1.1800-luku – porvarit prameissa pitsihuviloissaan
Mökkeilyn varhaiskaudella 1800-luvulla kukoisti elitistinen, yläluokkainen huvilakulttuuri.
Kaupunkien varakkaat porvarit muuttivat kesiksi huviloilleen rannikolle ja höyrylaivareittien varrelle, joihin syntyi suuria huvila-alueita. Huviloilla vietettiin koko kesä, ja sinne saatettiin viedä karjaa. Perheiden miehet saattoivat käydä huviloilta kaupungeissa hoitelemassa liiketoimiaan.
Huvilaelämä oli sosiaalista, eikä kesäasunnoille suinkaan eristäydytty omiin oloihin, vaan siellä oltiin jatkuvasti valmiina kestitsemään vieraita. Huvilakulttuuriin kuului olennaisena osana näyttäytyminen.
2. Sotien välinen kausi – kansa alkaa ottaa rikkaista mallia
Maailmansotien välistä aikaa on kuvattu mökkeilyn vakiintumiskaudeksi. Pikkuhiljaa mökkeily alkoi levitä seurapiireiltä myös alempiin yhteiskuntaluokkiin. Rikkaista alettiin ottaa mallia, ja maalle alettiin rakentaa omia kesäpaikkoja.
3. Maaltamuutto ja mökkibuumi – takaisin landelle
Mökkeilykulttuuri alkoi tasa-arvoistua sotien jälkeen: myös tavallisilla duunareilla alkoi olla mahdollisuus hankkia oma kesäpaikka landelta.
Mökinrakennusbuumi alkoi kaupungistumisen myötä: mökkejä alettiin rakentamaan vauhdilla, kun väki muutti maalta kaupunkeihin ja alkoi pian kaivata maalle, kotiseuduille. Mökkitontteja ostettiin edullisesti isien mailta sukulaisilta. Oman mökin rakentaminenkin oli edullista, kun sekä maa että rakennusmateriaali - puu - olivat halpoja. Mökeistä rakennettiin pieniä ja vaatimattomia eli täysin erilaisia kuin hulppeat huvilat olivat olleet.
Työaikalainsäädäntö mahdollisti myös kesämökkeilyn: kun kesälomat ja vapaat viikonloput alkoivat rullata, aikaa mökkeilylle alkoi olla kaupunkilaisduunareillakin.
4. Nyt mökkejä on joka lähtöön: kalliita ökyhuviloita ja vaatimattomia pikkumökkejä
Nyt mökkeilykulttuuri on monipuolista: moni suomalainen vaalii perinteisiä, vaatimattomiakin mökkejä, mutta toisaalta huippuvarustellut kakkoskodit ovat yleistyneet.
Myös ison rahan mökit ja loma-osakkeet matkallukeskuksissa ovat kasvattaneet suosiotaan. Osa hankkii loma-asunnon ulkomaita.
Osa suomalaisista saattaa viettää mökillään enemmän aikaa kuin vakituisessa asunnossaan. Mökkitutkijat ovat alkaneetkin puhua asumisen monipaikkaisuudesta: ihmisten elämä ei ole vain yhteen paikkaan sidottua, vaan usein sekä arkea että vapaa-aikaa vietetään useissa itselle tärkeissä paikoissa.
Mökkiä kohtaan voi lisäksi olla paljon voimakkaampia tunnesiteitä kuin vakituista asuinpaikkaa kohtaan. Vakituinen asuinpaikka ja asunto vaihtuvat joustavasti elämänvaiheiden mukaan, mutta tunneside perheen tai suvun mökkiin voidaan säilyttää samanaikaisesti.
Vaikka mökkeilykulttuuria pidetään Suomessa tasa-arvoisena, on mökinomistajientulotaso keskimääräistä korkeampi ja he kuuluvat pääasiassa varttuneempiin ikäluokkiin.
Lähde: Kati Pitkänen: Mökkimaisema muutoksessa - Kulttuurimaantieteellinen näkökulma mökkeilyyn ja Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijan, Kati Pitkäsen haastattelu