Artikkeli on yli 9 vuotta vanha

Varkauksia, viinaa, huumeita – Vankilakierre katkesi vasta, kun entiset konnat puuttuivat peliin

Vankilasta vapautuneelle vertaistuki, suora puhe ja sitä kautta saavutettu luottamus voi merkitä uuden elämän alkua. Marko Rajamäki tietää, mistä puhuu.

Marko Rajamäki Kris ry
Ei kukaan lopeta huumeita pelkästään siksi, että siitä varoitetaan tai rangaistaan, Marko Rajamäki sanoo. Kuva: Marko Melto / Yle
  • Mauri Tikkamäki

Tänä päivänä Marko Rajamäki näyttää samalta kuin kuka tahansa meistä, joilla töitä on. Hänen työnsä on kuitenkin erityistä: hän pelastaa ihmisiä päihteitten ja rikosten kierteestä. Rajamäki on vankilasta vapautuneitten auttamiseen keskittyneen KRIS-Tampere ry:n toimintakeskusvastaava.

Tähän pisteeseen tie on ollut pitkä ja mutkainen. Lähtö sujui normaalisti, peruskoulu meni hyvin, mutta sen jälkeen mukaan tulivat alkoholi ja muut päihteet.

– Lähiössä, missä asuin, alkoivat kaikki kaverit vetää jotain. Siitä tuli nopeasti minun juttuni, kertoo Marko Rajamäki.

– 17-vuotiaasta aina 33-vuotiaaksi vedin erilaisia päihteitä. Tein myös omaisuusrikoksia, lähinnä pieniä varkauksia, Rajamäki kertoo.

Vimmaisia kirjeitä piristeitten voimalla

Rajamäki kertoo esimerkkinä yhdestä tuomiostaan. Hän sai vajaan puolen vuoden tuomion huumeharhan seurauksena.

– Amfetamiini valvottaa ja johtaa harhoihin. Kerran luulin jonkun pyrkivän oven takaa asuntooni. Suihkutin kyynelkaasua postiluukusta käytävään. Eipä aikaakaan, kun taas minua vietiin.

Lähiössä, missä asuin, alkoivat kaikki kaverit vetää jotain. Siitä tuli nopeasti minun juttuni.

Marko Rajamäki

Vankila ei katkaissut päihdekierrettä.

– Vankilassa minulle avautui uusi päihteitten maailma. Harrastuksena niin minulla kuin muillakin oli käyttää huumeita niin, ettei vartija huomaa. Aineita myös salakuljetettiin lomilta.

Piristävän amfetamiinin käyttäminen vankikopissa ei kuitenkaan vapauttanut mieltä.

– Kun ei saa yökausiin nukuttua, niin sitä vaan yrittää keksiä jotakin. Kirjoittaa vaikka kymmensivuisia sekopäisiä kirjeitä, joista kukaan ei tajua mitään.

Paluu todellisuuteen

Rajamäki pitää kuitenkin vankilan mahdollisuuksia puuttua kierteeseen hyvänä. Se toi hänellekin tien ratkaisuun.

– Vankila on maan suurin päihdehoitolaitos, jossa on mahdollisuus katkaisuun. Se pelasti minun elämäni. Aloin lopulta ajatella asioita tosissani. Ratkaiseva käänne oli ovella, ihan kirjaimellisesti.

Kris ry oli vastassa, kun Rajamäki vapautui viimeistä kertaa vankilasta. Työntekijät tiesivät sen, mitä vankila on ja mitä kierre merkitsee. He olivat itse kokeneet saman.

– He tiesivät ja aavistivat, miten vankilasta vapautuva ajattelee ja toimii.

Rajamäki kertoo esimerkin itsepetoksesta. Vankilasta vapautuva haluaa usein ensimmäiseksi hakea naisseuraa. Tietenkin tie vie kapakkaan. Mutta mikä häntä sinne oikeasti houkutti?

Tajusin, että elin täysin epärealistisessa maailmassa.

Marko Rajamäki

– Krisin auttajat kysyivät minulta, että montako kertaa olen onnistunut kapakassa naisseuraa saamaan. Vai olenko joutunut vain huonoille teille?

– Havahduin totuuteen: useimmin olin joko joutunut putkaan tai lähtenyt muitten konnien kanssa tekemään lisää koiruuksia.

Sama päti velkasaneerauksen suhteen. Se tuntui liian isolta ja vaikealta,  joten Rajamäki päätti lähteä Ruotsiin.

– Olin kuullut, että joku oli saanut siellä uuden kansalaisuuden ja luottotietonsa kuntoon.

Krisin väki uteli Rajamäen ruotsin kielen taitoa ja hän joutui myöntämään, ettei osannut kuin pari lausetta.

– Tajusin, että elin täysin epärealistisessa maailmassa. Siitä alkoi palautuminen kelpoiseksi ihmiseksi.

Suoraa puhetta ja tukea

Vertaistuki auttaa, Rajamäki vakuuttaa omasta kokemuksesta.

– Sain Krisiltä puhelinnumeron ja sain jutella kokemuksista. Jo tunnin juttelu auttoi. Koin olevani tasavertainen.

Kaidalle polulle pyrkivä Rajamäki saattoi kertoa omista asioistaan rehellisesti.

– Minulle puhuttiin suoraan ja minä sain puhua suoraan.

Tie vei raitistavaan Silta-valmennukseen.

Rajamäen omakohtainen kokemus on, että viranomaisten kanssa asioidessaan vapautunut vanki joutuu usein mielistelemään ja teeskentelemään raitistumista.

– Ei kukaan lopeta huumeita pelkästään siksi, että siitä varoitetaan tai rangaistaan. Aloite pitää tulla omasta itsestä.

Rajamäen mielestä kuntoutuksessa tarvitaan molempia, sekä työnsä puolesta sitä tekeviä viranomaisia kuin myös rikoksen teiltä kuntoutuneita auttajia.

Minulle puhuttiin suoraan ja minä sain puhua suoraan.

Marko Rajamäki

Nyt Marko Rajamäki työskentelee itse Krisin Tampereen paikallisjärjestössä. Oma työhuonekin löytyy.

Yhdistys toimii päihteettömyyden periaatteella. Liikunta, etenkin jalkapallo, on pysäyttänyt monet päihteettömään elämään. Krisin toiminta perustuu pitkälle vapaaehtoistyöhön.

– Yhteiskunnassa hyötyä mitataan aina rahassa, mutta on vaikea laskea sitä, paljonko säästetään siinä, kun joku saa rikoskierteen katkaistua ja raitistuu.

Ehkä kolme sadasta onnistuu siinä, mutta Rajamäen mielestä sekin on parempi kuin ei yhtään.