Onko Lahti mahtava paikka vai ankea neukkulahenkinen takapajula? Pistää kallistumaan jälkimmäisen kannalle, kun on asettunut puolivahingossa kaupunkiin ja yrittänyt pontevasti kotiutua, rampata riennoissa ja paikallistua. Vaan eipä ole onnistunut -onneksi. Lahdelle pärjää vain Heinola, sillä isoveli ja pikkusisko oikein kamppailevat siitä, kummassa saadaan tartutettua masentuneempi tunnelma ympäristöön.
Toisessa näistä eteläisen Suomen hyvien liikenneyhteyksien ja luonnonkauneuden keskellä olevista kaupungeissa riidellään sisäänpäin ja itketään ulkopuolista tukea. Isommassa pyöritetään sisäpiiriä, joka on tartuttanut ”eliitti on parempi kuin tavallinen kansa”-ajattelun omaan kansaansakin ja painanut alas kaiken innovatiivisuuden hengen, joka muotsikan, kortteliliigan ja Suomen ensimmäisten musiikkiluokkien kaupungissa voisi kytemisen sijaan leimahtaa liekkiin.
Kun en vielä asunut Lahdessa, Lahti oli minulle Salppurin kisat, Sibeliustalo ja suuri. Nyt kun olen asunut Lahdessa seitsemän vuotta, minulle on huomautettu, ettei Salppurin kisoista sovi innostua, Sibeliustalon kalleutta ja huonoa kuntoa pitää meidän omienkin haukkua, eikä Lahti ole suuri, vaan pieni, etenkin sielultaan.
Lahti on kuin armeija, jossa toisinajattelijat vaiennetaan, eikä upseerina voi koskaan olla räväkkä, innovatiivinen taiteilijasielu, vaan mitä harmaampi, sen parempi. Ohjesääntö ei tosin Lahdessa ole se, minkä laki sanoo, vaan joku sisäinen salainen koodi, jonka mukaan päättäjät - samat, samat vuosikymmenestä toiseen, painavat jarrua, niin että kaupunki pysyy paikallaan ja kun pysytään paikallaan, toiset porhaltavat ohi.
Lahteen on rakennettu Sibeliustalo, jonka aina muistetaan mainita valtuuston tiukan äänestyksen jälkeen toteutuneen, mutta se edistyksellinen päätös onkin ainoa, poikkeus joka vahvistaa säännön, ettei Lahti etene mihinkään. Lahti on saanut oikoradan, huippuyhteyden pääkaupunkiin, mutta sekin päätös tehtiin muualla, eikä täällä ole pystytty vastaamaan mitenkään mahdollisuuden mukanaan tuomaan haasteisiin. Urheilukaupunkinakin kun Lahtea pidin, niin olen tässä ihmetellyt miten urheilutalo voi olla aina vain huonossa kunnossa, Kisapuiston katsomon rappiotilasta puhumattakaan.
Lahti on lamassa, eikä tämä ole uutta tekoa, vaan poteroon on jämähdetty vuosia sitten. Jos kaupunginteatterin, kirjaston ja kapakoiden lähellä ei ole Lahdessa, bisnescityssä, kannattavaa pyörittää hotellia, mistä avaruudesta Teivaanmäelle –yhteiskunnan tuella, tottakai –nouseva loistohotelli asiakkaansa ottaa? Jollei Ankkurista olisi kaavoitettu Vesijärveä entisestäänkin kuormittavaa kerrostalolähiöitä, vaan vetävä rantakaupunginosa Kuopion saaristokaupungin tapaan, Lahdella olisi edes asuinalue, jolla rehennellä. Ai niin, silloin kun olin muuttamassa Lahteen, minulle kehuttiin Karistoa, sen piti olla tulevaisuutta. Joopa joo.