Keväiset sammakonkutuhavainnot ovat yleisesti ruskosammakon tai viitasammakon kutua.
Kutua löytyy yleensä ojista ja lammikoista. Hyviä kutupaikkoja ovat esimerkiksi metsälammikot ja peltojen pientareilla olevat ojat. Mitä lämpimämmät säät, sitä nopeammin kutu kehittyy nuijapäiksi.
Kannat vähenemässä
Seinäjokelainen biologian opettaja Hannu Tuomisto kertoo, että sammakoiden kannalta trendi on ollut huono jo kymmenisen vuotta. Sellaisten pienvesistöjen määrä, joissa sammakot tykkäävät kutea, vähenee ja maailmanlaajuisestikin sammakkokannat ovat romahtaneet.
Sama tiedetään Luonto-Liitossa, jonka Kevätseurannassa kerätään kutuhavaintoja.
– Kannat ovat vähenemään päin. Populaatiota rajoittavat ihmisen levittäytyminen ja elinympäristön muutokset, sanoo kevätseurantavastaava Heikka Marttila-Tornio.
Toisaalta sammakot osaavat hakeutua vesistöihin, joissa niille on luontaisia vihollisia mahdollisimman vähän. Tälläinen on esimerkiksi Seinäjoen esteettömällä liikuntareitillä oleva lampi.
– Siellä voi olla kymmeniä tuhansia nuijapäitä ja niistä kourallinen kasvaa aikuiseksi. Kalat ja isommat vesihyönteiset syövät niitä, mutta sammakot hakeutuvat eristyneisiin pienvesistöihin, Hannu Tuomisto sanoo.
Katso – älä koske
Seinäjokisella lammella voi kuulla kurnutusta aamuin illoin. Vaikka keväinen ilmiö on kiehtova, kudun suhteen pitäisi kuitenkin malttaa toteuttaa ajatusta "katsoa saa, muttei koskettaa".
Eikä lapset varmasti ole sammakoiden tulevaisuuden kannalta niiden suurin uhka.
Sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja ja rauhoittaminen koskee myös kutua ja nuijapäitä. Ja myös lasten leikkejä, vaikka niissä ei sammakon tulevaisuuden suurin uhka ehkä piilekään.
– Onhan se pikkulasten ikiaikainen oikeus, että pitää saada vähän hypistellä. Eikä lapset varmasti ole sammakoiden tulevaisuuden kannalta niiden suurin uhka, Tuomisto naurahtaa.