.
On syyskuu 2014. Isisin terroristit ovat iskeneet jesidikylään Sinjar-vuorella Irakissa. Raakalaismaisessa iskussa kuolee 300 jesidiä ja kymmenen suomalaista avustustyöntekijää.
Se on Suomen presidentille Sauli Niinistölle viimeinen pisara. Hän määrää Hornet-laivueen ilmaan ja Suomen osallistumaan Isisin vastaiseen taisteluun.
**Näin voisi hyvinkin käydä kuvitteellisessa todellisuudessa, **jos Suomen presidentillä Sauli Niinistöllä olisi samanlaiset valtaoikeudet kuin virkaveljellään Yhdysvalloissa.
Hävittäjät voitaisiin todella nostaa siivilleen ja lähettää kohti Sinjarin vuoristoisia taistelukenttiä.
Yhdysvalloissa presidentti on asevoimien ylipäällikkö, ja se merkitsee laajaa valtaa käyttää voimaa. Siinä missä Suomen presidentti joutuu käskemään koolle ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja taiteilemaan kannanmuodostuksessaan 26 muun EU-maan kanssa, on Yhdysvaltain presidentin toimivalta paljon suorempi.
Presidentti voi siis ryhtyä heti toimiin.
Jos esimerkiksi useita amerikkalaisia avustustyöntekijöitä surmattaisiin ulkomailla, kuvaisivat Yhdysvaltain viranomaiset tapahtumaa todennäköisesti sanoilla ”äkillinen isku”.
Presidentillä on valta vastata äkillisiin iskuihin. Vastaiskua varten ei tarvitse tehdä virallista sodanjulistusta, johon pitää Yhdysvalloissa hankkia lupa kongressilta.
Sota on viime vuosina haluttu julistaa ääri-islamistista Isis-järjestöä vastaan, mutta kongressi ei ole toistaiseksi antanut siihen valtuutusta. Sodanjulistusta on esittänyt muun muassa senaattori Tim Kaine, Hillary Clintonin varapresidenttiehdokas.
Ääri-islamistien toiminta on kirvoittanut Yhdysvalloissa keskustelun siitä, mikä määritellään sodaksi ja milloin tarvitaan sodanjulistusta. Sota terrorismia vastaan on ylipäätään hämärtänyt asevoiman käytön rajoja.
Tällaisessa tilanteessa presidentin henkilöllä on suuri merkitys.
Esimerkiksi George Bush nuorempi kampanjoi vahvasti terrorismin vastaisen sodan puolesta. Hän haki siihen valtuutuksen kongressilta ja saikin sen tunnetuin seurauksin.
Tosin aina Yhdysvaltain presidentti ei ole ennättänyt pitää kongressia mukana päätöksenteossa sodanjulistusta tehdessään. Vuonna 1950 presidentti Harry S. Truman päätti – kysymättä kongressin lupaa – Yhdysvaltain osallistumisesta Korean sotaan.
.
On 5. marraskuuta 2015. Sotesta ei tunnu syntyvän sopua. Kokoomus uhkaa jättää hallituksen. Kokoomus tahtoo 12 sote-aluetta ja Kepu runnoo 15:ttä piiriä. Perussuomalaisille käy mikä vain.
Presidentti Sauli Niinistö soittaa neuvottelupuhelun kolmelle ässälle. ”Nyt loppuu piirileikki”, hän puuskahtaa ja päättää ohittaa eripuraisen hallituksen. Niinistö ottaa asian hoteisiinsa ja Suomi saa kahdeksan sote-aluetta. ”Salecare” tulee voimaan vuonna 2017.
**Sote-uudistus voitaisiin hoitaa näinkin. **Todellisuudessa Suomen presidentillä ei ole sisäpolitiikassa mahdollisuutta suuriin eleisiin, jos hallitus on eripurainen ja presidentin yhteys puolueisiin pätkii.
Toisin on Atlantin takana.
Yhdysvalloissa presidentin valta on sisäpoliittisesti laajimmillaan kuitenkin vasta sillä edellytyksellä, että kongressi on presidentin oman puolueen hallussa ja yhteys lakeja säätävään elimeen siten kunnossa.
Yhdysvaltain terveydenhoitouudistus eli Obamacare on tästä hyvä esimerkki. Paketti hyväksyttiin presidentti Barack Obaman puolueen demokraattien äänillä.
Uudistusta kiivaasti vastustaneet republikaanit äänestivät hanketta vastaan kongressissa 50 kertaa, turhaan. Terveydenhoitouudistuksen läpimenoa pidetään yhtenä Obaman suurimmista saavutuksista.
Yhdysvaltain presidentti ei ole kuitenkaan kaikkivaltias.
Vaikka Yhdysvaltain järjestelmä on presidenttivaltainen, maan johtajalla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta erottaa ministereitä tai hajottaa kongressia.
Niin ei ole Suomessakaan, enää.
Poikkeuksena ovat erityisesti Urho Kekkosen ajat, jolloin presidentillä oli verrattomasti enemmän valtaa sisäpoliittisesti amerikkalaiseen virkaveljeensä verrattuna. Kekkonen pystyi sumeilematta erottamaan hallituksen ja valitsemaan ministereitä mielensä mukaan.
.
Uutinen tv:stä hätkähdyttää presidentti Sauli Niinistön.”Sallan kautta on rajan yli saapunut eilisestä lähtien yli 300 turvapaikanhakijaa…”
Puhelu Moskovan suurlähettiläälle on lyhyt ja intensiivinen. ”… pane sana kiertämään, että rakennamme itärajalle kuusimetrisen muurin ja sen Venäjä saa maksaa”, Niinistö sanoo.
**Tilannekuvaus Sallasta on sinänsä mahdollinen. **Mutta voisiko Suomen presidentti riehaantua näin paljon amerikkalaisillakaan valtaoikeuksilla?
Niin voisi käydä hyvin poikkeuksellisessa tapauksessa, jos presidentti venyttäisi vallankäyttöään äärimmilleen.
Yhdysvalloissa tällaisesta vallankäytöstä haaveilee republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump, joka on uhannut rakentaa muurin Meksikon rajalle.
Muurin kohoaminen olisi kuitenkin epätodennäköistä. Vielä epätodennäköisempää olisi, että muuri voitaisiin maksattaa naapurilla kuten Trump on ehdottanut. Tällainen uho on lähinnä puhetta kannattajille johtajuuden osoittamiseksi. Ei sen enempää.
Yhdysvalloissa presidentin valtaoikeudet ovat kiistatta suuremmat kuin Suomessa. Voihan Yhdysvaltain presidentti esimerkiksi nimittää korkeimman oikeudet tuomarit, ja onhan hänellä hallussaan ydinaseiden laukaisukoodit.
Mutta presidentin suuri valta ei silti tarkoita, että maan johtaja tekisi päätöksiä tyhjiössä.
Yhdysvalloissa puhutaan ”checks and balances” -ajattelusta, poliittisen vallan tasapainottamisesta. Valtakeskittymät eli presidentti, kongressi, senaatti ja oikeuslaitos kontrolloivat toistensa valtaa.
Muurin rakentaminen Sallaan tai Meksikon rajalle jäisi vain haaveeksi.