Jos 50-luvulla lähdettiin lasten kanssa kesälomareissuun, ei lapsilta paljoa kyselty, minne mennään. Tänä päivänä monessa perheessä mietitään, mikä olisi kiva kohde, jossa lapset viihtyisivät.
- Jos aikaisemmin lapsi kääntyi aikuisen puoleen katsoakseen auktoriteettia, niin nyt usein aikuiset kääntyvät lapsen puoleen ottaakseen lapsen ajatuksista, mielipiteistä ja tarpeista selvää, selittää psykologian lehtori Merja Korhonen Itä-Suomen yliopistosta.
Lasten ja nuorten auktoriteetin kunnioitus on muuttunut radikaalisti viime vuosien aikana. Nykylapsi ei ota mukisematta vastaan käskyjä, vaan saattaa kyseenalaistaa aikuisen vallan.
- Sellainen automaattinen arvovalta, joka aikuisilla aikaisempina vuosikymmeninä ja vuosisatoina on ollut, ei ole enää itsestään selvää, vaan auktoriteetti on ansaittava.
Vanhemmat kyllä kasvattavat, yhteiskunta on vain muuttunut
Usein kuultu väite siitä, että vanhemmat eivät enää kasvata lapsiaan, ei tutkijan mielestä pidä paikkaansa. Korhosen mukaan kyse on ennemminkin siitä, että hierarkiat koko yhteiskunnassa ovat muuttuneet.
- Eihän meillä työpaikoillakaan enää suostuttaisi mihinkään yksinvaltiaaseen komentoon, ei myöskään sukupuolten välisissä suhteissa tai parisuhteissa. Asia on paljon mutkikkaampi. Sellainen vanha kurikomento ei enää edes onnistuisi, koska lapset ja nuoret tietävät, etteivät aikuiset voi kohdella lapsia miten hyvänsä, että lapsilla on oikeuksia ja myös lainsäädännössä tämä on kirjattuna, Korhonen sanoo.
Vanhempien ei ole kuitenkaan aina helppo tasapainoilla kasvattajan roolissaan. 40 vuotta sitten isä tai äiti tuskin menetti yöuniaan, jos oli sanonut lapselle tiukasti tai kurittanut lastaan. Nykyvanhemmuuden sen sijaan odotetaan olevan keskustelevaa.
Keskitien löytäminen voi olla hankalaa
Osa nuorista vanhemmista suosii niin sanottua kiintymysvanhemmuutta, jossa vanhemmat järjestävät elämäänsä lasten ehdoilla. Tutkijan mukaan myös mediassa esillä oleva kuva vanhemmuudesta tukee ajatusta kiintymysvanhemmuudesta. Liian pitkälle viety neuvottelu ei ole silti hyväksi.
- Kun on herkistytty niille lasten tarpeille, voi käydäkin niin, että on vaikea tajuta, missä tarpeet loppuvat ja alkaa halut. Silloin syntyy tällaisia tilanteita, jossa lapsi alkaa säätää perheen arkea ja kokeilla koulussa rajojaan, Korhonen toteaa.
Varsinkin nuorten vanhempien voi olla vaikea löytää kultainen keskitie neuvottelun ja rajojen asettamisen suhteen.
- Jos lähdetään siitä, että kaikki elämä suunnitellaan sen mukaan, onko tämä varmasti hyvä lasten kannalta, ollaan helposti tilanteessa, että elämä on ainaista kädenvääntöä. Vaikka olisi kuinka rakastavat vanhemmat, tästä voi seurata, että lapsi piutpaut välittää, mitä aikuiset sanovat.
Vanhemmuus ja kasvatus murroksessa
Viimeksi keväällä käytiin kiivasta keskustelua siitä, onko opettajilla riittävästi arvovaltaa oppilaisiinsa. Suomalaisessa yhteiskunnassa vanhemmuus ja kasvatus ovat murroksessa.
- Tämä vaatii sellaista uudenlaista suhtautumista, eikä tätä voi vaan delegoida ja antaa vanhempien tehtäväksi. Myönteistä on se, että monet aikuisista suhtautuvat lapsiin arvostavasti ja kunnioittavasti. Kyllä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Uskon, että jos pääsemme hyvään, toisia kunnioittavaan kasvatuskulttuuriin, se tuottaa hedelmää.