pelaajan Camilo Miettisen kanssa. Yli 200 liigaottelun kahden suunnan sentteri Tomi Sallinenkin, 23, alkaa olla jo kokenutta kaartia.
... ja kapteeni tuli
Lähtijäpuolelta Toni Kähkösen menettäminen kirpaisi paitsi pelillisesti myös henkisesti. Kevään mies oli Bluesin kapteeni ennen lähtöään Kärppiin. Aivan turha mies ei C-kirjainta perinyt, sillä nyt sitä kantaa Arto Laatikainen - mies joka on pelannut Espoossa enemmän pääsarjaotteluja (529) kuin kukaan muu.
JYPissä Suomen mestaruuden voittanut Laatikainen on iso pelaaja Bluesille. Neljän kauden poissaolon jälkeen Espooseen palanneen Laatikaisen alkukausi menee piloille loukkaantumisen takia, mutta silti hän on jo ehtinyt näyttää Marjamäelle jopa isällisen vaikutuksensa joukkueeseen.
- Erittäin iso merkitys. Lähdimme siitä, että maalivahti- ja pakkikalusto pitää saada hyväksi. Mielestäni meillä on hyvä puolustus. Harmittaa Laatikaisen puolesta, kun hän joutuu olemaan muutamia viikkoja sivussa, Marjamäki voivotteli.
Laatikaisen lisäksi tulijapuolella takalinjoille olivat KalPasta hankittu Henri Laurila ja SM-liigan peruspuolustajien aateliin lukeutuva Mikko Kuukka. Kuukka oli pari kautta sitten maajoukkueen vakiokasvo EHT-kiertueella, mutta viime kausi meni täysin pilalle vammojen takia. Korvattavaa riittää etenkin Oskari Korpikarin ja Ville Varakkaan lähtöjen myötä.
Myös Joonas Jalvanti tuli Bluesin paitaan (Pelicansista) ja hän täydentää puolustusta yhdessä Harri Ilvosen kanssa. Omista junioreista odotukset ovat korkeimmalla, kun puhutaan 19-vuotiaasta Joonas Valkosesta ja 18-vuotiaasta Niklas Tikkisestä, jota Marjamäki kuvaa ”tulevaisuuden tähdeksi”.
Kaikkein kovimmat odotukset on kuitenkin kohdistettu Jani Hakanpään harteille. St. Louis Bluesin kanssa jo NHL-sopimuksen tehnyt järkäle löi itsensä komeasti läpi jo viime kaudella ennen kauden päättänyttä loukkaantumistaan. Hyvin lähelle NHL-puolustaja Sami Salon pelaajaprofiilia napsahtava Hakanpää saattaa olla sivussa kauden avauksesta, mutta hyvin nopeasti voi räjähtää Espoon suunnalta.
- Kun Hakanpää helmikuussa loukkaantui, hän oli meidän paras pakkimme. Hän otti isoja harppauksia. Hän kuntoutui, mutta uudestaan tuli pieni vamma. Hän on menossa eteenpäin. Kolmen vuoden sopimus St. Louisin kanssa - en epäile, vaikka hän pelaisi ensi kaudella jo jonkun NHL-pelin, Marjamäki ylistää.
Blues on tutussa tilanteessa kauden alla. Se ei taaskaan ole kuumimpia suosikkeja, mutta joukkueessa on rutkasti menestymisen kulttuuria - josta ei ole enää monta askelta voittamisen kulttuuriin. Maan paras juniorikoneisto suoltaa jatkuvuutta kovalla prosentilla myös liigajoukkueeseen.
- Totta kai viime kevät antaa uskoa. Ennen kaikkea Espoossa nämä nuoret ovat voittaneet jo junioreissa paljon. Se on tärkeä tapa oppia voittamista - oli se sitten C-, B- tai A-nuorten SM-kultaa. Myös liigajoukkueessa on paljon pelaajia, jotka ovat päässeet pelaamaan mitaleista, mutta eivät ole voittaneet vielä mitään. Kyllä se meitä motivoi, Marjamäki asettelee.
Merkittävimmät pelaajasiirrot
Saapuneet
Juuso Riksman / mv (HIFK)
Joonas Jalvanti / p (Pelicans)
Mikko Kuukka / p (Lukko)
Arto Laatikainen / p (JYP)
Henri Laurila / p (KalPa)
Jens Westin / p (Modo, laina)
Marco Rosa / kh (St. John’s, AHL)
Niko Nieminen / lh (HPK)
Eetu Pöysti / lh (HIFK)
Teemu Rinkinen / lh (Pelicans)
Tobias Salmelainen / lh (Jukurit)
Lähteneet
Patrick Galbraith / mv (Frölunda, SWE)
Jonathan Iilahti / mv (Sport)
Petri Koivisto / mv
Dale Clarke / p
Oskari Korpikari / p (Pelicans)
Mikael Kurki / p (Karlskrona, SWE)
Ari Vallin / p (Sparta Praha, CZE)
Ville Varakas / p (HIFK)
Joakim Eriksson / kh (HIFK)
Joni Töykkälä / kh (HIFK)
Mika Hannula / lh
Roope Ranta / lh (Jokipojat)
Jari Sailio / lh
Tomi Ståhlhammar / lh
Roope Talaja / lh (HIFK)
Toni Kähkönen / lh (Kärpät)