Poliisi ei ole tavoittanut Jyväskylän Kortepohjassa liikkunutta, lapsia ahdistellutta itsensäpaljastajaa. Miehestä poliisille annetut tuntomerkit vaihtelevat, mutta kaikissa ilmoituksissa miestä on kuvailtu ulkomaalaiselta vaikuttavaksi.
Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan enemmistö itsensäpaljastajista on seksuaalisesti poikkeaviksi urautuneita.
- He saavat tällaisesta tällaisesta toiminnasta tyydytystä, ja se voi olla pakonomaistakin. Heillä on usein huonosti mahdollisuuksia luoda ihmissuhteisiin pohjautuvia normaaleja seksuaalisuhteita, hän sanoo.
Lauerman mukaan itsensäpaljastamista esiintyy myös dementian ja erilaisten psykiatristen kriisien yhteydessä.
Lapsille itseään paljastava on pedofiili
Jos itsensäpaljastaja pyrkii esiintymään vain lapsille, kyseessä on pedofiili.
- Jos kohteeksi valikoidaan vain lapsia, kyllä se kielii pedofiilisesta taipumuksesta. Sellainen on huolestuttavaa, Lauerma sanoo.
Jos kohtaa itsensäpaljastajan, viisainta on lähteä toiseen suuntaan ja olla osoittamatta itsensäpaljastajalle huomiota. Poliisikin on hyvä soittaa paikalle.
Tällainen henkilö pitää saada kiinni ja lapsiin kohdistuva häiriköinti ja seksuaalinen uhkaava käyttämytyminen näin estää.
- Tällainen henkilö pitää saada kiinni ja lapsiin kohdistuva häiriköinti ja seksuaalinen uhkaava käyttämytyminen näin estää, Lauerma linjaa.
Itsensäpaljastaminen on yleensä sukupuolisiveellisyyden julkista loukkaamista. Rangaistus siitä on sakkoja. Jos kohteena on lapsi, rikos on raskaampi.
- Viimeisimmän rangaistusasteikon ankaroittamisen jälkeen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön minimirangaistus on neljä kuukautta vankeutta ja maksimirangaistus neljä vuotta vankeutta, sanoo kihlakunnansyyttäjä Mikko Jaatinen.
Itsensäpaljastamisesta tiedetään vähän
Itsensäpaljastajia on tutkittu vähän, joten pitkälle vietyjä yleistyksiä ei ole mahdollista tehdä.
Suuri joukko itsensäpaljastajista on jollain tavoin heikkolahjaisia.
-Suuri joukko itsensäpaljastajista on jollain tavoin heikkolahjaisia. Valtaosa heistä on tiettävästi melko vaarattomia, mutta esimerkiksi lapselle itsensäpaljastajan kohtaaminen voi olla traumaattinen, uhkaava, epämiellyttävä kokemus, Laurema sanoo.
Joissain tapauksissa mahdollista on myös itsensäpaljastamisen kehittyminen vakavammiksi muodoiksi.
- Joskus käy niin, että kun itsensäpaljastaminen ei enää riitä, niin se voi johtaa muuhun ahdisteluun ja jopa raiskauksiin. Mutta mikään tyypillinen kehitys se ei ole. Riski ei ole suuri, mutta se on olemassa, Lauerma toteaa.
Itsensäpaljastaja on lähes poikkeuksetta mies
Itsensäpaljastajan stereotyyppinen kuva poplariaan levittelevästä miehestä pitää melko hyvin paikkansa. Naispuolinen itsensäpaljastaja on harvinainen.
- Naisen kehoa pidetään kokonaisvaltaisemmin seksuaalisena tai eroottisena. Monien mielikuvissa miehen seksuaalisuus liittyy voimakkaasti sukupuolielimiin. Silloin niitten paljastaminen on hyvin poikkeavaa käytöstä. Naiselle taas monenlainen eroottisesti värittynyt esiintyminen on mahdollista ilman että sitä pidetään kovin häiritsevänä, Lauerma sanoo.
Seksuaalisuuden poikkeamat ylipäätään ovat miehillä naisia yleisempiä.
Kaikki julkinen alastomuus ei ole itsensäpaljastamista
Julkisesta alastomuudesta käytetään myös termiä viuhahtaminen.
-Kyse on eri ilmiöstä. Itsensäpaljastamiseen, ekshibitionismiin, liittyy seksuaalisen tyydytyksen tavoittelu. Itsensäpaljastajat hyvin usein kiihottuvat tekemisistään, Lauerma kertoo.
Alaston kirmailu suihkulähteessä suosikkijoukkueen mestaruuden jälkeen ei siis ole itsensäpaljastamista.
- Provokatiivinen riisutuminen mielenosoituksena ei tähtää seksuaaliseen tyydytykseen, tiivistää Lauerma.