Pyhäkosken voimalaitos jauhaa sähköä. Se on yksi Fortumin kuudesta voimalasta Oulujoessa. Fortumin mielestä puolentoista sadan kilometrin päässä olevan Talvivaaran kaivoksen vedenkäyttö syö voimaloiden tuottoa. Kyse on hydrologiasta, sanoo ympäristöasiantuntija Marja Savolainen Fortum Oyj:stä.
– Kaivos ottaa ympäristölupansa perusteella vettä Sotkamojärvistä ja kaikki tästä vedestä ei palaudu takaisin vesistöön ja silloin alapuolisen vesistön vesimäärä pienenee tämän vedenoton verran ja toisaalta vesivoiman tuotanto on suoraan verrannollinen siihen vesimäärään mitä vesistöissä virtaa.
Talvivaara Oyj:n kaupallinen johtaja Pekka Erkinheimo torjuu voimayhtiöiden laskelmat.
– Vesivoimayhtiöt ovat vailla korvausta jokaisesta otetusta litrasta tai kuutiosta vettä, kun me taas sanomme, että olemme korvausvelvollisia sellaisista kuutioista jotka oikeasti vähentävät heidän tuotantoaan ja aiheuttavat heille taloudellisen menetyksen.
Kaivos tarvitsee vettä
Talvivaaran kaivos saa ottaa vettä ympäristö- ja vesitalousluvan mukaan Kolmisoppi – ja Nuasjärvestä enintään neljä tuhatta kuutiometriä tunnissa. Vedenotto on jäänyt kaivoksen ensimmäisinä vuosina murto-osaan siitä. Toistaiseksi vettä on otettu vain Kolmisopesta. Lupapäätöksessä korvauskysymys jätettiin myöhemmin ratkaistavaksi.
Talvivaara käyttää nikkelin ja muiden metallien rikastamisessa biokasaliuotukseksi kutsuttua menetelmää, jossa kemikaalien lisäksi käytetään vettä. Muun ohella sitä suihkutellaan muhivien rikastuskasojen päälle. Talvivaaran mukaan osa vedestä haihtuu ilmaan, mutta sataa takaisin Oulujoen vesistöön.
Kauas pilvet karkaavat
Voimayhtiöt ovat eri mieltä. Kainuun Voiman Oy:n mukaan Talvivaarassa haihtuva vesi ei sada alueelle takaisin. ”Sadanta ei noudattele valuma-alueen rajoja, vaan kulkeutuu vesihöyrynä sinne minne pilvet kulloinkin karkaavat ja sattuvat satamaan” lukee voimayhtiön kirjoituksessa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle.
Fortumin ympäristöasiantuntija Savolaisen mukaan haihdunta sataa jonnekin muualle maapallolla.
– Se on mitattavissa tarkoin Talvivaaran vedenkäytön perusteella että haihdunta ja sadanta ovat globaaleja ilmiöitä eivätkä ne noudattele valuma-alueiden rajoja ja sen takia se on todennettavissa veden käytön perusteella.
Talvivaaran kirjelmässä puolestaan piikitellään, ettei yhtiö saa korvausta muille vesistöalueille kulkeutuneesta vesiaineesta, jos sillä siellä olisi voimataloutta edistäviä vaikutuksia.
Kahdeksan voimalaa
Talvivaaran kaivoksen alapuolisella Oulujoen vesistöalueella on kahdeksan vesivoimalaa. Kaivosta lähin on Kainuun Voima Oy:n Ämmä-Koivukosken voimalaitos 35 kilometrin päässä. Se on Oulujärven yläpuolella Kajaanijoessa. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto päätti kesäkuussa, että Talvivaaran kaivosyhtiön on maksettava sille korvausta vesivoiman tuoton vähentymisestä vuosina 2008 ja 2009 yhteensä neljä ja puoli tuhatta euroa.
Fortumilla on kuusi voimalaa Oulujoessa, joka laskee Oulujärvestä Pohjanlahteen. Niistä lähimpänä kaivosta eli sadan kilometrin päässä kaivokselta on Jylhämän vesivoimalaitos. Fortum vaati korvauksia vuosilta 2008 ja 2009 yhteensä lähes 35 000 euroa. AVI hylkäsi vaatimukset, koska sen mielestä Talvivaaran kaivoksen veden käyttö on ollut vielä niin vähäistä, ettei sen vaikutusta ollut mitattavissa Oulujärvellä tai sen alapuolella.
Kauimmainen voimala kaivoksesta on Oulun kaupungin energiayhtiön Oulu Energian Merikosken voimalaitos aivan Oulun kaupungin sydämessä. Sieltä on 180 kilometriä Talvivaaran kaivokselle. Oulun kaupungin mielestä kaivoksen vedenkäyttö on aiheuttanut tähän mennessä korkeintaan kahden tuhannen euron vahingon vuodessa. Kaupunki ei vaatinut korvausta alkuvuosilta, mutta varasi mahdollisuuden vaatimuksiin tulevaisuudessa. Luopumista se perusteli kaivoshankkeen aluepoliittisella merkittävyydellä.
Haihduntaa ja sadantaa
Fortum on valittanut AVI:n päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Sen mukaan Oulujoen vesistöllä vesivoimatappiot nousevat satoihin tuhansiin, jos kaivos kasvaessaan alkaa ottaa vettä sallitun enimmäismäärän.
– Täydellä vedenotolla, joka vastaa yli viiden ja puolensadan pientalon energiankulutusta ja rahallinen arvo koko tässä alapuolisessa vesistössä runsaat puoli miljoonaa euroa vuodessa, sanoo Fortumin ympäristöasiantuntija Savolainen.
Myös Talvivaara valitti, koska sen mielestä Kainuun Voiman saama korvaus on perusteeton. Kaivosyhtiö pelkää satojen tuhansien eurojen vuosittaista kuluvaikutusta, jos Ämmä-Koivukosken voimalan korvausmallia sovellettaisiin joskus myös Oulujoen voimaloiden osalta.
– Se mitä voimayhtiöt vaatii, tarkoittaisi meille monia satoja tuhansia euroja vuodessa nykyisillä sähkön hinnoilla, ja sitten tuo mitä me esitetään, saattaisi olla jotain huomattavasti kohtuullisempaa, sanoo Talvivaaran kaupallinen johtaja Erkinheimo.
Vaasan hallinto-oikeus ratkoo nyt satavatko Talvivaarasta haihtuvat vedet Oulujoen vesistöön vai karkaavatko pilvet kauas. Vaikka valitusasia koskee vuosia 2008 ja 2009, niin ratkaisulla voi olla merkitystä myös tulevaisuudessa, kun kaivoksen vedenoton vaikutuksia arvioidaan. AVI:n päätöksen mukaan niitä arvioitaisiin kolmen vuoden välein jälkikäteen.