Tuuli keinuttaa soutuvenettä Littoistenjärven etelärannalla. Kuivapukuun sonnustautunut Veijo Ojansuu kahlaa vyötärönsyvyisessä vedessä pitkä metallisauva kädessään, kun Ympäristö Ojansuut Oy etsii sopivaa vesillelaskupaikkaa kemikaalinlevitysalukselle.
Vajaan kuukauden kuluttua Littoistenjärven laineilla puksuttaa alumiinirakenteinen paatti, joka uittaa vedessä kaksitoistametristä metalliripaa. Siitä järveen levitetään noin kaksisataa tonnia eli kuudesta seitsemään säiliöautollista polyalumiinikloridia.
Aineen on määrä saostaa Littoistenjärvessä oleva fosfori. Se painuu kemikaalin vaikutuksesta tasaiseksi kerrokseksi järven pohjaan. Veden pH-arvo laskee, ja sinilevän syntyminen estyy.
Koko toimenpide kestää kaksi vuorokautta. Sen aikana järven käyttöä ja siellä liikkumista kehotetaan välttämään, jotta kemiallinen reaktio ehtii tapahtua rauhassa.
Projektista vastaavat tahot vakuuttavat kuitenkin, ettei kemikaalipuhdistuksesta ole mitään haittaa ihmiselle.
Suomessa ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten
Rymättylän Kirkkojärvellä Naantalissa tehtiin vastaavanlainen kemiallinen puhdistus vuonna 2002. Se oli tuolloin Suomen ensimmäinen kemiallisesti puhdistettu vesistö. Kirkkojärven veden laatu parani huomattavasti pariksi viikoksi, mutta huononi sitten pikku hiljaa.
Tuolloin tehdyt laskelmat tarvittavan kemikaalin määrästä eivät pitäneet paikkaansa, sillä aiempaa kokemusta puhdistuksesta ei ollut. Kemikaalikäsittely jouduttiin uusimaan.
Toisen käsittelyn jälkeen vedenlaatu kuitenkin parantui pysyvästi. Leviä on esiintynyt silloin tällöin, mutta määrä on ollut ratkaisevasti vähäisempi kuin ennen käsittelyjä.
Kirkkojärven puhdistuksen jälkeen Suomessa on tehty joitakin kymmeniä järvien kemiallisia puhdistuksia.
Pieni vaikutus luontoon
Littoistenjärvellä käytettävä kemikaalimäärä on verraten vähäinen, joten suurta vaikutusta alueen luonnolle ei kemiallisesta puhdistuksesta pitäisi aiheutua. Veijo Ojansuun mukaan veden pH-arvo muuttuu niin vähän, ettei kaloja pitäisi juuri kuolla.
– Jos kala ui suoraan kemikaalisuihkuun, silloin se saattaa kuolla, Ojansuu sanoo.
Veteen sekoittunut kemikaali ei ole myrkyllistä, eli linnut, jotka syövät pintaan nousevia kuolleita kaloja, ovat Ojansuun mukaan turvassa.
Littoistenjärven hoitokunta kutsuu silti käsittelyn jälkeen paikalle talkoolaisia mahdollisten kuolleiden kalojen keräämiseen. Jos kaloja ei ole kerättäväksi, kunnostaa talkooporukka Littoistenjärven ympäristöä muulla tavoin.
Puhdistuksesta vastaava projektipäällikkö Milja Vepsäläinen sanoo, että kalakantojen pieneneminen olisi itse asiassa hyvä asia. Se parantaisi järviveden laatua.
Viimeinen oljenkorsi
Littoistenjärven sinilevätilanne on muuttunut pahemmaksi läpi 2000-luvun. Järven vedenlaatua on viime vuosikymmeninä yritetty parantaa esimerkiksi huoltokalastuksella. Erityisesti pohjan planktonia syövät pienet lahnat ja muut särkikalat ovat ongelma järven rehevöitymiselle.
Kun lahna imee ravintoa pohjamudasta, se irrottaa samalla pohjaan sitoutunutta fosforia veteen. Kemiallisen puhdistuksen onkin tarkoitus nimenomaan painaa vesimassan fosfori takaisin pohjaan.
– Huoltokalastus ei oikein onnistunut, sillä kalasaaliit jäivät pieniksi, projektipäällikkö Milja Vepsäläinen kertoo.
Kalastuksen lisäksi veden happimäärää on yritetty useaan kertaan lisätä ilmastamalla eli pumppaamalla veteen ilmaa. Silloin ilmakuplista vapautuu veteen happea.
Sekään ei ole tuottanut tulosta, vaan sinilevämäärät ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Vuosia kestäneen tuloksettoman puhdistustyön jälkeen Littoistenjärven hoitokunta päätyi kokeilemaan kemiallista puhdistusta. Hoitokunta haki ympäristölupaa aluehallintovirastolta, ja Varsinais-Suomen ELY-keskus määrättiin valvomaan työn etenemistä.
Puhdistuksen jälkeen veden pitäisi kirkastua muutamassa päivässä. Sinilevättömästä vedestä voidaan näillä näkymin nauttia Littoisissa läpi kesän.