Jo ennen Suomen ja Ruotsin välistä ottelua oli hyvin tiedossa, että Leijonat yltää tappiollakin parhaana lohkokakkosena neljän joukkoon - suoraan puolivälieräpaikkaan - ellei se häviä länsinaapurille seitsemällä maalilla.
Osa ulkomaalaistoimittajista ihmetteli suureen ääneen Suomen kesyä otteluun lähtöä ja ylipäätään sitä, halusiko Leijonat edes tapella tosissaan Ruotsia vastaan voitosta?
Ero kahteen aikaisempaan Suomen turnauspeliin – olkoonkin vastustajat sitten ihan eri tasoisia – oli nimittäin hurja. Ennen kaikkea suomalaisten tietynlainen haluttomuus ja taistelutahto herättivät ihmetystä. Miksei Torinon revanssi Ruotsista maistunut? Miksi ns. pappakenttä (Lehtinen-S.Koivu-Selänne) ja Olli Jokisen ketju eivät taistelleet jäällä?
Ruotsi-tappion jälkeen ottelukaavio mahdolliseen olympiafinaaliin olisi se, että Suomen olisi voitettava puolivälierissä ensin Tshekki (tai Latvia) ja välierissä USA. Joidenkin mielestä tämä on silti helpompi tie loppuotteluun kuin kaavion toiselta puoliskolla.
Mikäli Leijonat olisi voittanut Ruotsin varsinaisella peliajalla, niin se olisi kohdannut puolivälierissä voittajan Sveitsi/V-Venäjä mutta välierissä vastaan olisikin tullut sitten kivenkova Kanada tai Venäjä.
Canada Hockey Place –areenan käytäväkuiskuttelussa ei voinut mitenkään välttyä villeiltä spekulaatioilta siitä, että halusiko Suomi sittenkin välttää välierissä Kanadan tai Venäjän.
Ymmärrettävästi päävalmentaja Jukka Jalonen ja kaikki pelaajat kielsivät ”taktikoinnin”. Leijonien peliesitys oli heikkoa tasoa, vaikka kaikkien suomalaisten mielestä valmistautuminen meni suunnitelmien mukaisesti.
Jotain oli kuitenkin pahasti pielessä, koska tunnetaso Tre Kronor –pelissä oli sitä luokkaa, mitä näimme - varsinkin kahdessa ensimmäisessä, ratkaisevassa erässä. Oliko Ruotsi sittenkin niin ylivertainen? Miksi Suomen avainpelaajat olivat hengettömiä erikoistilannepelaamisessa eikä luistin kulkenut? Edes kahden miehen ylivoima ei kolahtanut.
Valmentaja Jukka Jalosen sanoi ottelun jälkeen hieman kärjistäen, että Suomi olisi hävinnyt maanantain asenteella ja betonijaloilla kenelle tahansa olympiakaukalossa.
– Jotain on vialla, jos joukkueen huippupelaajat ampuvat yli minuutin kestäneellä kahden miehen ylivoimalla vain yhden laukauksen kohti maalia, ja sekin osuu vastustajan jalkaan, ihmetteli Jalonen.