EU:sta tulee viikoittain hälytyksiä ruokaväärennösepäilyistä – Voiko suomalainenkaan enää luottaa ruokaansa?

Ruoan yhä pitenevät toimitusketjut antavat lisää mahdollisuuksia rikollisille.

Ruokahuijaukset
Einesruokalounas, spaghettia, leipä, omena ja tomaatti pöydällä.
Yle

Ruoan toimitusketjut käyvät yhä pidemmiksi, ja se antaa lisää mahdollisuuksia myös väärinkäytöksille ja suoranaiselle rikollisuudelle, kun tuotteiden valmistukseen osallistuu entistä enemmän toimijoita. Esimerkiksi suomalaisen lautaselle päätyvä naudanliha saattaa olla alkujaan Etelä-Amerikassa teurastetusta eläimestä, joka on laivattu Australiaan leikattavaksi, ja Suomeen lihan on myynyt hollantilainen lihatukku.

– Kysymys on mittakaavasta, joka on globaalissa elintarviketeollisuudessa niin valtava, että yksittäisen lihakilon hinnassa logistiikan osuus on mitätön, sanoo Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen, joka valmistelee ruokaväärennöksistä väitöskirjaa.

Valveutuneen kuluttajan taitoihin kuuluu osata lukea pakkausmerkintöjä.

Marjo Särkkä-Tirkkonen, Ruralia-instituutin erikoissuunnittelija

Särkkä-Tirkkosen mukaan ruokateollisuutta voi verrata mihin tahansa komponenttiteollisuuteen, jossa tuotteen suunnittelu, kokoaminen ja eri osien valmistus voi tapahtua hajautetusti täysin eri puolilla maailmaa.

– Ilmiönä ruokaväärennökset eivät ole uusi. Muistan nähneeni lehtijuttuja 1900-luvun alkupuolelta, jolloin Suomesta oli viety Englantiin margariinilla jatkettua voita, Särkkä-Tirkkonen sanoo.

– Pidentyneet toimitusketjut antavat kuitenkin lisää mahdollisuuksia väärinkäytöksiin.

Vuonna 2013 perustettu EU-maiden välillä tietoa vaihtava Food Fraud Network (FFN) on tähän mennessä raportoinut jäsenvaltioiden kesken noin 300 ruokaväärennöstapausta. Valtioiden sisällä tapahtuvat huijaukset eivät sisälly lukuun, koska FFN seuraa vain tapauksia, joissa väärennetty tuote on ylittänyt valtioiden rajat.

Kuluttajaa johdetaan harhaan

Lainsäädäntöön perustuvaa yksiselitteistä määritelmää ruokaväärennöksille ei ole, mutta tavoitteena niissä on taloudellisen hyödyn saaminen siten, että kuluttajaa johdetaan harhaan. Skaala vaihtelee puutteellisista tai virheellisistä tuotemerkinnöistä mädäntyneen lihan myyntiin, kuten hiljattain Brasiliassa.

Viimeisin julkisuutta saanut tapaus Suomessa uutisoitiin maaliskuun lopussa, kun salolaisen Perniön Lihan toimitusjohtaja sai syytteet markkinointirikoksesta ja terveysrikoksesta. Syytteen mukaan ulkomaalaista lihaa oli myyty kotimaisena Joutsenlippu-merkinnöin. Toimitusjohtajan mukaan kyseessä oli vahinko.

– Suomessa ei tietääkseni toistaiseksi ole kuitenkaan sattunut vakavia tapauksia, joista olisi ollut suoranaista terveysvaaraa. Sellaiset on saatu torpattua, ennen kuin ne ovat ehtineet tänne, Särkkä-Tirkkonen sanoo.

Kansainvälisiltä ruokaväärennöksiltä Suomea suojaa osittain sen sijainti Euroopan pussinperällä. Ennen Suomeen tuloaan tuotteet joutuvat ylittämään muiden valtioiden rajoja, jolloin huijauksetkin käyvät usein ilmi, ennen kuin tuotteet ehtivät tänne saakka.

– Suomalaisviranomaiset sanovat, että viikoittain tulee järjestelmästä hälytyksiä siitä, että jossakin EU-valtiossa on todettu joku tapaus, jolloin Suomessakin osataan lähteä seurailemaan ja valvomaan asiaa, Särkkä-Tirkkonen sanoo.

– Ja pitää myös muistaa, että Suomessa kauppa ja teollisuus valvovat itse hyvin tarkkaan raaka-aineiden alkuperää. Jos ostotoimenpide kohdistuu haavoittuvaksi luokiteltuun tuoteryhmään, niin siellä on tietyt automaattiset proseduurit, joilla epäselvyyksiä torpataan.

Muun muassa mausteita seurataan tarkkaan, koska globaalisti niihin on liittynyt väärinkäytöksiä.

Läpinäkyvyyttä yritetään lisätä

Ruoan toimitusketjuista yritetään tehdä kuluttajille entistä läpinäkyvämpiä. Uuden asetuksen mukaan syyskuun 2017 jälkeen pakatuista kuluttajapakkauksista pitää näkyä lihan ja maidon alkuperämaa myös jalosteissa ja ruokavalmisteissa, kun aiemmin sitä on vaadittu vain tuoreen lihan kohdalla. Asetusta sovelletaan valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden ainesosana käytetyn lihan ja maitotuotteiden ainesosana käytetyn maidon alkuperämaan ilmoittamiseen.

Raaka-aineiden alkuperämaa voi kuitenkin esimerkiksi valmisruoissa vaihdella. Silloin riittää tieto siitä, onko liha kasvatettu ja teurastettu EU-maassa vai EU:n ulkopuolella. Sama koskee maitotuotteita, jos maito on kerätty useasta maasta. Tavoitteena on, ettei pakkauksia tarvitse joka kerta uusia, kun raaka-aineen alkuperämaa vaihtuu.

– Suomalaisena olisin rauhallinen näiden asioiden suhteen, mutta hereillä on hyvä olla. Mielestäni valveutuneen kuluttajan taitoihin kuuluu osata lukea pakkausmerkintöjä, jotta tietää mitä syö, Särkkä Tirkkonen sanoo.